Kirkonmäeltä

70 täyteen tiistaina

Tiistaina 12. heinäkuuta 2011 tiimalasistani valahtaa 70-vuotishiekkaa. Elämä ja ennen muuta Jumala suuressa hyväsydämmisyydessään on kohdellut minua samanaikaisesti silkkisin ja väkevin ottein. Paljon olen saanut kokea, paljon olen saanut anteeksi ja tuota kaikkea ajattelen kiitollisena! Kiitokseni tahdon tuoda myös kaikille Teille, jotka olette mukanani kulkeneet, tukeneet ja ymmärtäneet kulkurin taivaltani.

Erityisen kiitollinen olen elämäni suojelijalle, vaimolleni Liisalle, jota ilman en olisi tässä niin kuin tänään olen. Sama koskee lapsiani Juusoa ja Reetaa, nyt jo 37-vuotiata rakkaitani! Ja vielä erityisesti tähtisilmiäni 13- ja 16-vuotiaita Lunaa ja Adaa, Reetan tyttäriä ja tietysti huikeaa vävyäni, Dariota.

Mutta parempi ilman pitkiä puheita; elämä jatkuu! Työssäni eduskunnassa tarvitsen Teidän opastustanne ja valvontaanne!

Pitäkää minut kaidalla tiellä!

Pidän 70 - VUOTISVASTAANOTON ja JUHLANÄYTTELYN AVAJAISET 10. syyskuuta klo 10 - 14 Myllypuron kirkolla, Helsingissä noin 500 metriä metroasemalta kaikelle kansalle yhdessä vaimoni Liisan kanssa. TERVETULOA; ei lahjoja!

JUHLANÄYTTELYNI KESTÄÄ 10:stä syyskuusta aina  Mikkelinpäivään 2:een lokakuuta saakka kirkon aukioloaikoina.

Urheiluystävät varmaan huomasivat, että 10. syyskuuta Suomi - Ruotsi-maaottelu jatkuu iltapäivällä Olympiastadionilla. Sitä ennen kalasopalle Myllypuroon oikein joukolla! Hymyä huuleen suomalaiset; meillä on juuri nyt kesä, kukat ja kärpäset!

HUOM! Tiistain ja koko viikon olen työ - ja lomamatkalla, en tavattavissa kotonani enkä kylässä!

Kirkonmäeltä: ihmeisiin uskova suomalainen

Loppiaisena meillä Myllypurossa vihittiin tehtäviinsä piiripappimme Juha Ropponen suurin odotuksin. Ettäs tiedät, kaima! Päivän evankeliumin teksti Matt. 14: 22 - 33 kertoi jakeesta 25 -  " Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. " Hyvä teksti suomalaisille tänään elämän myrskyissä pelkääville ja toisaalta ihmeisiin uskovina. Selitän kantani!

Pojilla taisi olla pelko puserossa veneessään jo myrskyn, isojen tuhon aaltojen kourissa ennen " aaven " ilmestymistäkin! Pelko on ihan aito tuntemus, mutta se sekoittaa meidän päämme otteellaan usein täydellisesti. Se ahdistaa, se sumentaa ajattelun, se kylmentää, se vie lopulta toimintakyvyn, se jopa tappaa! Se tekee ihmisestä avuttoman, epätoivoisen. Hänet voi pelastaa vain ihme, jonka ei enää oikein uskota ilmestyvän, vaikka siihen turvaa viimeisillään alitajuntamme, toivomme! Raamatun mukaan myrskykin tyyntyi Jeesuksen myötä! Vai oliko se vain miesten kuvittelua?

Juha, pastorimme totesi saarnassaan meidän suomalaisten uskovan tänään suurempaankin ihmeeseen kuin vetten päällä kävelemiseen! Häh? Aivan oikein! Kun Veikkaus Oy ilmoittaa Loton jättipotin päävoiton, 7 oikein, antavan 5 miljoonaa euroa, väki ryntää lottoamaan huimia rivejä. Mitä enemmän rivejä. sitä pienempi on mahdollisuutesi voittaa! Uskomme ihmeeseen kuin vuoreen; lisää euroja lottoon, lisää utopistista varmuutta suurvoitostamme! Ei meitä kiinnosta muutamat kymmenet, sadat tai tuhannet eurot. Mehän voitamme miljoonia joka viikko!

