Blogi
KAKSI ON POISSA
Toisinto Pohjanmaalta virsikirjassa 326:
Isäni, aina armostasi aivan, pois minut autoit alta vaaran, vaivan. Kätesi antoi turvan väkevän, suojele vielä halki elämän, elämän.
Haltuusi uskon koko elämäni, henkeni, voimani ja tehtäväni. Oi, siunaa työni kunniaksesi ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi.
Viime lauantaina hyvä ystäväni Pertti Purhonen ja tänään tiistaina toinen läheiseni Jorma Ojaharju saivat kutsun Taivaan Yrttitarhaan, ikuiseen eloon sen kirkkaudessa. Samalla kun olen syvästi surullinen heidän poismenostaan, iloitsen Heidän onnestaan siellä, minne itsekin olen matkalla sitten kun kutsu kuuluu.
Tunsin molemmat herrat jo 70-luvulta lähtien. Purtsin opin lopullisesti tuntemaan liike-elämän, mutta varsinkin Kriisipalvelun puitteissa. Toki tunsin hänen vauhdikkaan elämänsä Messuhallin kehistä jaTokion kisojen menestyksestä. Varsin perusteellisesti, kun sain keskustella Purtsin kanssa kirjoittaessani hänestä elämänkertaa teokseen Kultaa, Kunniaa ja Kyyneleitä. Mies koki värikkään, vaiherikkaan ja armollisen elämän, varsinkin löydettyään lopulta itsensä ja tehtävänsä täällä ajassa.
Voisiko paremmin kuvata sitä, miten Purtsi koki elämänsä kuin lainaamalla hänen omia sanojaan elämänkerran lopussa:
" Pystyn palauttamaan mieleeni kuinka kuolemanpelkoni, fyysinen ja moraalinen krapula, epäonnistumiset, vääristynyt ylpeyteni, vastoinkäymiset ja menetykset ovat johdattaneet minut lähemmäksi Jumalaani ja sitä kautta uuteen vapauteen. Parempi päästä pelosta kuin puutteesta. Jos olin ennen kehässä antavana osapuolena, pyrin tänään päivä kerrallaan tyynesti ottamaan vastaan sen, mitä minulle annetaan ". Näin Purtsi 1970 /80 taitteessa Kertomuksessa Pugilistista saarnaajaksi.
Jorma Ojaharjun, " Jompan " kohtasin ensi kerran hänen kantakapakassaan Kosmoksessa heti 70-luvun alussa. Hän istui ystävineen pitkää lounasta, minut johdatti paikaan eräs säveltaiteen taitaja. Heitimme kättä, huultakin koko remppa. Kukin sai varmaan sieltä mitä oli hakemassa. Ruoka oli erinomaista ja tunnelma vallan kiehtova. Tiemme erosivat, kohtasivat silloin tällöin, kunnes lopulta päädyin Jompan vetämän Itäkeskuksen Fasterin Koirasmarttojen jäseneksi nelisen vuotta sitten.
Voi pojat, mikä mies ja mikä huumori piruillessaankin. Myös kovin korrekti tavoiltaan niin kuin Vaasalaislähtöisen svenska-talanden tuleekin olla. Mutta tiukkaa tuli tekstiä, jos tarvis sitä vaati. Nautit meidän kaikkien kunnioitusta myös koko pumpun pomona. Seuraasi työntyivät niin politiikot kuin taitelijat tai ne, jotka pitivät itseään nykyajan yhteiskuntakriitikkoina. Saivat ystävälliseti kuulla, jos vähillä eväillä liikkuivat, etteivät taida ymmärtää mistä on kyse. Mutta Sinä olit joviaali humoristi ja osasit taitoasi käyttää rakentavasti. Taito, jota voi aidosti kadehtia ja arvostaa!
