Blogi

EDISTYMISEN EHTO: TOTUUDEN TUNNISTAMINEN

Ilman rehellistä analyysiä omista mahdollisuuksista ja ilman niiden eteen ehdoitta työskentelemisistä harvemmin syntyy mitään erityisemmän mainittavaa. Tämä koskee myös kilpaurheilua ja varsinkin sen raainta osaa, huippu - urheilua. Se jos mikään on tulosurheilua. Myöskin nyt Suomessa syvenevässä aallonpohjassa uivassa kestävyysjuoksussa. 9,99 on satasella kansainvälinen huipputulos vaikkei sillä MM - eikä Olympiakisoissa juuri palkintokorokkeelle tänään enää nousta. Sama koskee 10000 metriä; 27.30 kelpaa EM - kisoissa muttei 30.30. Tämä on hyvä lopullisesti hyväksyä vannoutuneimmankin kympin puolestapuhujan Suomessa!

On hyvä muistaa, että Nurmen, Ritolan, Salmisen ja kumppaneiden 30.15 - 30.25 tuloksilla voitettiin olympiakultaa 70 - 80 vuotta sitten. Keravan kympillä niillä ei ollut jakoa edes vaisussa PM - kisassa. Urheiluliiton keskustelupalstalla ( käväisen siellä joskus ) useimmat keskustelijat ovat kokeneita, tietäviä ja todennäköisesti, jos mahdollisuuden saisivat, myös idearikkaita ja tekeviä, mutta palstan pilaavat kaiken karvaiset realiteetteja tajuamattomat " vepakot ". Uskaltaisivat puhua paskaansa, epätotuuksiaan edes omissa nimissään kuten selkärankaisten suomalaismiesten on ollut tapana ainakin aiemmin. Mutta ei! Pitäisikö minun kertoa nimimerkin nimi, meriitit ja mittavuudet juoksijana, valmentajana, seuramiehenä ja suurena urheilu - ja taidekriitikkona, häh? Miehisty hyvä mies ja kestä totuudet. Jokainen julkiseen toimintaan lähtenyt, urheilijakin, joutuu julkisen palautteen kohteeksi. Ihailun tai parjauksen! Kehityshaluinen urheilija on perso tälle arvostelulle; eniten hän oppii virheistään ja vastoinkäymisistään. Ken ei osaa hävitä, hänestä ei ole voittajaksikaan!  

Oli hienoa lukea ArtoB:n ( ei liene salanimi, otaksun ) toteamus, että lasten, nuorten ja lopulta aikuisten on hyvä juosta paljon ja eri tavoin, ei vain muutamaa 40 - metristä tai pelkkää hölkkää. Ja että turha ulista juoksijan monipuolisuudesta, kun totuus piilee yksikertaisuudessa a´la juokseva Afriikka! Ei auta kansainvälisen tonnivitosen viivalla, vaikka olisi taitava laskettelija, koripalloilija, keilaaja tai aerobikkaaja, kun vauhti on 3.30:n luokkaa. Apua voisi olla, jos sama mies kykenisi 1.44:ään kasilla ja 7.40:n alitukseen kolmosella. Miten niihin pääsee ? Käykää kysymässä Keniasta, Marokosta tai Espanjasta. Siellä asioista on tietoa. Saattaisi tietoa löytyä jopa haikkoloilta, sinkkosilta, suhosilta tai muutamilta muiltakin suomalaisilta 70 - ja 80- luvun valmentajilta, joiden valmentamat juoksijat tuloksineen ja saavutuksineen " vepakot" asettavat kyseenalaisiksi. Mutta onhan heillä onneksi ihailtavina tämän ajan kympinkiitäjät mallia 307. Suomen kautta aikain listalla.. Tällä menolla katsomot tyhjenevät lopullisesti suomalaisista yleisurheilukilpailuista. Ei ole mitään mielekästä katsottavaa!  Voi käydä kuin Kreikan taloudessa; mikään ei enää pelasta, ei edes ja varsinkaan EU! Noutaja tulee ja lopullisesti! Mitä sitten seurataan kun suomalaiskeihäs lentää vain Järvismatin mittoihin 72 - 77 metriä, koska sekin on vielä edessä ellei Urheiluliitto suostu pikaisesti perusteelliseen tilansa, toimintamallinsa jopa ajattelunsa arviontiin. Matti oli mestari ja samaa toivon nykyheittäjistäkin. He sentään ovat osanneet vallata paikkansa systeemissä, mitä ei voi sanoa kestävyyspuolen "tekijöistä". " Liitto ei tänään eikä tulevaisuusessakaan tule panostamaan kestävyysjuoksuun ", ilmoittaa Liiton keskustelupalstan päällikkö, " koska näkymät ovat niin huonot ja kovat". Siinäpä viestiä kerrakseen!

 

AAMUNKOIN vai ILTARUSKON MENESTYSTÄ?