Toisaalla löytyy piirejä ja ihmisiä, jotka torjuvat, sulkevat silmänsä yksinkertaisilta totuuksilta vahvassa toiveessaan tai uppiniskaisessa uskossaan. Pahimmillaan ilmiö esiintyy politiikassa! Tänä keväänä tosiasiaksi osoittautuu, on jo osoittautunut, mullistus poliittisten puolueiden voimasuhteissa: vanhat jämähtäneet kärsivät rajun tappion, tilalle nousee kansantahdosta uutta toivoa, ihme, jollaiseen eivät pinttyneet kalastajat, äänten kalastajat uskoneet milloinkaan, eivät usko vieläkään, vaikka ympärillä riehuu hirmumyrsky 17 fofordin tuulella. Myrskyn loppua ei näy, siksi pelko jäytää niitä, jotka näkevät aaveita Perussuomalaisissa. He eivät usko Suomen kansan tekemiin ihmeisiin, kylläkin Lottoon! Kun ei näe pelastusta, ei tee mitään järkevää, ei äänestä EU-tuhon taltuttamiseksi, vaan antaa sen puhaltaa koko Suomiveneen nurin.

Onneksemme tämä lottokansa uskoo ilmestyneeseen ihmeeseen, kovalla maalla kävelevään, nöyrään ihmisten palvelijaan Timo Soiniin ja hänen työmiehiinsä, jotka tarttuvat airoihin ja soutavat Suomea kuivalle maalle. Siinä on ihmettä kerrakseeni; me teemme sen itse ja uskomme johdatukseen ja soutumme siunauksellisuuteen. Sallimus tulee sieltä, mihin emme voi käskyjä antaa. Siihen meidän on tyytyminen, mutta yrittänyttä ei laiteta takaisin tyhjin käsin.

Edellisen uskoo, ken tahtoo! Mikään ei ole niin ihanaa kuin tehdä mahdottomasta mahdollinen!  Ihme, se piilee Sinussa. Mikset uskoisi siihen!

KAKSI ON POISSA

Toisinto Pohjanmaalta virsikirjassa 326:

Isäni, aina armostasi aivan,  pois minut autoit alta vaaran, vaivan. Kätesi antoi turvan väkevän, suojele vielä halki elämän, elämän.

Haltuusi uskon koko elämäni, henkeni, voimani ja tehtäväni. Oi, siunaa työni kunniaksesi ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi.

Viime lauantaina hyvä ystäväni Pertti Purhonen ja tänään tiistaina toinen läheiseni Jorma Ojaharju saivat kutsun Taivaan Yrttitarhaan, ikuiseen eloon sen kirkkaudessa. Samalla kun olen syvästi surullinen heidän poismenostaan, iloitsen Heidän onnestaan siellä, minne itsekin olen matkalla sitten kun kutsu kuuluu.

Tunsin molemmat herrat jo 70-luvulta lähtien. Purtsin opin lopullisesti tuntemaan liike-elämän, mutta varsinkin Kriisipalvelun puitteissa. Toki tunsin hänen vauhdikkaan elämänsä Messuhallin kehistä jaTokion kisojen menestyksestä. Varsin perusteellisesti, kun sain keskustella Purtsin kanssa kirjoittaessani hänestä elämänkertaa teokseen Kultaa, Kunniaa ja Kyyneleitä. Mies koki värikkään, vaiherikkaan ja armollisen elämän, varsinkin löydettyään lopulta itsensä ja tehtävänsä täällä ajassa.

Voisiko paremmin kuvata sitä, miten Purtsi koki elämänsä kuin lainaamalla hänen omia sanojaan elämänkerran lopussa:

" Pystyn palauttamaan mieleeni kuinka kuolemanpelkoni, fyysinen  ja moraalinen krapula, epäonnistumiset, vääristynyt ylpeyteni, vastoinkäymiset ja menetykset ovat johdattaneet minut lähemmäksi Jumalaani ja sitä kautta uuteen vapauteen. Parempi päästä pelosta kuin puutteesta. Jos olin ennen kehässä antavana osapuolena, pyrin tänään päivä kerrallaan tyynesti ottamaan vastaan sen, mitä minulle annetaan ". Näin Purtsi 1970 /80 taitteessa Kertomuksessa Pugilistista saarnaajaksi.

Jorma Ojaharjun, " Jompan " kohtasin ensi kerran hänen kantakapakassaan Kosmoksessa heti 70-luvun alussa. Hän istui ystävineen pitkää lounasta, minut johdatti paikaan eräs säveltaiteen taitaja. Heitimme kättä, huultakin koko remppa. Kukin sai varmaan sieltä mitä oli hakemassa. Ruoka oli erinomaista ja tunnelma vallan kiehtova. Tiemme erosivat, kohtasivat silloin tällöin, kunnes lopulta päädyin Jompan vetämän Itäkeskuksen Fasterin Koirasmarttojen jäseneksi nelisen vuotta sitten.

