Ajankohtaista
Oma etu, väärä kiitollisuudenvelka?
Ystävät, tutut ja tuiki tuntemattomat ovat soitelleet tiuhaan tahtiin viimeisen vuorokauden kuluessa. Takinhihasta pysäyttelijöitä on riittänyt, jos nyt ei ihan vaivaksi asti niin eipä paljon puutukaan. Blogini päivittäiskävijämäärä pyörii toki aina muutamasta sadasta tuhanteen, mutta viime viikkoina vielä hurjemmin ja kommenteissa löytyy. Miksikö? Siksi, että olen esittänyt heidän mielestään rehellisiä ja oikeaan osuvia arvioita suomalaisen ja eurooppalaisen yleisurheilun tilasta, itse urheilijoista ja heidän taustoillaan liikkuvista ihmisistä ja ilmiöistä. Olen kiitollinen kommentein kuin myös sähköpostitse tulevasta palautteesta ja pahoillani etten voi vastata kaikkiin lähestymisiin enkä edes julkaista kommentteja niiden mairittelevuuden vuoksi.
Muutamat näistä ihmisistä ovat kuulema myös Suomen Urheiluliiton Keskusteryhmän lukijoita tai keskustelijoita, joita on ihmetyttänyt viimeisestä blogikirjoituksestani " Kahdelle kenkää; näköalattomia " keskusteluryhmässä esitetty ajatus siitä, että olen ehdottanut SUL:n puheenjohtajaksi ja pääsihteeriksi Arto Bryggarea ja huippu - urheilujohtajaksi Jukka Härköstä siinä toivossa, että saisin em. henkilöiltä siitä hyvästä jotain hyvää, ehkäpä aseman tai viran itselleni. Päivän paras vitsi; pyrskähdin väätäismäiseen hirnuntaan tuon kuultuani, hah - hah, hoh - hoh ja heh.
Ensinnäkin en ole koskaan ehdotuksestani ja sen sisällöstä keskustellut sen paremmin Arton kuin Jukankaan kanssa. Mutta tunnen heidät ja heidän kykynsä, taitonsa ja mahdollisuutensa nostaa Suomen yleisurheilu sen rotkon reunalta, josta ei ilman heitä nousta enää koskaan.
Toiseksi en henkilökohtaisesti tarvitse urheilusta enkä muutenkaan enää yhtikäs mitään. Olen ollut urheilussa kerran Euroopan paras, maailman huipulla, saanut valméntaa Euroopan ja maailman mestareita, kahteen otteeseen tehdä päätoimisesti töitä Urheiluliitossa ja olen tällä hetkellä täystyöllistetty taidemaalarina sekä kaiken kukkuraksi hyvin ansaitulla eläkkeellä. En ole kiitollisuudenvelassa valtiolle, en urheilujärjestöille, en puolueille, en kunnille enkä millekään muillekaan " piireille ", jotka odottaisivat vastavuoroista takaisinmaksuani. Minua ei voi ostaa, ei lahjoa, päätökseni eivät ole muutettavissa henkilökohtaista hyvää tai etua tarjoamalla! Ehdotukseni Bryggaresta ja Härkösestä tein vilpittömästi urheilun hyväksi, mutta Suomi on niin " mädäntynyt ", että hemmot näkee kaikessa vain oman eduntavoittelun. Mikä pahinta, ne taitaa pitää sitä hyväksyttävänä kaikilla yhteiskunnan aloilla. Ainakin omalta kohdaltaan! Oi aikoja, oi tapoja!
Olen aina pitänyt kiinni vapaudestani ja riippumattomuudestani niin ettei " käsiäni, ajatuksia ja ilmaisuja " ole päässyt vaimentamaan tai sitomaan " mikään ylempi taho tai heidän palvelunsa minulle ". Kammoan näitä sidonnaisuuksia a´la HOK - Elanto / poliitikot tai SUL / Kanerva, kokoomus / IAAF:n hallitus. Yhteyteni Suomessa ja maailmallakin ovat toimivat ja kuulun " miehiin, joka tätä kautta tietää liikaa " Turpaani eivät ole tukimassa tämänkaltaiset yhteydet! Siksi olen aina ollut ja tulen olemaan vaarallinen henkilö niille, jotka eivät liiku oikeat eväät laukussa, vaan omanedun asialla. Niitä muuten riittää tässä maassa, myös urheilussa. Näitä kyvyttömiä, mutta umpi kieroja tai sellaisia, jotka eivät enää erota oikeaa väärästä ja korruptioetua ansaitusta palkasta!
