Blogi

KENESTÄ UUSI EUROOPANMESTARI?

Julkaistu 11.5.2010

Kun olen saanut oman aktiivisen urheilu - urani jälkeen palvella toistuvasti englannin ja espanjankielistä urheilumediaa, on se tuottanut myös itselle selvitysten kautta näkemystä siitä, missä kulloinkin ko. urheilumuodossa meillä mennään. Nyt kun EM - kisat pidetään pitkäaikaisessa kotimaassani Espanjassa, kyselyt Suomen yleisurheilun tilasta ovat lisääntyneet. Asuin Malagassa vuodet 1997 - 2006. Huomaan myös kotisivujeni lukijoiden tulevan enenevästi muualta kuin Suomesta ja suuntautuvan tasaisesti urheiluun ja maalauksiini.

Pääkysymys kuuluu: mikä vikana suomalaisessa kestävyysjuoksussa? Näkyykö valoa  ja ken on seuraava suuri suomalainen vai eikö häntä nähdä enää koskaan?

Esitän tässä lyhennelmän toisaalle laatimastani käsityksestä Suomen kestävyysjuoksun / kävelyn mahdollisuuksista Barcelonassa 2010 ja sitä kautta omissa EM - kisoissamme Helsingissä 2012. Taustaksi voidaan todeta Suomen saavuttaneen ko. kisoissa vuosina 1934 - 2006 kaikkiaan 31 kultaa, joista 5 on tullut maratonilla ( Toivonen - 34, Muinonen - 38, Hietanen - 46, Karvonen - 54 ja Holmen - 02 ). Samoin 5 on tullut 10000 metriltä ( Salminen - 34 / - 38, Heino - 46, Väätäinen - 71 ja Vainio - 78 ) Myös vitonen / kolmonen on antanut kultaa (  Mäki - 38, Väätäinen - 71 ja  äiti Holmen - 74 ). Kävely on synnyttänyt kaksi mestaria ( Salonen - 82 ja Essayah - 94 ). Yksi kulta on tullut 3000 metrin esteistä ( Keskisalo -06 ) Yhteensä 16 kultaa
Kentän puolelle  mestaruuksia on tipahtanut 13 kertaa: keihäs myös 5 kertaa ( Järvinen - 34 / - 38, Hyytiäinen - 50, Siitonen - 74 ja Alafrantti - 90 ). Seipäästä löytyy 3 mestaruutta ( Landström - 54 / - 58 ja Nikula - 62 ). Kolmiloikassa Kivisaari - 38 ja Rautio - 46 toivat voitot Suomeen. Yhden kullan ovat saavuttaneet korkeudessa Kotkas - 34, Pörhölä samoissa kisoissa moukarissa ja Kahma kiekossa - 74.
Pikajuoksun ainoat  Euroopan mestarimme ovat Bebbe Storskrubb 400 aidoissa - 46 ja saman matkan sileän voitti Riitta Salin -74, ME- ajalla 50.14!
Jätän Suomen mitalitoiveiden tarkastelun kenttälajien ja pikamatkojen osalta sen puolen eskperteille ja tyydyn miettimään asioita vain kestävyyslajien osalta. Mielestäni meillä on asettaa lähtöviivalle menestysmielessä ainoastaan viisi miestä. Heidätkin sillä tiedolla, joka minulla on hallussani heidän hyvin menneestä talviharjoittelustaan ja ettei menossa olevina viikkoina tule yllättäviä vastoinkäymisiä.Näin näen tulevaisuuden:
Jukka Keskisalo, 3000m esteet, tulos-  ja mitalliedellytys 8.05 - 8.15. Euroopan mestaruuteen on vaadittu maximissaan 8.12 - 8.15.
Keskisalolla olisi mahdollisuus tehdä sama, minkä esteiden suurmies Bronislaw Malinowski aikoinaan teki; uusia mestaruutensa. Oma odotukseni pessimistinä on sijat 2 - 4. Nykysellä SE - ajalla on tähän saakka aina viety myös Euroopan mestaruus! Jukan mestaruuden kaatajat tulevat Ranskasta, vaikka viime EM - kisoissa Tahri katselikin Jukan kantapäitä 3. sijaltaan.