Olit todellinen duunarin ystävä ja ymmärtäjä samalla tapaa kuin toinen suuri, Pentti Haanpää. Puolustaja! Sen sai kovin kokea moni poliittinen hännystelija suorin sanoin.Taisi Sinussa vielä piillä nyrkkeilijän, taistelijan luonnetta. Autuaanpaa antaa kuin ottaa! Tuolisi on tyhjä. Me kaipaamme Sinua! Me kiitämme Sinua! Me emme unohda Sinua! Annoit meille todella paljon sellaista, jota säilyy ikuisesti. Hyviä tuulia Sinulle, entinen seilori suurten merten ja hilpeitten satamien. Nyt Sinä olet vihdoin perillä kotisatamassa. Näkemisiin!
Suomalaisvitonen Turussa Kalevan Kisoissa 1976
Jos on juostu suomalaisvoimin vitosta lujaa laajalla rintamalla niin Imatralla kuin Mikkelissa tai Tampereen Kalevan Kisoissa 1977, joissa 14 miestä viiletti alle 14 minuuttia, niin kaikkien aikojen vitonen käytiin mielestäni Turussa Kalevan Kisojen taistelussa. Kilometreittäin näin I. 2.45, II. 2.43, III. 2.41, IV. 2.44, V. Lasse Viren 2.31,8 ja Lasse Orimus 2.32,5. Tulosluttelon kerma: Viren 13.24,78, Orimus 13.25,52, Päivärinta 13.30,48, Toukonen 13,37,83, Vainio 13,39,97, ja Nikkari 13.53,64.
Viimeinen 3000 metriä 7,56,8 keulakaverilta eikä toinenkaan viivutellyt 7.57,5! Oi noita aikoja! Olin itse työni takia katsomossa ( Ruissalon hotellin merkeissä ). Tuo Virenin tulos on Kalevan Kisojen ikuinen ennätys, jos eivät ajat ja teot muutu suomalaisessa kestävyysjuoksussa. Noina vuosikymmeninä oli aivan normaalia      " hitaissa vitosissa ", että viime tonni liikuteltiin liki 2.30:n vauhdilla, jopa alle. Itse olen tempun tehnyt niin Imatralla kuin Helsingin EM - kisoissa. Sen kykenee tekemään miehet, joilla on riittävä kestävyyspohja. Sieltä se vauhti löytyy, ei pikku spurteilla ja kevennyksillä! Loppusuoran kunnon kisassa voittaa aina kestävin, ei alimatkan nopein!
Sitä voi käydä kysymässä vaikka Tampereen 1977 keskimatkojen voittajalta, Ari Paunoselta. 800 alkuerä 1.52,6, 1500 alkuerä 3.54,8, 800 loppukilpailu 1.47,74    ( väliaika Paunonen 53,4 ), 1500 loppukilpailu 3.38,07 ( väliajat Loikkanen 57,8, Paunonen 1.56,2, Paunonen 2.54,0 ). Kesän muut tulokset samalta mieheltä: Toisen kerran juniorien Euroopan mestari, mutta huomionarvoista ennen kaikkea 5000 metriä 13.41,0 ja erityisesti 3000 metriä 7.43,2, edelleen Suomen ennätys. Mies ei ole tainnut juosta alimatkaa 400 metriä kuin jonnekin 51pintaan tuonakaan vuonna, alle ei kai koskaan. Eli se siitä pikamatkan nopeudesta!
Antaisikohan edellä kirjoitettu ajattelemisen aihetta esimerkiksi ja erityisesti toivollemme Niclas Sandellsille? On suuren ratkaisun aika teetpä hallissa kolmosella tulokseksi 8.05 tai 7.55! On aika ratkaisulle kaikki tai ei mitään! Tarjolla on isoa arvokalaa Niclas! Ole rohkea ja ota asiat omiin käsiisi! Aika käy vähiin, jos mieliä Euroopan mestariksi 2012. Näkisimme mielellämme voittosi. Olkoon matkasi sitten 1500 tai jokin muu. Istun nimittäin noissa kisoissa kunniapaikalla menneitten muistona. Näkisin kernaasti uuden suomalaisen mestarin omalla Stadionillani! Saattais maistua muillekin, mutta erityisesti Sinulle!