Voi pojat, mikä mies ja mikä huumori piruillessaankin. Myös kovin korrekti tavoiltaan niin kuin Vaasalaislähtöisen svenska-talanden tuleekin olla. Mutta tiukkaa tuli tekstiä, jos tarvis sitä vaati. Nautit meidän kaikkien kunnioitusta myös koko pumpun pomona. Seuraasi työntyivät niin politiikot kuin taitelijat tai ne, jotka pitivät itseään nykyajan yhteiskuntakriitikkoina. Saivat ystävälliseti kuulla, jos vähillä eväillä liikkuivat, etteivät taida ymmärtää mistä on kyse. Mutta Sinä olit joviaali humoristi ja osasit taitoasi käyttää rakentavasti. Taito, jota voi aidosti kadehtia ja arvostaa!

Olit todellinen duunarin ystävä ja ymmärtäjä samalla tapaa kuin toinen suuri, Pentti Haanpää. Puolustaja! Sen sai kovin kokea moni poliittinen hännystelija suorin sanoin.Taisi Sinussa vielä piillä nyrkkeilijän, taistelijan luonnetta. Autuaanpaa antaa kuin ottaa!  Tuolisi on tyhjä. Me kaipaamme Sinua! Me kiitämme Sinua! Me emme unohda Sinua! Annoit meille todella paljon sellaista, jota säilyy ikuisesti. Hyviä tuulia Sinulle, entinen seilori suurten merten ja hilpeitten satamien. Nyt Sinä olet vihdoin perillä kotisatamassa. Näkemisiin!

Uusia avauksia: 70 - vuotismaali, 40 vuotta sitten - blogi, 10 - vuotisnäyttlelyni; uudet taulut / läpileikkaus taipaleilta, eduskuntavaalit 2011

Ihmisen on hyvä uusiutua / tarkistaa tilansa / päivittää tekemisensä ajottain. Nykymaailmassa lyhyemmin ajanjaksoin kuin 5 - vuotisohjelmin Neuvostovallan (Sovjet Union) tyyliin. Maailma muuttuu ympärillämme nopeammin kuin muinoin itäisen naapurimme suunnitelmataloudessa, joka oli tuhoamassa koko Venäjän maan ja kansan. Se tuho - operaatio kesti 70 vuotta! Onneksemme se on ohi! Viekö toisen Unionin, Euroopan Unionin tuho - nykyinen uho - myös saman ajan ja yhtä karmein tuloksin, jää nähtäväksi. Se on kuitenkin päivän selvää ettei tälläinen uus - neuvostomallinen, keskitetty, pieniä nöyryyttävä ja virkamiesten ( lue polibyroon ) Brysselista sanelema järjestelmä kestä suuruuden hulluudessaan kovin pitkään. Se tuhoaa itsensä ja mikä hirveintä monen eurooppalaisen ( ranskalaisen, saksalaisen, suomalaisen ... ) sukupolven ainutkertaisen elämän! En vastusta eurooppalaista yhteistyötä, vaan saneluhallintoa EU:n tapaan!

Olen jo ilmoittanut uusivani kotisivuni. Työtä muutoksen eteen tehdään parasta aikaa ja muutos nähtänee valmiina jo Kynttilän päivän tienoissa. Muutokset ajoittavat uudelleen elämätaipaleitani tasa kymmenluvuin: 70 vuotta syntymästäni; 40 vuotta Euroopan mestaruuksista; 10 vuotta taidemaalarin uraani. Edessä uusi, kiihottava haaste; eduskuntavaalit. Poliittinen muutos ja mullistus Suomen puoluekentässä. On ihanaa olla jälleen mukana tekemässä suurta muutosta!

Aloitan siis 40 vuoden takaisen vuoden tapahtumien muistelot, reaaliajassa, 40 vuotta sitten. Taitaa kiinnostaa eräitä ihmisryhmiä. Ja takaan, että kertomani tulee olemaan kestävyysjuoksun kovaa historiaa eikä varmaankaan ihan väritöntä. Enkä esiinny näissä tarinoissa yksin, vaan mukana ovat tuon ajan kovimmat sällit ja mimmit muualtakin kuin juoksun maailmasta.