Eli en odota Artolta enkä Jukalta itselleni yhtikäs mitään. En edes aio keskustella asiasta heidän kanssaan puhumattakaan,että pistäisin itseni heidän suhteen kiitollisuudenliekaan!
PS. Jossain siellä SUL:n keskusteluryhmässä on niinkin tietoviisas hemmo, joka väittää minulla olevan maksamattomia laskuja SUL:lle. Eiköhän olisi parasta PITÄÄ SUUTA VÄHÄN SUPUMMALLA ettei käy kalpaten. Se on totta etten pitänyt eräiden muiden päälliköiden tapaan vuoden tärkeimpänä tuloksena sitä paljonko Liitolta jäi käyttämättä urheilijoille valmennukseen tarkoitettuja varoja. Ylityksia tuli, mutta myös tuloksia. Liiton kokonaistalous ei horjunut! Pienenä muistutuksena väitteille ettei Väätäisen aikana tehty tuloksia seuraavassa vuoden 1989 miesten kärkitulokset. Vuosi oli todellisuudessa viimeiseni, koska Tapani Ilkka kehotti minua hakeutumaan parempaan paikkaan, "missä sinua ymmärretään, täällä heitä ei ole, minäkin lähden pian ".
800m 1.44.10 Suhonen / valm. Suhonen. 1500m 3.38,03 Venäläinen / valm. Poikolainen. 2000m 5.00,51 Siivonen / valm. Väätäinen
3000m 7.47,09 Siivonen. 5000m 13.32,06 Ulmala / valm. Lipsonen. 10000m 28.00,73 Hänninen / valm. Honkanen
Hyväksi lopuksi Päivi Tikkasen sarja tuolta kesältä: 2.06 / 4.08 / 8.43 / 15.15 / 33.13 / 2.28,45 aviopuolisonsa Esan valmentamana.
Ken tahtoo aliarvioida noita vuosia, urheilijoiden tuloksia ja kehua nykyistä tyhjyyttä, käyköön katsomassa tuon vuoden kymmenen keskiarvoja eri matkoilta vaikkapa 800 metriltä, 1.47,88. Varjelinko ja valvoinko päävalmentajana urheilijan parasta, voitte käydä kysymässä vapaasti niin urheilijoilta kuin valmantajiltakin. Ehkä sieltä löytyisi totuus muutenkin!
Sille tietohemmolle sellaisia terveisiä, että hanki SUL:n vuosikirjat ja käy ne läpi vaikka vuosilta 1987 -1990 ja vertaa niitä nykyisiin. Totuus tuntuu olevan Sinulle vaikea kestää. Tai hyppää remmiin ja pistä valmentajana paremmaksi; rata on vapaa Sinunkin näyttää kykysi aikaansaajana valmennuksessa! Nimimerkin takaa huutavat vain pelkurit. Tässäkin asiassa Bryggare on myönteinen poikkeus!
Paljon kysytty; pakko vastata!
Vanhaa jaksaa ihmetyttää sivuillani kävijöiden suuri määrä ja se että, kävijöistä kolmannes on muualta kuin Suomesta! Kiitoksia kiinnostuksesta ja ennen muuta laajasta palautteesta niin kommenttien kuin sähköpostinkin kautta. Näin kesäisin kyselyt ja kannanotot kohdistyvat suurelta osin urheiluun ja erityisesti kestävyysjuoksuun. Taidesivuillani kävijöille voin vain kertoa, että nettigalleriastani uupuvat kaikki viime ja tämän vuoden työni; 40 maalausta. Esittelen ne myöhemmin, kun selviää ensivuoden juhlanäyttelyideni paikat niin Suomessa kuin maailmallakin. Niihin tarvitsen 70 maalausta eivätkä ne synny aivan hetkessä ja ilman aikaa vievää esivalmistelua. Näistä syistä en myöskään pidä Kesägalleriaani tänä kesänä Piippolan Leskelässä, Suomen Keskipisteessä. Suurin osa töistä on suurikokoisia ja maalatut Käsivarren ja Itä- Kairan Lapista ruskan ja paukkupakkasten aikoina. Olen itse tyytyväinen jälkeen; tiedä sitten taiteentuntijoiden mielipiteistä!