Esimakua tulevasta 40 vuotta sitten blogista
Käväisin pitkästä aikaa Urheiluliiton keskustelusivuilla ja huomasin, että siellä puidaan menneitä oikein olan takaa ( hämmästyttävällä tasolla, vaikka tunnistankin tietohuiput kirjoittajista aika helposti alanmiehiksi ). Arvailuihin kisoista, joissa itse olen ollut mukana saa tarkkaa tietoa myös minulta, jos sitä haluaa myös muiden kuin itseni osalta. En aio ryhtyä SUL:n palstojen kirjoittajaksi.Omaa 40 vuotta sitten blogiani kirjoitan tämän vuoden sen mitä muilta kiireiltäni ehdin.
SUL - sivulla pohdiskeltiin Imatran vitosen 23.8.1971 kovaa suomalaistasoa. Aivan syystä! Kerronpa vähän lisää. Päivä oli kohdaltani jo 13. EM - kisojen aloituspäivän kympistä lukien. Ja startti 9. samassa ajassa, vastassa aina Suomen kermaa ja myös mm. tupla PanAmin mestari Frank Shorter. Ja takana joka kerta voitto, jota lähdin hakemaan myös Imatralla, jonne saavuin Hämeenlinnasta yöllä klo 11. Portieeri loihe lausumaan saapuessani, että huomenna taitaa tulla mestarille turpiin. Minä siihen, että kuin niin? Kertoi koko muun suomalaiskaartin vannoneen, että yhteispelillä, vaikka viisi rinnakkain pistetään piste Julman voittokululle.
Tuumasin tuohon tietoon, että löydätkö näin iltamyöhällä mulle hierojan. Kyllä löytyy, tuli vastaus ja löytyi todella osaavan hyvä. Sain unilääkkeeksi tunnin hieronnan ja sen päälle sikeät ja huolettomat unet. Aamulla karistelin hieronnan jaloistani kympin rapsakkaalla lenkillä pitkin Vuoksen rantaa ja sitten hyvää oloa Valtion Hotellin maukkaalla lounaalla. Ennen kisaa sain vastaanottaa Miss Suomen ( Pirjo Laitilan ) kädestä kaupungin muistolahjan ja jaoin junioreille palkintoja. Varasin itselleni illallisseuraa " kiikuttamalla lahjat " katsomon kauneimmalle punapäälle pyynnöllä tuoda ne Valtionhotelliin, koska itse halusin traditioni mukaan juosta Karhumäen kentältä kisan jälkeen takaisin hotelliin. " Tulipääneitoni " otti kutsun vastaan.
Itse kisa oli minulle vallan helppo: mentiin tuollaista 14 minuutin paikkeilla olevaa vauhtia, vaikka sen takaan paljon lujempaan olisi ainakin puolella tusinalla juoksijoista ollut varaa; jengi oli huippuvireessä. Olinhan menettänyt päivää ennen vitosen SE:n Lasse Virenille! Mutta taisivat pojat sopimuksistaan huolimatta pelätä vanhaa aivan liikaa! Kun tultiin loppusuoraa ennen kellonkilkatusta kaatopartioni ryhmittyi monen miehen rivistöksi aikeenaan estää kirini aloitus. Eihän se onnistunut! Vetelin ramppavaihteen päälle 4. rataa pitkin ja homma oli minun osaltani oikeastaan jo ohi! Mutta kun katsomossa oli Iltaseuralaiseni ja Miss Suomi, annoin mennä sydämen kyllyydellä tuon kesän viimeiseksi sovittua kisaa! Kierrosaikani 52,5 ja lujaa toki tultiin perässäkin, Mikko 55,1, Rune 56,5, Tapio 56,7, Lasse ja Seppo 56,9, Rauno 57,1! Etsikää parempi viime kiekka suomalaisten juoksemana vitosella!
Mutta, mutta... olen sitä mieltä, että paljon parempaankin olisi ollut eväät meillä kaikilla loppuajan suhteen. Uskallan väittää varaa olleen 15 sekuntia. Tuolloin olisi tulosluettelo voinut olla ( sallinette ajatusleikin ) Juha 13.27,0, Mikko 13.29,6, Rune 13.31,0, Tapio 13.31,2, Lasse 13.31,4, Seppo 13.31,4 ja Rauno 13.31,6.