Keravalla kisaillaan huomenissa Pohjoismaiden Kympin mestaruuruudesta jo toista kertaa. Matkan ja esteiden taitajan ,Volmari Iso - Hollon kotinurkilla! Viivalle maat asettavat kovin eritaustaisia juoksijoita jo iänkin perusteella. Norja parikymppisten nuorisoliigan keulassaan 19 - kesäinen Sondre Nordstad Moen, joka ehti pitää tiukilla hetki sitten Jukka Keskisaloa Oslon kolmosella ( 8.01 ). Suomi juoksuttaa viivalle  laskevan auringon miehiä Simo Wannaksen johdolla. Hän ja kaikki viralliset edustajamme kuuluvat suomalaisittain veteraaneihin ikärajan 30 ylittäneenä. Sanoisko vaivaisukot vastaan untuvikot! Nyt kyllä käy niin, että " muna opettaa kanaa " eli juniori menee menojaan ja vanhuksille taitaa tulla " tupen rapinat " mukaan omasta halustaa rynnivän suomalaisjunnun, Oskari Pennasen kanssa.  Oskari hamuaa rikki 30.30:n rajaa Sondren tavoitellessa 28.30:tä. Tavoitteet realistia molemmille, tosin Norjan sälli tarvitseen vetoapua muilta ainakin puoleenvällin saakka.

Kymppi on perinteisesti ollut noin kolmikymppisten hallinnassa niin EM - kisoissa kuin Euroopan kaikkien aikojen 30 parhaan listoilla. Hieno poikkeus mestareiden joukossa oli Jurgen Haase voittaessaan matkan 1966 vasta 21 - kesäisenä, mutta hänpä oli jo tupla jo junioressa -64 matkoinaan 1500 ja 3000 metriä! Asian voitte tarkistaa Tilastopajan sivuilta. Näillä ikätiedoilla Suomen edustajat eivät ole mitään vaivaistalon kököttelijöitä!

Suomen kaikkien aikojen tilastot 19 - vuotiaiden ( siis Sondren / Oskarin sarja ) kympiltä ovat seuraamuksiltaan ikävää luettavaa. Keulassa keikkuu J. Utriainen 29.24 ja päätyy 12. kohdalla V. Kähkölään 30.32. Mikä tekee surulliseksi? No, kun tästä superporukasta vain kolme on alittanut myöhemmin 29 minuuttia; Ekblom 28.22 / junnuna 30.13, Kähkölä 28.29 ja S. Vasala 28.33 / 30.03. Monella " junnuaika " on jäänyt pysyväksi huipputulokseksi! Esimerkkinä Raine Lehto 30.11. En väheksy tai aliarvio hänen SE14 tulostaan 4.34,6 tai SE15 aikaa 4.24,3 silloisella estematkallaan 1500 tai 2000 metrin SE13 aikaa 6.00,4. En, enkä A - poikana juostua 30.11 kympillä, koska sillä Hän keikkuisi korkealla tämänkin vuoden Kalevan Kisoissa. Vuoden 1977 tilastoissa sillä sijoittui 41:ksi. Tuolloin vuosi oli kovanlainen: 13 alle 29 minuuttia, Reino Paukkonen 28.52,8 ja lisäksi 20 äijää alle puolen tunnin ( Paavo Leiviskä 29,58,2, hänkin alitti aikoinaan 29 minuuttia ) Tupla SM- maratonareita ( 2.14 - 2.15 ) herrat muuten molemmat! Että näin ennen iäkkäänäkin.

Yritän lopuksi toimia ennustajana Moen`n ennätystasosta kauden päätyttyä: 3.45 / 8.00 / 13.45 / 28.30. Sepä on liki sama kuin sinnikkään Kähkölän taso aikuisena höystettynä 2.16 maratonajalla. Aika näyttää, mikä Moen`n taso tulee olemaan juoksu - uran umpeuduttuan. Uskallusta ei ainakaan tunnu puuttuvan! Odottavathan mestaruudet ottajiaan huomenna Keravalla ja kesällä Barcelonassa. Siellä muuten aikoo Sergio Sanchez, tuo kolmosen EE - ajan talvella murskannut, voittaa niin 10000 kuin 5000 metriäkin vaikkei ole eläissään vielä kymppiä juossut. Se ei pelaa joka pelkää! Meitä tuplamestareita tuossa tasossa löytyy vuosilta 1950 / 1958 / 1971 ja 1990. Tervetuloa Hermannin Nuorisoseuraan Sergio! Jos Se ei onnnisti Barcelonassa, yritä uudellen 2012 Helsigissä; täällä on Sinulle valmiiksi ajettu raita 40 vuoden takaa! Iältäsi olisit sopivasti kolmikymppinen!

PS. No, tietysti Jussikin on alittanut 29 minuuttia, useinkin, mutta kehitys 13 vuodessa vain 30 sekuntia ei taida lohduttaa Häntä itseäänkään!

Aiheet:  

VOIHAN VOLMARI; itkiskö vai nauraisko!