Politiikkaan palaan elo - syyskuun taitteessa tarkemmin. Toimin kuitenkin tiukasti asumis- , tontti- ja täydennysrakentamisen kuviossa niin AHA ry:ssä hallituksen jäsenenä ( Asumisen Hinta Alas ), Tontinvuokraajat Kansalaisliikkeessä ( vpj - pj asemassa ) ja Alakiventie 3 Asuntoyhtiössä ajamassa kahta uutta täydennyskerrosta 80 asunnon päälle. Tontinvuokraajissa ajamme kohtuullisia tonttivuokria Helsingin kaupungin vuokratonteilla oleville 160000 omistusasunnolle ja täydennysrakentamisella pyrimme kattamaan osan taloyhtiömme edessä olevien putki-, kylmätila- ja hissiremonttien kuluista ( n. 3,5 miljoonaa ). Kaikissa em. asiossa on edistytty kohtuullisesti. Parhaiten täydennysrakentamisessa, jossa kohtaavat kaikkien osapuolten ( asukkaat, kaupunki, valtio ja gynderit ) edut parhaiten. Kaikki asumiseen ja sen hintaan liittyvät asiat nousevat tulevien vaalien pääkysymyksiksi. Ja syytä onkin ! Tarvitaan ihmislähtöisiä ja kauaskantoisia malleja ja ratkaisuja, jotka ihmisten kukkarot kestävät.
Suomen ja Euroopan yleisurheilun tuleviin tapahtumiin, kansalaisten odotuksiin ja itse urheilijoiden valmentautumiseen, menestysmahdollisuuksiin ja tuloksiin palaan jo loppuviikosta ennen 69 - vuotispäiviäni 12. kuluvaa kuuta. Elämme näissä asioissa ratkaisevia ja hyvin mielenkiintoisia viikkoja. Nyt erotellaan jyvät akanoista! Viisaat eivät tee virheitä, pelokkaat tyrivät taatusti ja uuden mestarin synnyttää hallittu riskinotto. Onko suomalaisista siihen, jää nähtäväksi! Vähän epäilyttää, mutta pessimistin viisaudella penkkiurheilija ei ainakaan pety.
Suosittelin aikoinaan Urheiluliiton valmennuksenjohtajalle liiton mitalitavoitteeksi nollaa, niin kaiken sen yli tulevan hän olisi voinut laskea voitoksi. No, hänhän ajoi sinnikkäästi vuodesta toiseen yhtä mitalia ja paria pistesijaa! Ja useimmiten yksi tulikin. Onko se paljon Suomelta, jääköön Sinun päätettäväksesi. Jos mitään ei pyydä, ei mitään saakaan. Mieluummin vähän yläkanttiin kuin varman päälle, sanoi aikoinaan Arthur Lydiard tavoiteajattelustaan. Mitään suurta ei ole koskaan saavutettu pelkällä varmuudella, vaan riskinottavalla yrittämisellä, lisäsi sama mies myöhemmin.
Sinänsä minusta kannattaa hyvin harjoitelleena pyytää " isoa kalaa, kun tietää sen myös saavansa " eikä niin kuin ennen sanottiin, " vaikkei sitä saisikaan ". Vissi ero asenteissa ja sitä myöten myös tekemisissä sisältyy edellä lausumaani. Nöyrällä tekijällä ei ole leuhkoja eväitä, vaan koetun kautta tieto tulevasta hyvästä! Sen tietävät jo nyt Barceloonan uudet Euroopan mestarit! Tietääkö sen Suomessa edes keihäänheittäjä? Toivotaan ja uskotaan niin!
PS: Vanhassa vara parempi; Espanjan, pitkäaikaisen kotimaani valmentajat eivät ole koskaan poikasia, ei myöskään Vicente del Bosque, liki 60 vuotta, viisas,mutta nuorukaisen rohkeudella pelin suunnitteleva valmentaja! Edeltäjä, Luis Aragon oli vielä iäkkäämpi, mutta rohkea ja nuorekas myös suustaan! Espanjassa pelataan jalkapalloa; ei potkuja, vähän varoituksia. Paljon malttia, sydäntä ja kuntoa. Samaa saadaan odottaa Barceloonan EM - kisoistakin. Niillä tehdään rutosti mitaleita niin radalta kuin kentältäkin!