Jarkko Kinnunen, 50 kilometrin kävely, tulos- ja mitalliedellytys 3.40 - 3.43. Vain kerran on mestaruus voitettu alle 3.40 tuloksella. Sen teki toinen Puolan suurmies, mister Kävely Korzeniowsky, Munchenissä 2002 ihmeajalla 3.36,39! Vallu Konosen SE - ajalla 3.39,34 mitali on idioottivarma, jopa mestaruus. Vaikeimmin voitettavat tulevat olemaan Alex Schwazer, ennätys 3.36,04, Yohan Diziz 3.38,45, Trond Nymark 3.41,16 ja tietysti kaikki venäläiset. Pidän Kinnusta melkein Keskisaloa varmempana mitalistina! Molemmilta jätkiltä löytyy persoonallisuutta suuriin tekoihin ja Kinnusen ura on ollut määrätietoisen nousujohteista. Mikseipä mitali jo nyt! Helsingissä 2012 hänelle ei kukaan voi mitään!
Seuraavia nimiä pidän suomalaisten osalta positiivisinä kansainvälisinä yllättäjinä, joille voi povata miniminä Barcelonasta sijoja 4 - 8.
Matti Räsänen, 10000 metriä, tulos- ja menestysedellytys 28.00 - 28.10. Martti Vainion 27.30,99  kisojen vanhin juoksujen kisaennätys, takaa mestaruuden! Se saattaa lipsahtaa myös yli 28 minuutin tuloksella niin kuin on usen käynyt. Ja nykynylkyt  Euroopassa eivät ole juuri nyt maailman luokkaa! Matti omaa täyden potentiaalin suuryllätykseen jo nyt, mutta taatuimmin Helsingissä.
Niclas Sandells, 1500 metriä, tulos- ja menestysedellytys 3.36 - 3.38. Tässä mies, jolla on Suomen suurimmat saumat merkittävään hyppyyn, aina Vasalan  ja Loikkasen SE:n siirtämiseen historianlehdille! Hänelle ei ole mikään temppu parantaa ennätystään viidellä sekunnilla 3.40:stä, jos vain uskallus talven harjoitusmuutosten myötä siirtyy kilpailuihin maailmalla! Muuten tuo Loikkanenkin on Euroopan mestari, sisähallista tuloksella 3.38,16. Toinenkin hallimestari Suomesta löytyy tältä matkalta; Ari Suhonen 1988. Suomen olisi aika saada mestari myös ulkona tältä matkalla. Onko hän Niclas, viimeistään kesällä 2012? Vain kahdesti on mestaruuteen vaadittu 3.36 alitus, Ovett 3.35,59 vuonna 1978 ja Cacho 3.35,27 Helsingissä 1994. Tällä matkalla tarvitaan erityistä taktista älyä!
Mikko Lahtio, 800 metriä, tulos- ja menestysedellytys 1.44 - 1.46. Tälläkin matkalla Ari Suhosen ennätyksellä 1.44,10 mestaruusmitali matkaa tekijänsä taskuun. Mikolla on ollut vuosien varrella vammoja  liiankin kanssa. Nyt mies on valmis huikealla kirikyvyllään lyömään eurooppalaiset kolleegansa. Tiedot parantuneesta kestävyydestä antavat luvan odottaa ennemmin tai myöhemmin jatkoa Markku Taskisen Euroopan mestaruudelle ( sisällä vuonna 1978  SE - ajalla 1.47,38 ) Mikon myötä ulkona joko Barcelonassa tai  viimeistään Helsingissä. Mieshän on ollut varma 1.46 - 1.47 juoksija jo vuosia! Vasalakin paransi kasiaan kerralla 1.48,6:st aina 1.44,5:een eli 4 sekuntia!  Kesällä Mikko tekee samalaisen hyppäyksen.
Niille, jotka tämän jaksavat lukea, esitän tietokilpailukysymyksen. Monestiko allekirjoittanut on alittanut virallisen Suomen ennätyksen? Nopeimmalle oikein vastanneelle lähetän pienoiskopion ( alkuperäinen 200 x 200 cm ) maalauksestani " Yksi juoksi yli epäuskon ", jossa ryntään vuoden 1971 EM - kisoissa loppusuoralle niskassani Jean Wadoux ja Harald Norpoth. Muiden kesken arvon jonkin muun maalauksen tai pari. 