Kotiani muunnetaan 10 - vuotisjuhlanäyttelyksi. Pieni läpileikkaus 2002:sta 2011 saakka; 10 vuotta;mukana 40 maalausta. Avataan eri tavoin erilaisille ihmisille ja ryhmille.

Poliittinen kotisivuni päivittyy myös runsaassa viikossa eduskuntavaalisivuksi ohjelmajulistuksineen, tapahtumaohjelmaksi ja tietysti myös aktiiviseksi blogi - ja facebooktoiminnaksi. Voisiko muuten henkilö, joka on avannut Juha Väätäinen facebookin tietämättäni jo viime vuonna ilmoittautua, jotta voin itse hoitaa oman facebookini. Ole ystävällinen ja ota yhteyttä! Kiitos!

Pyrin ajantasalle, rolling stones, en ole naavoittunut muumio, vaan vauhdikas keski - ikäinen mies Helsingin Myllypurosta, kaupungin nopeimmin kehittyvästä lähiöstä. Halusin kertoa edellä kirjoitetun jo nyt. Muutos tulee tapahtumaan seuraavan viikon ja kuukausien kuluessa. Toivon palvelevani ainakin jo nyt suurehkoa blogini lukijakuntaa ja kesän kynnykseltä kaikkia helsinkiläisiä ja koko Suomen kansaa eduskunnasta. Mutta siitähän päätät Sinä helsikiläinen!

Lukemisiin, tapaamisiin ja näkemisiin!

Huhut kuolemastani ovat ennenaikaisia ja vahvasti liioiteltuja

Kiitos sadoista huolestuneistakin yhteydenotoista ja kyselyistä; missä vika, kun ei blogi luista! Kuollut, vammautunut, " kyrpiintynyt " vai vedätkö putkessa viinaa? Eikö herralta heruisi uutta juttua; urheilusta, politiikasta tai maalaustaiteesta?

Älä pelkää, meni vaan herne sieraimeen muutamien herjaavien, haukkuvien jopa valheitten vuoksi. Herkkä nuori mies kun olen. Tuli mitta täyteen vähäksi aikaa ja toisaalta tuli Joulu, Uusi Vuosi ja aika olla vaan ilman isompia oikkuja. Itsehän olen niin sanottu ilkeä ihminen tai ainakin ajottain vaikea. Julmaksikin on joskus nimetty. Mutta Teitä lauhkeita,lempeitä ystävällisiä ihmisiä Luojan kiitos löytyy!

Haanpää - tauluni irvokas arvostelu entiseltä kotiseudultani ja parjaaminen saivat minut hiljentymään. Lopetin myös uusien taulujeni esittelyn etten näyttäisi liian itsekeskeiseltä, jota toki olen. Ajattelin samalla lopettaa itseni kehumisen painonhallinnan alalla. Loppiaiset on vietetty ja lihottukin on hieman. Edessä ovat härkäviikot. Että silleen. En aio enää millään muotoa puuttua Pentti Haanpää - taulu jupakkaan; sen hoitavat juridiikan ammattimiehet! Mutta uusia muotokuvia syntyy. Sen lupaan ja yhtä kohahduttavia kuin edellinenkin!

Ainut asia, jonka tässä oikaisen, on että taideteosten tekijänoikeudet eivät aina kosketa valokuvia. Niitä koskee lähioikeus, joka vanhenee 50 vuodessa. Silloinkin valokuvan tulee täyttää ensiksi teoskynnys. Tätä ei muunmuassa ylittänyt Tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaan vuodelta 2003 Paavo Nurmesta otettu kuva " Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen 1952: ei ylitä valokuvana teoskynnystä!

Paavo oli sentään Paavo ja tapahtuma ainutlaatuinen maailman historiassa! Tavallista julkista kamaa! Kunnioituksesta Pentti Haanpäätä ja hänen persoonaansa, elinympäristöään ja Eero Trobergiä kohtaan syntyi taulu " Pentti ja Kairanmaan maisema. Oliko pahasti tehty? Olisiko pitänyt maalata Pekka Korpinen taulu, jossa ei ole kasvoja, ei taustaa. Hienoksi kehuttu ja hintakin sopivasti 25000 euroa! Käykää katsomassa molempia, ihmiset hyvät, niin ammattimiehet kuin kuin kylän naiset! Minä vaan maalaan, muut kadehtivat! Omat kuvani Pentistä sain hänen kustantajaltaan, jotka se oli tilannut moniin eri käyttötarkoituksiin. Kiitos Otavalle!