Juoksentelin illan hämärtyessä Valtionhotellissa odottaviin riemuihin kesääni ja elämääni tyytyväisenä. Miten yö meni ja miksi olin myöhästyä aamun lennolta Helsinkiin ja sieltä Ouluun aloittamaan syksyn työkeikkakiertueeni tavaratalojen myyntimiehenä ja Aira Samulinin muotishown ainoana miespuolisena esiintyjänä jääköön minun ja seuralaisteni haltuun! Takana Urheilukesäni ja edessä arki, vaikka juhliakin eteen töksähti; valinta Euroopan parhaaksi urheilijaksi Pariisissa, suosituimmaksi suomalaiseksi. Linnan juhlien aikaan puursin tulevaa kesää jo syvällä Nairobin ja Addis Abeban välillä suurella karjatilalla Mont Kenian loistaessa taivaan rannassa ja ikävän kaivaessa kuvetta uusien elämän polkujen päässä.
Elämäni jatkui työn merkeissä niin kuin se pääsääntöisesti jatkuu nykyäänkin. Muuta lahjakkuuttahan minulla ei ole eikä menestykseen pienen taipumuksen lisäksi muuta tarvitakaan. Ehkä lisättynä, että menestyjällä on aina suunnitelma, menetelmä sen toteuttamiseen, uskallusta tehdä asiansa todeksi ja toki onnea, jonka minä koen Jumalan Sallimukseksi. Näin aina, ennen, tänään ja huomenna!
21,0 / 18,3 / 18,2 / 16,2 / 8,8 / 8,1 / 4,2 / 4,1 / 1,1 / vai 20,0 / 17,5 / 17,5 / 19,0 / 8,0 / 7,5 / 5,0 / 4,0 / 1,0 /
Suomessa tapahtuu huhtikuun eduskuntavaaleissa kova voimasuhteiden uusarvionti tai jopa sensaatiomainen ja pysyvä poliitttisten puolueiden merkitysten uusjako. Otsikossa näkyvissä numerosarjoissa ensimmäiset luvut kuvaavat tämän päivän Hesarin galluplukuja, joilla toteutuessaan vaalipiireittäin eduskuntamme saisi kutakuinkin seuraavan muodon: kok. 45, sdp 37, kesk. 37, perusS. 33, vihr. 17, vas. 15, rkp 8, kd 8 eli raju muutos, jos realisoituu. Jälkimmäisessä on nähtävissä se, millaiset luvut ovat, jos Perussuomalaisten nousu jatkuu samanlaisena 1,3 % /kuukausi kuin viime ennusteesta tämänpäiväiseen . Tällöin eduskuntamme saisi muodon, jolla koko maan puolueet tulee arvioda vielä rajummalla mittarilla eli kok. 42, perusS 40, sdp 35, kesk. 35, vihr. 16, vas. 14, rkp 10, kd 8!
Kaikki on mahdollista ja tunnetusti Ahti Karjalaisen ( ent. ulkoministeri, liki pressa ) mukaan mikään ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Nyt lienee kuitenkin niin, että minun ei tarvitse alentaa 24. viime syyskuussa blogissani antamaani ennustetta perussuomalaisten osalta: 14 - 16 % ja paikkoja 24 - 28.
Olen itse Perussuomalaisten ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä, jossa tämän päivän gallupluvuilla puolue saisi 3 paikkaa, kok. 6, sdp 4 ja vihr. ottaisivat keskustan 5 paikkaa ja tälle kuin myös vasemmistolle ja Rkp:lle tulisi 1 paikka. Saattaa toteutua, mutta ei vättämättä.
Itse uskon joka tapauksessa Perussuomalaisten selvään vaalivoittoon myös Helsingissä!