 

Aiheet:  

JOHDOSSA POLIITTINEN RUUMIS, PERÄSSÄ PELKKIÄ PÄSSINPÄITÄ

Julkaistu 8.5.2010

Minulta on viime viikkoina toistuvasti kysytty, tiedänkö miksi Matti Vanhanen  vasta vallasta luopumisilmoituksensa jälkeen innostui kaukomatkailuun Tansaniaan, Etelä-Afriikkaan ja jopa Indonesiaan. Voin nyt ilmoittaa, että tiedän. Poliittisen pelkotilansa kovimmassa muistikatkoksessa Matin mieleen kuplahti tieto Christiaan Barnardin tekemä maailman ensimmäinen sydämensiirtoleikkaus. Mattille välähtää huimia oivalluksia milloin Rukan hangilla milloin Ikean parkkipaikalla. Eihän miehen koppa voinut tunnistaa, että leikkaus tapahtui 3.joulukuuta 1967 ja että potilas eli vain 18 päivää. Ei myöskään se, että itse leikkaaja on pitkään ollut kuolleitten kirjoissa. Nyt siis kiireesti  Kapkaupunkiin ja ihmekirurgin pakeille maailman ensimmäiseen onnistuneeseen aivojensiirtoleikkaukseen, jolla poliittinen ura saisi uuden, entistä ehomman nosteen pian Pekkaristen, Väyrysten ja Kiviniemien perään!

Varalta Matti ajatteli anoa poliittista turvapaikkaa, jos Nelson Mandela ei sattuisi suostumaan siirtoleikkaukseen. Pakomatka on edessä jo ennen ensikesän Kekriä Joensuussa, jos mieli säästyä listimiseltä.Sen sentään morsian Mertala oli saanut taottua Mattiraasun päähän, että tämä on jo täysin poliittinen ruumis, vaikka luulee itse johtavansa Eurooppa-neuvostoa. Mandela sitä vastoin uhkuu terävää ja tehoavaa aivovoimaa vielä liki satavuotiaanakin. Sieltä Matti saisi Nobel-aivot!

Pakit tuli niin aivojen ja järjenvalon haulle kuin turvapaikallekin; kuka nyt ottaisi todesta ylijäämä pääministeriä! Ja vielä kepulia talousliberaalia, kansan kurjistaja - kapitalistia. Osoite oli väärä ja uskottavuus nolla, minkä supi- tai perussuomalainen ( miten vain haluatte ) on tiennyt viimeiset seitsemän vuotta. Saman osaamattomuuden ja epävarmuuden ovat aistineet myös muut Euroopan  johtajat: tätä jäpää voi viedä kuin pässiä narussa. Ei se edes niskoittele, hymyilee vain laupiaasti maailman kaikilla kielillä!

Mutta ei ole kehumista tämän majakka ja perävaunu - kaksikon  Vanhanen / Katainen  jälkimmäisenkään " Suomen etu " Jyrkin ajattellussa:  2 miljardia kreikkalaiseen kaivoon kuin hohtimet. Pohjaan menee ja sinne jää eikä edes riitä! Lisää vingutaan niin Kreikkaan kuin jatkossa Portugaliin, Irlantiin, Espanjaan ja lopulta Kataisen puolueveljelle Italiaan. Voolaaree, laulavat Berlusconi ja mafioosot! Täytyyhän pojille järjestää paalua, kun eivät ressukat ole pysyneet Suomen tiukasti pitämästä, EU:n yhteisesti lupaamasta vakaussopimuksen 3 prosentista kiinni, vaan ovat ylittäneet sen nelinkertaisesti. Palkkiota toverit tarvitsevat yhdessä sijoittaja - koronkiskuri pankkiirien kanssa! Sinä ystäväni maksat.

Mistä näitä pähkähulluja, vastuuttomia suomalaisia sortavia poliitikkoja siunaantuukaan. Luulisi sentään Nurmi- ja Siilinjärvelta löytyvän ihan tolkkujakin miehiä eikä vaan " Ketun häntä kainalossa" kailottajia! Näitä eivät koskettaneet Amerikan talouden tuhokuprut, ei myöskään nyt sirtakitanssijapolitikkojen Varastaakos Valehtelikos Kaikkikos Ateenamoksien 180 vuotta jatkunut pupunpuhuminen ja muiden varoilla eläminen. Ei, mutta kyllä syntyi älämöly, kun sadat reumasairaat lapset olisivat tarvinneet Heinolan sairaalan hoitoihin 2 miljoonaa. Huom! ei kahta miljardia!

