Blogi

Sairaiden kohtelu ja terveydenhoito huolettaa!

Olipas riemullinen tapaaminen kahden vaimoni kurssitoverin kanssa Maunulan Ostarilla Suursuon sairaalan kupeessa: Eteeni tupsahti kaksi energistä naista, jotka osoittautuivat vaimoni tavoin sairaanhoitajiksi Suomen ensimmäiseltä lääkärisihteerikurssilta. Juttua riitti, mutta suurin huoli oli heillä niin kuin minullakin meidän rapistuva terveydenhoito- ja vanhustyön taso. Ammattitaitoa eivät poliitikkomme sen paremmin kunta- kuin valtiotasollakaan älyä enää arvostaa! Ratkaisuiden pohjana nämä hyväkkäät liitopoliitikot pitävät rahaa, ei hoidon toimivuutta ja ihmisyyttä!

Palaute oli rajua kohdistuen asiantuntemattomuuteen suunnittelussa ja lopullisissa toteutuksissa. Suursuon sairaalakin on muutettu muutaman vuoden välein milloin pitkäaikaissairaalaksi milloin taas akuuttihoitoja antavaksi. Hullu tekee mitä hoopo käskee, jos suunnittelijana on henkilö, jolla on terveydenhoidon maisterin tutkinto muttei päivääkään kokemusta itse sairaanhoidosta! Herra meitä heistä varjelkoon! Rahaa menee näihin vekslauluihin kuin pohjattomaan kaivoon ja potilaiden epätoivo kasvaa entisestään!

Nyt tämä jätkä kiitää junalle ja Seinäjoelle Lakeuden Ristin Iltakirkkoon puhujaksi aiheena Ihmeitä ajassa ja huomen aamulla Hyvän Mielen Aamiaisella aiheena on Raamatun upein juoksu. Arvaatko, kuka sen teki?

40 vuotta sitten,OSA VII; vauhdit alas, määrät ylös

Heti tultuani Ciudad de Mexicoon tein toisena päivänä harkitun testin: vedin harjoituskeskuksen radalla ensin 6000 metriä, johon kului 18.24 eli 3.04 per kilometri. Hölkkätauon ( 15 min. ) jälkeen vedin 3000 metriä; 9.06 eli sama tahti. Lujempaa en päässyt ja tämäkin vauhti kertoi sen, minkä oikeastaan tiesin ennestään. Oltiin ylhäällä = 2400 metriä meren pinnasta! Vaikka olin ollut 10 päivää 1500 metrissä, ei sillä korkeudella kummosia vaikutuksia Mexicon korkeudella suoritettuun juoksuun ollut!

Edellisenkin ja aiempien kokemuksieni pohjalta rakensin tulevan ohjelmani suunnitellusta niin, että laskin ( en ainostaan eka viikoksi ) vauhtejani hitaammiksi kautta linjan, mutta nostin hieman määrää. Sen tein niin, että juoksin vähintään joka toinen ilta ylimääräisen kympin pitkin valaistua puistoa. Ihmeellisintä oli, että juoksu luisti helpoimmin ja jopa nautinnollisesti juuri näillä extralenkeillä! Kilometrejä syntyi näin 245 viikossa paitsi silloin, kun tavoilleni uskollisena olin liian kiinnostunut hotellissa viivähneistä jenkkinaisista. Kovallakin jätkällä on heikkoutensa! Jos nyt terveen nuorukaisen kiinnostusta naisia kohtaan sellaiseksi voi laskea!

Nyt vetoharjoitteluni tapahtui puistossa mitatulla tasaisella nurmikolla tai ajottain Centro Olimpicanossa. Ohjelmassa 10 - 12 x 1000m / 3.00 / 300m  ja toinen 40 - 50 x 200m / 32 / 30 / 29 / 28 / 200m ja aina päälle yksi 200 - metrinen täysillä. Joskus meni viikkojen kuluttua jopa alle 25 sekuntia! Näillä kaksisatasilla hain ja sain kipakkaa askellusta, jota ajoin tietoisesti selkäytimeeni tulevaa kesää silmällä pitäen! Totuudeksi alkoi kuitenkin jo maalis - huhtikuun vaihteessa käydä, että vauhdit lenkeillä kiihtyivät vaivattomasti brasilialaiselle tasolle. Esimerkiksi 25 kilsan lenkkiä oli muutaman ensi kilometrin jälkeen mahdoton juosta yli neljän minuutin kilsavahdilla. Loppu pakkasi menemään likemmäs 3.30:ntä!  Kanarian saarten ja Brasilian jaksot poikivat nyt teräskuntona myös ylhäällä. Minulla ei ollut kiire kiilata eikä pelkoa pohjan pettämisestä!

Vauhtini kokivat muutamat paikalliset suuruudetkin tuppaannuttuaan mukaan harjoituksiini! Ja juttu levisi pian heidän piirissään; kaupunkiin oli ilmaantunut vauhtiveikko Suomesta! Tiedottamisesta piti huolen heidän valmentajansa Tadeus Kempka, puolalaissyntyinen päävalmentaja. Mies, joka oli ollut mukana luomassa puolalaismenestystä jo 1958 Tukholman EM - kisoissa! Kai muistatte tuplamestarin 10000 ja 5000 metriltä Zdzislaw Krzyzkowiakin, " Risuaidan" ja Kumppanit! Tadeus samoin kuin myös Jerzy Hausleber, Mexicon kävelymenestyksen luoja päävalmentajana olivat minulle suureksi avuksi kaiken aikaa ja ystävyytemme on kestänyt näihin päiviin. Varsinkin Jerzyn, kävelyvalmentajataitojeni pääopettaja myöhemmin 1980 - luvulla luodessani Reima Salosen uraa vuoden 1982 Euroopan mestariksi!

Kuukausi oli vaihtumassa 40 vuotta sitten Mexicossa mukavissa merkeissä niin kuin  tänäänkin Helsingissä: odotukset olivat suuret ja perusteet niille hyvin tukevat. Teot ja toimet viittasivat ja viittaavat menestykseen! Jäämme kuulolle mitä tuleman pitää! Työ jatkui  ja jatkuu!

PS. Ken ei uskalla omaa näkemystään tuoda esiin edessä olevissa eduskuntavaaleissa ei uskalla sitä muutenkaan. Siksipä liitteenä vaalikuva ja numero 146!