Oman kampanjani aloitan Kynttilän päivänä 6. helmikuuta, jolloin vaalipäivään on aikaa 70 päivää eli sama luku kuin tämän juhlavuoteni perusluku 70 v. Ajat olivat Suomessa syntyessäni ankeat; sota riehui, neukku pyrki iholle ja tuhoamaan itsenäisen Isänmaamme, nyt sitä yrittävät EU ja vanhat puolueet ja vihreät. Käymme kolmatta maailman sotaa: nyt rahalla, pienten sorrolla ja häikäilemättömien pankkiirien / sijoittajien riistolla! Tässä ovat mukana myös suurten maiden öykkäröivät johtajat, joita Suomen nykyhallitus kumartaa niin, että nenä lattiaa viistää.
Suomi, isämme, äitimme, kansa kesti 70 vuotta sitten ja selviää nytkin, kun oivaltaa hoitaa itse asiansa eikä anna ulkopuolisten määrittää tekemisiään. Tällä oivallukseella on tulevaisuusluonne, sillä poistuvat viimeisten 15 vuoden väärät rasitteet ( EU:T, rahaliitot = euro ...jne ). Sinun varassasi ystäväni on kääntyykö kelkka vai ajaudummeko Irlannin, Kreikan tai Islannin tilanteeseen; ulkopuolisten holhoamaksi vaivaiskoti - valtioksi. Tee ratkaisusi, hylkää harhaan johtajat ja ota oma ote Perussuomalaisittan. Niin tein minäkin jo kolme vuotta sitten.
Kotisivuni päivitetään Kyntilänpäivään mennessä aivan uuteen malliin. Toivon siten voivani niin perustietojen, blogini kuin facebookini kautta kykeneväni palvelemaan Sinua aktiivikontakteilla niin, että käymme aidon keskustelun maamme tilasta ja Sinun tarpeistasi tässä ajassa. Vaaliautoni soppatykkeineen aloittaa kierroksensa Kalevalan päivänä 28. helmikuuta. Tarvitsen Sinun tukeasi niin kuin tarvitsin 40 vuotta sitten taistellessani Euroopan mestaruuksista. Kiitos tuolloisesta tuestasi!
Siihen asti näkemisiin helsinkiläisten hyväksi kaikkensa panostava Julma Juha Väätäinen. Muista avoimet ovet kotonani 40 vuotta sitten käytyjen Euroopan mestaruuskisojen ja uusien maalausteni merkeissä. Alakiventie 3 E 54, Myllypuron metron vieressä 19 - 20. ja 26 - 27. helmikuuta. SM - hallit tuolloin Liikuntamyllyssä!Â
IN MEMORIAM KENTH ANDERSSON
Kenth ,meidän piti lähteä yhdessä tanssimaan tangoa Buenos Airesiin keväällä! Näin keskustelimme viimeksi Uuden vuoden tietämissä toivotellessamme toisillemme hyvää tulevalle vuodelle. Ja sitten me nauroimme yhdessä niin kuin vaan kaksi maailmaa nähnyttä ja kokenutta kulkuria kykenee itselleen nauramaan. Sinä rakastit elämää, Sinä teit ympärillesi elämää, Sinä elit täysillä. Sinua rakastettiin, minäkin rakastin Sinua ja nyt Sinä olet poissa.
Voi kuinka syvältä tämä tieto viiltää sydäntäni!
Tapasimme ensi kerran 10. syyskuuta 1966 Suomi - Ruotsi maaottelussa Helsingissä; Pippola teki 800 metrin SE:n 1.47,8 ja Sinä minusta hakkelusta olemalla kolmas, minä viides. Seuraavana vuonna toistit tempun kohdaltani Tukholmassa; olit toinen, minä vakio viides ja Pippola viimeinen numeroilla 1.58,0. Eikös ole ihmeellistä tuo kasin juokseminen. Olit Ruotsin mestari myös 1500 metrillä edellisvuonna. Radalla olimme yhdessä viime kerran Tukholmassa Ruotsi-ottelussa1969; Sinä edelleen kasilla, minä jo vitosella.