Urheiluun palaan ajan myötä; Tanja se vaan porskuttaa!

Politiikkaan, niin kirkko -, kunta- kuin valtakunnan sellaiseen palaan myös ajallaan, mutta sen rohkenen sanoa ettei mene kuin kuukausi pari, kun Portugalin ja Espanjan ja sitä myöten koko Euroopan talous on kuralla. Claro, claro! Ja Suomen talousnerot vaan pyörittelevät peukaloitaan ja hallitus laatii leikkauslistojaan. Rahat ja palvelut pois kurjilta ja köyhiltä! Huh hellettä, sano jänis pakkasella! Uusia ja ehompia galluplukuja odotellessa merkitsen itseni palvelijaksesi myös kevään eduskuntavaalien jälkeen! Mikä puolue, no mutta, perussuomalainen, niin kuin Soinikin, joka on ollut ennustaja jo kauan ennen Eu:n persmäkeä! Kyllä kansa tietää, missä ongelma ja ketkä siihen Suomen veivät! Ruottalaisetkin äänestävät huhtikuussa Soinia pääministeriksi! Vi vet alla!

Torstaiblogi: 101 päivää, 100 yötä, Sitkistyy, pitkistyy ja tiivistyy!

Vuosi lähestyy loppuaan, niin myös minun määräaikainen painonpudotusohjelmani. Takana on 11 viikkoa ja jäljellä vielä 3 sitkulaista lisää. Pudotusvauhti sen kuin sitkastuu, pudotustulos pienentyy ja lopputulos etenee kauemmaksi tavoitteestaan 15 kiloa alkuperäisestä 86 kilosta alas. Nyt olen 74,7 kilon lukemissa. Kirittävää tuntuu olevan tuskallisen paljon kolmeksi viime viikoksi! Mutta Liisan, valmentajani ohjeistuksella menen. Hän sallii mulle jo enenevästi " vääriä hiilihydraatteja ", vaikka itse olisin sitä mieltä, että raaka peli vaan! Armotonta puristusta puritaanisesti! Valmentajaa on kuitenkin kuuleminen, jos aikoo saman katon alla asua vielä tulevanakin vuonna!

Jos jään jonnekin 72 ja 73 kilon välimaastoon Liisan ohjeistuksella Uuden Vuoden punnituksessa, ei tulos ole ihan huono. Mutta, mutta, sittenhän mulla on tilaisuus tehdä oma ohjelma uudeksi 101 päiväksi ja 100 yöksi. Sen taidan tehdäkin vedettyäni ensi viikon henkeä  Loppiaiseen tavallisena sortuvana syöjänä! Taitaa määränpää ajoittua tuolla laskennalla huhtikuun 17. päivään. Merkitykselliseen ajankohtaan yhteiskunnallisesti Suomessa. Eduskuntavaalien äänestyspäivään!  Olen tuossa äänestyksessä ehdolla Helsingin vaalipiirissä Perussuomalaisten ehdokkaana. Päätös oli tiukassa omalla kohdallani, mutta tein sen yhdessä puolueen puheenjohtajan Timo Soinin kanssa lukuisten ihmisryhmien pyynnöstä ja esityksestä.

Minkä asetan tavoitteeksi huhtikuun vaaleissa; tietysti tulla valituksi uuteen eduskuntaan. Äänimäärätavoite on silloin oltava tuhansia ja taas tuhansia. Yksittäinen ehdokas tullee valituksi aiempien tulosten perusteella 12500 - 13500 äänellä. Valituksi tulemisen lähtökohtana ovat puolueen saamat äänet, joita tarkastellaan sitten ensimmäisen, suurimman äänisaalistajan kohdalta osalta sellaisenaan, sitten seuraavien osalta jaettuna kahdella, kolmella, neljällä ja niin edelleen. Kisa on siis pitkälle myös puoluekisa. Perussuomalaisten mahdollisuudet Helsigissä liikkuvat ainakin gallupien valossa 2 - 4 kansanedustajassa, mutta se vaatii ankaraa työtä ja kansalaisten halua luopua vanhasta puoluehapatuksesta. Helsingissä lähinnä kokoomuksen, vihreiden ja demareiden vuosikymmenisestä tavasta riistää keski- ja pienituloisia kansalaisiaan. Meitä on helsinkiläisistä 80 prosenttia. Valta kuuluu Sinulle. Jos olet tyytymätön nyky menoon, äänestä muita kuin vanhoja valtapuolueita. Siinä Sinun mahdollisuutesi ja voimasi! Toivottavasti ankara vaalityö vie myös elokilojani!