Miksikö kirjoitan, Vanhasen Heinäluoman maahanmuuttopuheista käyttämää sanontaa lainatakseni, näin vastenmielisesti maan johtavista poliitikoista. Siksi, että viikon aikana ovat hihaani  kaupungilla tarttuneet sadat tavalliset kansalaiset köyhistä keskituloisiin jopa aina hyvin toimeentuleviin saakka voihkimalla ja syyttämällä näitä kahta ja heidän pässinpääjengiään epärehellisyydestä. Viestit ovat olleet selvät:

Kokoomus kyykyttää kylmästi köyhiä ja keskituloisia, lopulta koko Suomen kansaa. Vihreät valehtelevat vaivattomasti myös vaimoilleen ja veljilleen ja hyväksi lopuksi kepu tietysti pettää aina. Och våra svenskatalande vänner tar dina pengar!  Säkert och Slutligen!

Jääkö jäljelle enää ketään, johon voin luottaa ?

Jää mies, joka on pysynyt kannassaan läpi poliittisen helvetin: Timo Soini, suomalaisen asialla aina koko sydämmellään! Missä EU, siellä ongelma!

Vaalit 2011 tai ennenaikaiset antavat Sinullekin mahdollisuuden vaihtaa hevosta. Nykyisten polvet ja pää pettivät jo ajat sitten!

Aiheet:  

Kahden onni alkoi Helsingistä

Julkaistu 3.4.2010

Kun puhun tässä kahdesta, tarkoitan kahta maata, joissa olen enimmän osaa elämästäni viettänyt ja joiden yleisurheilusta olen parhaiten perillä. Siis minulle niin rakasta Suomea ja elämääni myönteisesti vaikuttanutta Espanjaa. Molemmilla on ollut tai on merkittävä vaikutus eurooppalaiseen yleisurheiluun ja varsinkin menestyksen kautta eurooppalaiseen kestävyysjuoksuun. Myös merkittävästi maailman mittakaavassakin!

Suomen viimeinen mittava yleisurheilun menestysjakso alkoi Helsingistä 1971 jatkuen seuraavissa kolmissa kisoissa. Tuloksena oli 22 mitalia ( 2+10+6+4 ) EM-kisoissa. Sitä edeltäneet neljät kisat olivat tuottaneet vain 7 ( 2 +0 + 4 + 1 ). Vuosien 1971 - 1982 vertaista menestys oli ollut heti sodan jälkeisissä neljissä EM-kisoissa Oslosta 1946 Tukhomaan 1958 eli 12 + 9 + 9 +1 = 21 mitalia. Tosin Tukholma jo ennakoi tulevaa romahdusta! Tässä tarkastelussa en unohda muuta kansainvälistä menestystä, vaikka lähestyn asiaa vain Euroopan Mestaruuskisojen valossa.

Suomen menestys romahti uudelleen  80 - luvun puolivälistä tuottaen seuraavissa neljissä EM -kisoissa vain sarjan 1 + 1 + 2 + 3 eli samat 7 mitalia kuin 60 - luvullakin! Historia toisti itseään tai väärä ylpeys ja uusosaamattomuus niittivät omaa satoaan! Merkille pantavaa on 70 -luvun jakson mitaleja tarkasteltaessa, että niistä 16 tuli jalkaisin, 15 juosten, 1 kävellen. Vastaavasti 60- luvun    " kuivan" jakson mitalit yhtä lukuunottamatta hypyistä, Nevala keihäästä!

Entäs se Espanja ?! Maa ei ollut saavuttanut ainokaistakaan yleisurheilun Em - mitalia Suomen viimeisimmän supermenestyksen aikoihin 1974 eikä saanut tuolloinkaan. Francon kuoltua 1974 maassa alkoivat kaikin tavoin uudet tuulet. Niin yleisurheilussakin, vaikka Mariano  Haro oli ollut ajanjakson maailman paras maastojuoksija kolmella MM- kisojen hopeallaan. Muistanette Haron ja Päivärinnan komean kamppailun 1973! Seuraavat vuodet Espanja käytti oivallisesti kehittäessään maanosamme perusteellisimman, tutkituimman ( oppia mm. Suomesta ja Britaniasta ) ja toimivimman kestävyysjuoksun harjoitus- ja kilpailujärjestelmän luomiseen. Aikaan saatiin valtiollinen, kunnallinen, oppilaitostasoinen, järjestöpohjainen ja yritysmyönteinen valmennuksellinen ja niin tuloksellisesti kuin taloudellisesti palkitseva mekanisni. Niin urheilijoille kuin valmentajillekin. Seuraavissa EM- kisoissa järjestelmää ajettiin sisään kohtuullisin tuloksin     2 + 5 + 3 + 2 = 12 mitalia 1990 kisat mukaan lukien.