Mutta kuinka hauskaa meillä olikaan edelleen yhdessä, Sinulla, minulla, Andersilla ( Gärderud ) ja Bengtilla ( Nåjde ); te tunsitte Tukholmanne, minä Helsinkini, vou, vou! Kestävyysjuoksijankin tulee riemuita elämän antimista muutoinkin kuin vain juosten! Sinä osoitit tuota taitoa jo ennen kuin Sinusta tuli Ruotsin ensimmäinen ja kansainvälisesti arvostettu manageri. En muuten tiedä vieläkään montako kieltä Sinä puhuit; 12 vai 16? Maailman kansalainen, kotonaan missä vaan, viimeiset kymmenet vuodet Belgradissa, jonne elämäsi myös päättyi.
Jokainen, joka tunsi Sinut, tiesi Sinun sydämmellisyytesi, aidon auttamishalusi ja osaamisen tasosi; superia ja priimaa! Tarinankertojana pistämätön, seuramiehenä kiehtova ja ruotsalaiseksi niin suomalainen! Sen tietävät kymmenet nyt tyhjän päälle jäävät suomalaisjuoksijat, joille Sinä järjestit kilpailumahdollisuudet Eurooppaan, Ameriikkaan, Afriikkaan, ympäri maailmaa. Sinulla oli verkosto, Sinut tunnettiin kaikkialla, Sinuun luotettiin! Viime vuosien massiivinen olemuksesi jo ulkoisesti herätti kunnioitusta, joka syntyi persoonastasi ja tekemisesi juurevuudesta. Ja mikä ahkeruuden mitta!
Viimeksi istuimme yhdessä kymmenen päivää viime syksyn Ruotsi- ottelun aikaan. Ei Olympiastadionilla vaan Meilahden sairaalassa, jonne Sinut kiikutin kauhealta näyttäneen jalkasi ( ruusu plus muuta ) vuoksi. Teit todellisuudessa tuolloin jo retken kuoleman porteille lääkärien mukaan, mutta Sinä vaan nauroit ja jatkoit noita mainiota juttujasi! Tulit kutsustani tänne pari päivää ennen matsia, jotta meillä olisi yhteistä aikaa toisillemme ja yhteisille ajatuksillemme. Niin kuin sitten olikin! Lähtösi jälkeen sain Sinulta, maailman managerilta puheluita hetken päästä Malmåsta, kotikaupungistasi, Farosta, Djiboutista tai Soulista. Sinulla elämä eteni lujaan niin kuin aiemminkin. Sinä taisit rakastaa minuakin kuin veljeäsi konsanaan, ainakin keskinäinen kunnioituksemme ja yhteytemme kukoisti.
Mikä henkireikä meikäläiselle täällä kuivan kateuden ja nuivuuden Suomessa!
Nyt Sinä olet siellä minne minäkin perässäsi tulen sitten kun kutsu kuuluu. Jäi kokematta yhteinen 70 - vuotisviikkomme; mullahan tämä vuosi on koko ajan juhlaa, kun ikäpaalu täyttyy tuohon 70:een ja saman aikaisesti tulee kuluneeksi 40 vuotta voitoista Euroopan mestaruuskisoissa Helsingissä. Vaadit juhlia ja vanhaa jengiä kokoon. Oikein, mutta Sinä olet poissa. Sinua ei korvaa kukaan, mutta kaipaamme kaikki Sinun hersyvää olemustasi.
Kenth, jälleennäkemisen toivossa, på återseende, sammanträffas min kära vän!
PS. Suomalaisille juoksun ystäville aloitan 70-vuotisjuhlintani (tai 40-vuotis ) kotonani Liikuntamyllyn kupeessa Myllypurossa halli SM:n aikaan helmikuun 19 - 20. avoimilla ovilla ennen ja jälkeen kilpailuaikataulun, eli ennen kello 12 ja jälkeen 17, kahvin ja uusien taulujeni merkeissä. Jatkan molempina päivinä myös seuraavana viikonloppuna nuorten SM:n ohessa. Osoite: Alakiventie 3 E 54. Tervetuloa jokainen, ken konsanaan uskaltautuukaan juoksun ja taiteen maailmaan!
Â
Â
- « ensimmäinen
- ‹ edellinen
- …
- 6
- 7
- 8
- 9
- 10
- 11
- 12
- 13
- 14
- …
- seuraava ›
- viimeinen »