PerusS on kohdallani ainut mahdollinen valinta, vaikka voin avoimesti tunnustaa, että kimpussani ovat syksyn kuluessa olleet lukuisat puolueet ja puoluejohtajat laidasta laitaan aina pääministeri Mari Kiviniemeä myöten. Kuunnellut olen auliisti, mutta olen jo vuosia ollut Perussuomalaisten jäsen ja Kontulan paikallisosaston aktiivinen toimija, joten pysyn omimmassa porukassani, perin juurin keskiluokkaisena ja keskituloisena helsinkiläisenä. Olen aina ollut sinut työtätekevien ja ahertavien ihmisten kanssa. He minut Euroopan mestariksikin työnsivät, eivät herrat! On tullut minun vuoroni kantaa korteni kekoon yhteiseen hyvinvointiin ja parempaan arkeen. Juhlat ovat olleet aina minulle hieman vieraita; Linnan juhliinkaan en ole ehtinyt enkä kyllä kaivannutkaan edes nuoruuden huumassa. Tanssikoot siellä pintaliitäjät ja korujen kuningattaret! Rahvas juhlii töissä, jos sellaisia heille vielä Suomessa löytyy!

Palaan vaaleihin myöhemmin, kun aika koittaa! Viikon kuvaksi valitsen uudelleen Maalaukseni Pentti Haanpää ja Kairanmaan maisema, kooltaan 152 x 112cm. Miksikö? Siksi, että Pentti oli aina heikomman ihmisen puolella, työn ja tuskan tuntija, kynän ja sanan mestari. Tunnen suurta rakkautta Hänen ajamiinsa asioihin ja lähtökohdiltani, juuriltani olen saman maiseman poikia, vaikka olen " maailman meriä pitkään seilannut "! Nyt jo aito helsinkiläinen niin ajatuksiltani kuin näytöiltäni vuosikymmeniä.

Torstaiblogi: 101 päivää, 100 yötä; Hengenvedon aikaa

Pitkässä juoksussa tulee ennemmin tai myöhemmin eteen hetki vetäistä sisäänsä syvän huokauksen verran täyttävää happea. Näin käy jopa kympin EM - juoksussa siinä seitsemän ( 7 ) kilometrin kohdalla, jolloin kärkeen ovat jääneet vain lähtijöistä kovimmat ja muut ovat antautuneet enemmän tai vähemmän täytejuoksijoiksi sillä kertaa. Kärkiryhmä, kaksi, kuusi tai kahdeksan, vetää henkeä aloittaakseen varsinaisen kilpailun lähikierroksilla tai viimeisellä. Minulla painonpudotuksessa täyttyi kymmenes viikko, neljä on jäljellä eli tilanne kuin EM - kympillä loppuun valmistauduttaessa.

Tasanne tuli kohdallani keuhkoputkentulehduksen myötä. Lääkitys päälle ja lämmintä juotavaa runsaasti räkätaudin ja flunssan torjuntaa! Painoni tipahti ehkä edellisistä tai jostakin muusta syystä vain 200 grammaa viikossa. Olen 75,5 kilon painoissa. Hyvät kilot sinänsä mutteivat toivomani. Nyt tulisi kiskaista röörit auki, jotta tavoite toteutuisi viimeisinä viikkoina.

Ei hermostuta yhdestä " brokkarista ", vaikka se äänen käheäksi vetäisikin. Olenhan hyvällä tiellä edelleenkin. Neste sitoutuu näköjään vielä perin löllöön läskiin helponpuoleisesti; olen edelleen peruslihava! Verrattuna lihaksikkaisiin jannuihin! Läski kuin nykyinen varusmies? Jäiskö coopperi kahteen tonniin ( 2000m ) vai peräti kesken?  Lähetettäisiinkö muistakin syistä kelpaamattomana takaisin kotiin ja mäkkäriin lahoamaan lisää? Näinhän käy yhä useammalle nuorukaiselle. Pettää keho ja mieli!

Käypä tulevina viikkoina miten vaan, yritys on ainakin tuonut läheisyyttä vaimooni ihan konkreettisestikin - vatsan kumpare on hävinnyt  ja me lähennytty! Hymyä huuleen, huoletonta Joulun ajan odotusta ja ylpeää mielta Itsenäisestä Suomesta. Eläköön kauan itsenäinen Isänmaa ja sen jalo kansa!