Mutta sitten räjähti; Helsingistä 1994 alkoi huippumenestys, jolle ei  näy katkoa tänäkään vuonna. Helsingistä alkanut sarja 9 + 7 + 15 + 11 = 42 mitalia jatkuu. Ja missä lajeissa? Päävoittoisesti juoksumatkoilla 800 metristä maratooniin. Vähän niin kuin Suomi kauan sitten! Muistelkaamme tuota ikimuistoista Helsingin  kesää jo Sari Essayahinkin vuoksi;

Espanjalle 800m pronssia, 1500m kultaa ja hopeaa, 5000m pronssia, 10000m kultaa ja kolmoisvoitto maratoonilla!!!

Espanja oivalsi, että muu Länsi - Eurooppa ränsistyy ajattelussaan fyysisen ja henkisen kestävyyden tarpeellisuudesta LAISKUUTTAAN ja mukavuudenhalussaan. He päättivät iskeä. Näinhän ei käynyt  Suomessa ja erityisesti Suomen Urheiluliitossa. Espanjanlaiset arvostavat kaikenmuotoista urheilua aivan toisessa tasossa kuin suomalaiset. Näkyy jopa lasten päiväkerhojen toiminnan arkirutiineissa tai kylien, maakuntien ja Espanjan liiton ja seurojen mahtavana ympärivuotisena maastojuoksu-, maantie-, sisä- ja ulkoratakilpailusarjana! Euroopan johtava maa tässäkin!

Montako mitalia luulette Espanjan käärivän omista EM- kisoista tulevana suvena? Ei taida jäädä alle 10! Eikä ole pelättävissä, että menestys tyssää jatkossakaan tämän maan osalta näihin karkeloihin!

Tarjosin kaksi vuotta sitten suomalaiselle kestävyysjuoksulle panostusta seuraavaksi 2 vuodeksi tarkoituksena ottaa Barcelonan kisoista 6 - 8 juoksijan iskuryhmällä 2 - 3 mitalia. Ei ottanut tulta. Varmaankin kun mitaleja tippuu muutenkin tiuhaan. Saas nähä kuis äijän käy Katalonian illassa? Merkit ja tiedot ovat huolestuttavat edelliskisojen mestarinkin osalta! Kysyä sopii, kävisikö aiempi tarjous nyt kaupaksi seuraavia EM- kisoja silmälläpitäen nykyisille menijöillemme.

Onni alkoi aiemminkin Helsingistä! Miks` ei myös uudelleen kesässä 2012, jos Barcelonan tappioista viisastutaan!  Onni tulee tehden, ei odottaen. Tarvitaan päätös, kovaa työtä, mutta ennen kaikkea uskaltavat tekijät. Mistä he löytyvät? Voittajalle huomenna on tänään, koska Hänellä ei ole aikaa häviämiseen!  Näe, usko, uskalla ja toteuta asiasi nyt! Yksittäiselle urheilijalle sanoisin; älä jää odottamaan itseään syleileviä urheilujohtajia, älä epäröiviä, olosuhteita valittavia valmentajia, nirsoja rahoittajia tai itseäsi hitaampia urheilijoita. Heistä ei ole Sinulle apua. Ihmeen voit tehdä yksin ja vain Sinä yksin. Takamuksesi nuolijat tulevat perässäsi myöhemmin menestyksesi myötä, mutta heitä Sinä et tarvitse silloinkaan. He kylläkin Sinua! Aloita tänään, Sinulla ei ole aikaa häviämiseen ja odottamiseen! Mikään ei ole niin hienoa kuin tehdä mahdottomasta mahdollinen, unelmasta elävää todellisuutta. Sinä kykenet siihen! Sen ovat monet tehneet aiemminkin.

PS. Lakki päästä Holmenin ja Keskisalon edessä. Kunnia kuulukoon sille, ken on jo kyvykkyytensä näyttänyt!

En ole koskaan kokenut ristivetoa pikajuoksijoilta kestävyysjuoksijoita kohtaan tai päinvastoin. En edes keihäänheitäjien ja kestävyysjuoksijoiden kesken. Kaikki janoamme menestystä ja nautimme siitä yhdessä teekeepä sen kuka tahansa!