SYVÄLLINEN VALINTA
Suomi on saamassa uuden arkkipiispan. Valinta on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti! Valitsijat, hieman yli tuhat maallikkoa ja kirkonmiestä ja naista joutuu tukeutumaan vaihtoehtoisesti joko puhtaan uskon puolustajaan, yliopistoprofessori Miikka Ruokaseen tai liberaalihallintomies Kari Mäkiseen. Valinta on puhdas linjavaali sanokoon muut mitä hyvänsä. Kirkkomme on joko uskon, armon, sovituksen ja anteeksiannon koti tai seinätön, kaiken siunaava, vapaa-ajattelijoiden hallinto - / byrokraattiverkosto valtion vastaavan kupeessa ja myötäilijänä.
Molemmat ehdokkaat osaavat varmasti kirkon toiminnan koko skaalan; ammattiukkoja, niin olen ymmärtänyt. Toista eli Kari Mäkistä en tunne henkilökohtaisesti, mielipiteensä, kannanottonsa julkisuuden kautta. Miikka Ruokasen tunnen hyvinkin niin "pärstätasolta" kuin tekojen ja näkemysten osalta, mutta ennen kaikkea tekevän uskon osalta. Tiedän hänet hyvin moderniksi, uudistusmieliseksi ja samalla nöyräksi lähimmäisen palvelijaksi ennen muuta Tuomasmessun kautta. Siksi pidän häntä aikaamme sopivana ja tarvittavana pelastussanoman julistajana, jollainen " Suomen paavin " eli tulevan arkkipiispan tulisi olla. Kansainvälisestikin osaavana ja uskaltavana. Elämä kumpuaa arvoista, ei väistelyistä! Minun valintani olisi Miikka, silloin mitenkään väheksymättä Karin osaamista!
Jumala suuressa armossaan poikansa Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden kautta ja Pyhän Hengen johdattamana antakoon valitsijoille näkemystä, voimaa ja uskallusta valita kahdesta vaihtoehdosta oikean. Siinä valinnassa ei minulla ole yhtään ääntä. Mutta mielipiteenilmaisuun kyllä! Herra siunatkoon valitsijat!
PS. Pidin aikoinaan nykyistä arkkipiispaa, Jukka Paarmaa, virkamiestyyppinä. Väärässä olin. Tutustuttuani häneen löysin miehestä herkän uskovan ja vallan mainion seuramiehen, joka kantaa aitoa huolta kirkon uskon peruspilareiden säilymisestä ajan myllerryksessä, mutta ennen kaikkea jokaisen tavallisen ihmisen pelastustiestä.
KOHTASIN SARASVUON UNESSA
Tämä tapahtui Otepään suurhiihtojen aikaan tammikuun kolmantena viikonloppuna, jolloin Sarasvuon kihlattu ei vielä tiettävästi ollut raskaana. Mutta hiihto vain jatkui nahkeana, kuten oli tökkinyt pariskunnan koko seurustelun ajan. Oliko nyt laitaa, että moninkertainen maailmanmestari jää kympillä, bravurimatkallaan ja -tyylillään 7 sekuntia joka kilometrillä kärjen vauhdista ja osoittautuu sprintissä pelkäksi ynnämuuksi! Tätä Trainerssien Trainer voihki minulle ja kyseli, mikä neuvoksi ettei joutuisi taluttamaan Vapun vihkiäisissä alttarille naista, jolla ei ole yhtään "omaa olympiamitalia". Unessa en pystynyt erottamaan tapahtuiko kohtaamisemme Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousalttarilla, Urhon Pubin pystiksessä vai Tallinnan laivan yökerhossa, mutta hällä väliä... hätä tuntui olevan suuri suomalaisen huomiobisneksen mahtavimman rahaniskijän sielussa. No, ymmärtäähän tuon, kún tietää, että siipan menestymättömyys Vancouverissa ei lankea kenenkään muun kuin sulhasmiehen harteille! Mene siinä sitten naimisiin puhtain jauhoin ilman ensimmäistäkään selitystä kielletyistä leikeistä ennen kisaa!
Annoin Jarille - anteeksi tuttavallinen puhuttelu - yksikertaiset neuvot, joilla Virpi Kuitunen nousisi Vancouverissa 30 kilometrin yhteislähdön voittajakorokkeelle. Reseptin toimivuus perustui yksikertaisesti Sarasvuon omaan bisnessideaan: oikeaan itsekkyyteen ja itsekeskeisyyteen! Otepään kisoista oli 39 päivää Olympiakisojen naisten 4 x 5 kilometrin viestinhiihtoon ja kaksi päivää lisää 30 kilometrille.