Muistutuksena siitä, mitä olen tänään ja mitä olen ollut jo kymmenen vuotta, valokuva kotiateljeestani Malagan ajoiltani. Maalaus telineessä on Avignonin silta. Ilosta luovaa aikaa kaikille. Homma jatkuu; huominen voittaa tämän päivän huomenna!

Torstaiblogi: 101 päivää, 100 yötä: 10 kiloa rikki!

Hei hurraa! Takana 9 viikkoa painonpudotusta ja painoni tänä aamuna 75,7 kiloa. Muistanet lähtökohtani 86,0 kiloa syyspäiväntasauksen aikaan 2 kuukautta ja 2 päivää sitten! Jäljellä on vielä 5 viikkoa Uuteen Vuoteen ja 15 kiloon. Katsotaan kuinka homma hoituu. Nyt katosi viikossa 1,3 kiloa.

Jäi tämä raportointi iltaan, kun pakkaavat päälle moninaiset yhteiskunnalliset            " juoksut ". Saunassakin kävin varmuuden vuoksi aamulla klo 6.00 tunnin verran ja sitten taipaleelle. Olipa makeeta istahtaa lauteille punnituksen jälkeen ja antaa lämmön herättää nukkuvat lihakset ja uninen olemus. Päälle jääkylmä parin minuutin " amme uinti " kylpyhuoneessa. Eufoorinen tunne säilyi liki pitkän päivän! Ja jälkeäkin taisi syntyä päivän ensimmäisessä lehtihaastattelussa. Julkista kysyntää tuntuu olevan yli oman tarpeen. Olkoon... kun on leikkiin lähtenyt, on se myös kestettävä!

Päivän vietin Kontulan Symppiksessä, julkinen kokoontumispiste ruokailu- ja ajanviettomahdollisuuksin. Esittelin kutsuttuna perussuomalaisia ja omia näkemyksiäni tulevien eduskuntavaalien tiimoilta. Kysymyksiä sateli ja kuulijoita riitti yli tunniksi. Illalla esiinnyin vaalipaneelissa yli kaksi tuntia yhdessä mm. Eero Heinäluoman, Paavo Arhinmäen, Timo Laanisen ja neljän muun poliitikon kanssa.

Olipa mielipiteen kirjoa, mutta siihen palaan toisessa yhteydessä! Nyt unille, koska kello viilettä yhtätoista!

Päivän maalaus Tunturiruskaa, koko 100 x 120cm.

Torstaiblogi: 101 päivää, 100 yötä; Liisan liukkaat; viisas varoo!

" Liisan liukkaat ja Kallen kaljamat, ne jalat katkovat " lausuttiin lapsuudessani liukkaista jää- ja vesijääkeleistä varoituksena liian lujaa ja varomattomasti liikkuville ihmisisille. Niin ovat taas ennustetut Liisan liukkaat ( merkkipäivä 19.11. ) ainakin täällä Helsingin seudulla. Kallen kaljamat tulevat koipia katkomaan tammikuun 28. päivä, jos sanontaa uskominen. Vanha ei mene vipuun; pysyn sisällä!

Vähän jarruttaen olen edennyt painonpudotuksessanikin. Varsinkin kun viime viikolla oli meno karata käsistä. Edistynyt olen, mutta hissuksiin. Lukemat aamulla 77 tasan, pudotusta vain puoli kiloa edellisestä. Miksikö? No! Jätin väliin salaisen aseeni käytön. Saunan! INFRAPUNASAUNAN! Olen viivähtänyt siinä aiemmin tunnin aamuisin heti herrättyäni. Saunani on kooltaan metri kertaa metri, valmistettu Tartossa eestiläisellä mallimestaritaidolla teollisesti. Kököttää makuuhuoneessa. Istuin on tuolinkorkeudella lattiasta, selän takana infralämmitin, seinissä kaksi ja pohjekorkeudella yksi. Infrapuna uppoaa kehon pehmyt osiin 4-5 sentin syvyydelle ja nostaa solun lämpötilan 38,5 asteeseeen. Se aiheuttaa hyvän hikoilun, vaikka saunan lämpötilan säätäisi vain 50 - 60 asteeseen. Katselen lasioven läpi aamuohjelmaa televisiosta ja nautin lämmöstä!