Älkää selittäkö minulle Suomen menestymättömyyttä elintason nousulla; luuletteko Te ettei espanjalaisella ole millä määllätä elämänsä pilalle, jos Hän niin haluaisi!

Tai ranskalaisilla, toisessa tämän ajan suuressa eurooppalaisessa kestävyysjuoksumaassa!

Aiheet:  

SYVÄLLINEN VALINTA

Julkaistu 3.3.2010

Suomi on saamassa uuden arkkipiispan. Valinta on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti! Valitsijat, hieman yli tuhat maallikkoa ja kirkonmiestä ja naista joutuu tukeutumaan vaihtoehtoisesti joko puhtaan uskon puolustajaan, yliopistoprofessori Miikka Ruokaseen tai liberaalihallintomies Kari Mäkiseen. Valinta on puhdas linjavaali sanokoon muut mitä hyvänsä. Kirkkomme on joko uskon, armon, sovituksen ja anteeksiannon koti tai seinätön, kaiken siunaava, vapaa-ajattelijoiden hallinto - /  byrokraattiverkosto valtion vastaavan kupeessa ja myötäilijänä.

Molemmat ehdokkaat osaavat varmasti kirkon toiminnan koko skaalan; ammattiukkoja, niin olen ymmärtänyt. Toista eli Kari Mäkistä en tunne henkilökohtaisesti, mielipiteensä, kannanottonsa julkisuuden kautta. Miikka Ruokasen tunnen hyvinkin niin "pärstätasolta" kuin tekojen ja näkemysten osalta, mutta ennen kaikkea tekevän uskon osalta. Tiedän hänet hyvin moderniksi, uudistusmieliseksi ja samalla nöyräksi lähimmäisen palvelijaksi ennen muuta Tuomasmessun kautta. Siksi pidän häntä aikaamme sopivana ja tarvittavana pelastussanoman julistajana, jollainen " Suomen paavin " eli tulevan arkkipiispan tulisi olla. Kansainvälisestikin osaavana ja uskaltavana. Elämä kumpuaa arvoista, ei väistelyistä! Minun valintani olisi Miikka, silloin mitenkään väheksymättä Karin osaamista!

Jumala suuressa armossaan poikansa Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden kautta ja Pyhän Hengen johdattamana antakoon valitsijoille näkemystä, voimaa ja uskallusta valita kahdesta vaihtoehdosta oikean. Siinä valinnassa ei minulla ole yhtään ääntä. Mutta mielipiteenilmaisuun kyllä!  Herra siunatkoon valitsijat!

PS. Pidin aikoinaan nykyistä arkkipiispaa, Jukka Paarmaa, virkamiestyyppinä. Väärässä olin. Tutustuttuani häneen löysin  miehestä herkän uskovan ja vallan mainion seuramiehen, joka kantaa aitoa huolta kirkon uskon peruspilareiden säilymisestä ajan myllerryksessä, mutta ennen kaikkea jokaisen tavallisen ihmisen pelastustiestä.  

Aiheet:  

MITALITTOMUUS MAHDOTTOMUUS

Julkaistu 25.2.2010

Tänään 25. helmikuuta on Suomen naisten viestijoukkueen 4 x 5 kilometrin matkalla täysin mahdotonta jäädä ilman mitalia. Onko se kultaa vai vain pronssia on makuasia tämän päivän suomalaisen maastohiihdon kannalta; tämä mitali tulee syvään menestysnälkään eikä maku asioista kannata kiistellä!

Milläkö perustelen väitteeni? Kas ettekö tunne Kuitusta ja Saarista? He ovat tarpeeksi ärsytettyinä äärettömän kovia mimmejä heikomminkin harjoitelleena ja Roponen on elämänsä kunnossa samasta syystä. Siis ärsyyntyneenä !!!!Heikoinpana Murasella on riittävästi paineita kestää ne. Ja Venäjä on nykyisin heikko, Ruotsilla on terveysongelmia ja Norjalla heikot osuutensa. Vahvin vastustaja lienee Saksa!

Jos tämä ilta ei tuo mitaleja, on toivo mennyt, mutta siihen en jaksa uskoa. Homman voi ryssiä vain väärillä osuusratkaisuilla! Kiekkomitali on selviö!

Onnea Suomineidoille koko sydämestäni! Myös Poutiaiselle! Jospa nuo yhdistetyn jätkätkin ryhdistäytyvät mimmien myötä!

Julma Juha

Aiheet:  
Julkaise syötteitä