- Harjoiteltu on mutta rentoutta ei löydy ja väsykin on, ymmärränkö oikein Virpin lausunnot? Levolla kuntoon? Terävyys takaisin löysäämällä? Mielestäni ja kokemukseni pohjalta täysin väärä ratkaisu. Virpin ongelmia ovat nämä kolme: ikääntymisen tuoma muuttunut fysiologia, sen vaatima muutos harjoitteluun ja varmaan kohdistamaton hematologinen tila. Nyt jos koskaan pitäisi ottaa riski, ei Riskiä, tarkoitan entisiä vanhoja, jo viime vuoden lumilla sulaneita ratkaisuja. Uutta putkeen, menetettävänä on vain menestymättömyys. Ei kait Virpi mene Kisoihin vain viestin täytenaiseksi?
- Ei, ei, kerro, mitä tehdään toisin, jotta mitali tulee!
- Pitkän väsyneen tilan voittamiseen tarjoan lääkkeeksi tuon tilan muuttamisen normaaliksi suuremman väsymyksen kautta. Sillä edellytyksellä että Virpi on harjoitellut kertomansa mukaan rajusti ja pitkään! Heti huomenissa Virpi ylipitkälle, lopussa kiihtyvälle ja syvästi uuvuttavalle maratonhiihdolle. Kestoa useampi tunti. Sitten päiväksi pariksi huippukylpylän palautushoitoihin. Sisältäen viikon rauta- ja B12 vitamiinihoidon. Milli pari päivän parin välein lihakseen. Entinen väsymystila on hetkessä muuttunut mukavaksi normaaliksi olotilaksi. Ja innostukseksi! Oma itseluottamus on tuottoisampaa kuin riuduttava rakkaus. Sekin siivittää menestykseen taustalla, oikein ohjelmoituna!
Saman aikaisesti ylös vuorille; sopeutumishiihtoa 2000 - 2200 metrin korkeudessa. Siellä veriarvot aivan optimirajoille. Hyvä sopeutuminen kymmenessä päivässä ja sitten 19 päivää kovaa harjoitusta rytmityksellä 1 kovaa, 2 teknikkaa, terävyyttä ja palautusta eli kovat 1., 4., 7., 10., 13., 16. ja 19. päivä. Harjoitusten väliin hoitoja, unta, ruokaa ja hiljaisuutta YKSIN!
Lopuksi 10 päivää palautusta, B-ryhmän vitamiineja, pitkä vauhtihiihto ( 20 km) viikko ennen viestiä ja raju kolmonen neljä päivää ennen viestin ALOITUSOSUUTTA. Alas vasta päivä viestipäivää ennen. Viimein yhden välipäivän kautta kolmenkympin kimppuun ; siinä täydellä, hallitulla riskillä karkuun jo aiemmin kisaväsyneistä kilpakumppaneista jo 7 - 8 kilometrin välillä. Kultaa tulee, jos Virpi vain uskaltaa olla se, mikä Hän todellisuudessa on! Oma itsensä; varma, nöyrä, avoin ja viekas kuin eevojeneevan tulee ollakin! Porilaisten marssia, Yle olkaa hyvä!
Untahan tämä oli, mutta totuus on, että Virpi Kuitusen ura hiihtäjänä on Vancouverin jälkeen ohi. Toivon sydämestäni, että ura saa uljaan päätöksen. Toisaalta, jos niin ei käy, olen kiitollinen jo tähän mennessä tulleesta. Virpillä on edessään uuden uran valinta, jonka Hän tehnee yhdessä Jarinsa kanssa. Miten olisi, jos julkisuudessä aiotte pysyä, yhteinen poliittinen ura! Ei, ei kepulaisena, ei, ei sossuna eikä kiihkokokoomuslaisena, vaan aivan luontevasti vain suomalaisena, perussuomalaisena, joka kantaa vastuun itsestään, mutta myös vähäosaisista lähimmäisistään. Soitelkaa Soinille tai soita Sinä Timo Virpille ja Jarille! Suomi voittoon ja myös lähimmäisenrakkaus kunniaan!
PS. Vaimoni kehoitti minua soittamaan unteni neuvot Jarille, mutta mikä minä olen mahtimiehelle soittamaan! Olen maalari, en enää valmentaja. Luojan kiitos, tässä tuhansien valmennustietäjien Suomessa! Varsinkin tuo Sarasvuo, ihan osingoille asti!