Ensin 20 minuuttia Infrassa, sitten 2 ammeessa kylmimmässä kraanavedessä, uudelleen 15 minuuttia infrassa ja 2 vedessä ja lopuksi viime osio uudelleen! Vaikutukset ovat samat kuin avantouinnin ja saunomisen jälkeen; kilo, puolitoista hikoilua ja muutaman tunnin eufoorinen tunne elimistössä. Tuon päälle juomaksi vettä vitamiini- ja kivennäisaineporein! Sitten kahvit ja pekoonit! Ah autuutta ja oloa kevyttä! Jos janoat lisätietoa tästä, ota yhteyttä.

Vastauksena hätääntyneelle nimimerkille " Huolissaan " voin siis vakuuttaa aamuiseen kyselyynne " Oletteko kuollut nälkään, kun taaskaan ei ole blogia kirjoitettu? ", että huhut kuolemastani ovat ennen aikaisia ja vahvasti liioiteltuja. Sen vahvistamiseksi kirjoitan tänään toisessa blogissani siitä, mitä rajuhkoa on kohdallani tapahtunut alkuviikon kolmen ensimmäisen päivän aikana.

Viikon ensimmäinen maalaukseni on Parastunturit Kilpisjärven suunnasta, koko 100 x 120cm

Torstaiblogi: 101 päivää, 100 yötä, muhimassa monta?

Parantaa kuin sika juoksua, sanottiin nuoruudessani monimielisesti. Ainakin itselläni vauhti useassa asiassa on nyt lujempaa kuin aikoihin. Olen ensi viikolla ennen seuraavaa torstaita tilanteessa, joka ratketessaan suotuisasti saattaa ohjeistaa koko loppuelämääni. Päätöksiä syntyy kolmella eri rintamalla, mutta niistä kerron enemmän ensi viikolla.

Sitten painonhallintaan. Heräsin aamuyöstä, vähän hiukoi ja taisi janottaakin niinkuin entistä poikaa rajun unen jälkeen. En ole seitsemään viikkoon käynyt öisellä jääkaapilla enkä aikonut nytkään. Kunhan vääntäisin pienet lirit, mutta, mutta ... Luiskahdin puntarille, joka odotti tulevan aamun punnitusta: mittari näytti klo 04.00 hämmästyksekseni 76.7!!! Siis 2.1 kiloa alle viime torstaisen! 9.3 alle lähtöpainon. Ja... sitten kävelin sinne jääkaapille, imaisin sieltä palan rasvaista porsaanpotkaa ja päälle c - vitamiini / magnesiumjuomaa ison kupin. Sitten kolmen tunnin unet ja vaakaan uudelleen. Se temppu tepsi: aamun paino 77.5 kiloa. Pudotus viime viikosta 1.3 kiloa. Olin onnellinen.

Täytyy tunnustaa, että on mulla Liisan valmennuksen lisäksi käytössä painonlaskuun oma salainen keinonikin, mutta siitä myöhemmin. Totuus piilee kuitenkin tässä Atkinsin dietissä. Ilman sitä homma horjahtelisi aivan taatusti. Nyt olen siis puolivälinkrouvissa. Takana seitsemän viikkoa, edessä saman verran. Pudotus jo 8,5 kiloa, mutta tavoitetta riittää Liisan asettamaan 15 kiloon. Liisa muuten kielsi ne mun aikomat kävelylenkit! Syy: naapurinrouva oli kehunut hänelle minun juosseen komeasti Liikuntamyllyn mäessä. Joo. pitihän minun lenkin lopuksi kokeilla osaisinko vielä juosta. Kostaantui: kun et pysy kävelyvauhdissa, vaan rupeat heti ensi lenkillä juoksemaan, niin se homma loppuu tähän, tuli Liisalta. Mikäs tässä muu auttaa kuin totella! Pisimmät urheilusuoritukseni ovat muutamat kävelyt metroon ja takaisin, oisko kilsa pari viikossa. En valita, laiska kun olen, mutta ryhtyessäni johonkin olen virja kuin keväinen varsa. 

Nyt jään vain rennosti kuulolle, mitä seuraava viikko tuo tullessaan niin painonpudotuksessa kuin muissakin elämääni vaikuttavissa asioissa. Auttaa kun ei ota paineita ja kuuntelee lähimmäistensä kantoja. Mikä minun on tässä valmiissa maailmassa, jossa toki tuhat asiaa ja miljoona ihmistä huutaa oikeita ratkaisuja. Riittää kun hoidan ensin omiani ja jos voimia ja kykyä riittää, niin autan muita näillä eväillä, jotka ovat hallinnassani.

Viikon maalaus on Ounasjoen syksyä, koko 100 x 120cm