HUHUT KUOLEMASTANI OVAT ...
vahvasti liioiteltuja ja myös ennenaikaisia, vaikka jotkut sivujeni lukijat ovat tällaisen viestin jostain saaneetkin! Osa on ehkä toivonutkin niiden olevan totta. Toisaalta aiempaa lähempänä noiden toteuma tietysti, ainakin tämän iän omaavalla on. Jotkut ovat ihmetelleet pitkää, joulukuulta alkanutta hiljaista blogikauttani. Päätin vaan pitää pitkiä pyhiä kunnioittaakseni suomalaisuuden ikiaikaisia perinteitä jouluineen, nuutteineen ja muine keskitalven hiljaiseloineen. Onpahan ollut täältä tyyneydestä aikaa tarkastella "muiden hullua menoa maailman turhuuksissa ja houhotuksissa"!
Parilla tunnetulla ihmisillä tuntuu olevan URA TAKANA - TOINEN EDESSÄ ? Tarkoitan Matti Vanhasta ja Virpi Kuitusta! Toisen tunnen,toista en. Nyt en puhu huhuista,vaan selvästi nähtävistä tosiseikoista, jotka ovat olleet huonosilmäisenkin havaittavissa jo vuoden pari. Ensin Matti! Virpistä puhun vähän myöhemmin ja ihan eri sävyssä kuin Matista, vaikka vaivoja tuntuu olevan molemmilla.
Jos ihminen joutuu vahingossa väärään ja vaativaan rakoseen, hommaan, jota ei osaa ja siinä pelkää koko ajan paljastuvansa muuksi kuin miltä haluaa ulospäin näyttää, niin huonostihan siinä lopulta käy. Hermo pettää ja änkytys alkaa, sanoisi psykiatri. Matilta petti muodollisesti polvet alta, vaikka sokea Reetakin näkee etteivät vaivat olleet polvissa vaan päässä. Matti Vanhanen on poliittinen ruumis, ollut sitä näkijöille jo pitkään. Jatkuvat henkilökohtaiset harharetket totuuden teiltä eivät oikene sen paremmin korkeimmassa kuin käräjäoikeudessakaan. Eivätkä varsinkaan valtakunnan oikeudessa vaikkei rikosta olisikaan tapahtunut, vaan takana on ainoastaan lainvastaisia toimia, ei rikoksia. HÄH? Mitä! Mitä ihmettä tämä tarkoittaa???
Kun totuus ei pala tulessakaan ja Matilla ei enää ole politiikassa muuta tulevaisuutta kuin menetetty menneisyys, niin kannattaisi suuntautua aivan uusille, ehkä todellisia kykyjään vastaavalle uralle. Miten olisi Matti Mertala, isäntärenki lintukodossa ilman helikopterikenttää ja julkisuuden paineita jossain kasvimaan kupeessa Impivaarassa, jonne kuuluisi vain kaukainen kumu etäällä jyskävästä Kauppakeskuksesta. Siellä voisi piipahtaa pimeinä iltoina maailman Iloja katsastamassa. Ihanuudessa, jonne matka kestää ja vaatii useamman hevosvoiman perille pääsyyn. Muutenhan Meidän Matti tulee toimeen omillaan! Vääntää vastan omista koivuistaan ja tiputtaa mahlan vaikka petäjästä! Tämä tasa-arvon, ikuisen liberalismin, turmeltumattomuuden ja utopian uljain esitaistelija sitten suuren esikuvansa Urho Kekkosen!
Herra meitä kuitenkin lopulta varjelee ennen lopullista tuhoa valehtelijoista, joiksi heitä ei eduskunnassamme saa kutsua. He ovat vain totuutta kitsaasti käyttäviä ministereitä ja kansanedustajia, vaikkakin tuossa viimeisen sanan osa kansan- pelkistyy valituilla parissa eduskunnassa vietetyssä viikossa pelkäksi edustajaksi! Mitä sitten edustanevatkaan ! Siispä toivotamme Matille ja hänen nuorikolleen iloisia eläkevuosia Kelan kultaisessa kodossa vai miten se nyt olikaan Matti?
Ps. Eivät kuulema kaipaile Sinua edes Pohjois- eikä Etelä-Pohjanmaan keskustalaiset, kunhan nyt ovat muka muodon ja kohteliaisuuden vuoksi mielin kielin!