Ei auta itku markkinoilla, joten parasta päästää vain hersyvä naura! Vai mitä meinaat Volmari itse; suomipoika vitkutteli selvästi hitaammin sunnuntaina kotonasi Keravan Pohjoismaisissa kympin kuin Sinä 31.7.1932 Losissa, Sinä 30.12,6 ja Joseph Tanui 30.19,0. Hänen edelle taisi juosta lämpsiä joku hambergi Sjundeåsta 30,15,49. Mutta silläkin ajalla hän oisi saanut turpiinsa Ilmari Salmiselta, tuolta kympin Suurelta, Askolalta ja Sinulta ikimuistoisessa suomalaisten Olympiakympin triplavoitossa vuonna 1936. Mutta olihan pojilla Berliinissä valmentajana itse Paavo Suuri ( ennätys 30.06,1 juostu 31.8.1924 Kuopiossa! )  Suomen toinen edustaja viipyi 30.56,61 ja kolmas, tämä Kenian Ylänköjen ikiasukki, Simo Wannas oikeni radan reunalle jo puolivälin tietämissä, vaikka se mentiin hölkkäillen 14.40. 

Oi Aikoja, oi Tapoja ja Urheiluliiton journalistista tiedottamista! Liitossa ei eletä vain kestävyysjuoksun syvintä aallonpohjaa, vaan manipuloivaa, hidasta, valikoivaa totuuden kerrontaa; osaanottajista, sääolosuhteista ja mihinkä jäi kohotukset valtaisista katsojajoukoista?! Todelliset voittajat löytyvät poisjääneista Sondre Nordstd Moen´sta ja Oskari Pennasesta; olisivat oppineet huonoille, hitaille tavoille!

Lyhyestä virsi kaunis; noista Keravan kiihdytyksistä ei kannata enempää partaansa pärisyttää. Miten Se Tahko Pihkala aikoinaan lausahti: Paska ei punniten parane! Nimittäin nyky - Suomen kestävyysjuoksu. Ken ei usko pistäköön paremmaksi. Muistaa sopii ettei yksi pääsky kesää tee! 

PS. Keravalla oli ihannesää, väittääpä Liitto mitä vaan. Totesin sen omin silmin paikan päällä. Eksyin sinne höynäytettynä, mutta makkarat syötiin ja limsat juotiin,kun meinas muuten nukahtaa. Ennen taisivat vainajatkin hautajaisissa olla elävämpiä kuin liikkujat Keravan radalla. Fiilis maahanpanijaisissakin Pohjanmaalla on repäsevämpää. Enkä sano tätä ilkeyttäni, vaan kokemuksen pohjalta. Ilman Norjan hiihtäjä, ylämäkijuoksija Sondre Buraasin kiskaisua puolivälissä ei kukaan olisi alittanut puoltatuntia eikä vireinkään pysynyt valveilla! Norski pääsi 29.36 ja pari muuta nippanappa  rajan alle. Onneksi edessä oli Suuren Bändikoulun vuotuinen kevätkonsertti; se antoi iloa silmiin, korviin, sydämeen ja sieluun. Päinvastoin kuin Keravan esiintyjät - koko täydelle katsomolle!

AAVISTELIN TALVELLA, TIEDÄN NYT.

Minulta udeltiin helmikuusta lähtien, tiesinkö syyn suomaishiihtäjien heikkoon tai ainakin ailahtelevaan menestykseen talven kisoissa. Miksi miuhu loppui useimmiten matkan edistyessä. Vastasin etten tiedä, mutta "oireet" ovat aika selvät. Selvimmin näkemykseni ilmaisin blogissani   12 - 2 - 2010 Ajankohtaista jutussani " Kohtasin Sarasvuon unessa ". Nyt sitten tiedän aavistelujeni olleen oikeat. Mistäkö tiedän ja mitä ne olivat?

Eilen Hiihtoliiton päävalmentaja kertoi tulevan kauden uusista tuulista. Näin Magnar Dalen sanoi: "Tämä on uutta viime kauteen  verrattuna". Siis mikä on uutta? Näkemäni ja kuulemani mukaan ( jota en uskonut kuulevani mestareiden valmentajalta = päävastaajalta ) viime kaudella  ei ollut hiihtoharjoittelua riittävästi ( kohta 1 ); se aloitetaan tälle kaudelle. Tuliko kestävyyttä hankittua kuviokellunnalla, keilailulla vai kortinpeluulla? Vai peräti luistellen, soudellen ja suudellen? 

Korkealla harjoittelua, hiihtoako, lisättäisiin tuntuvasti. ( kohta 2 ) Lukaiskaapa, vaikka huviksenne, mitkä neuvot unessani Sarasvuolle annoin Virpin henkilökohtaisen olympiamitalin saavuttamiseen. Mitäpä muuta kuin suuria kilometrejä korkealla vuoristossa varmalla tukihoidolla ( B:t ja raudat ).

Sekaan nopean hiihdon taitoa ja tekniikkaa. Dalenin mukaan ensikaudella panostetaan senkin kehittämiseen ( kohta 3 ). En ihmettele, miksi muiden vauhdista menneillä lumilla pudottiin, jos harjoittelussa on keskitytty hiihtämään hitaasti ?! ja kestävyyshiihtokin on jäänyt kesannolle! 

Voimaan satsataan entistä enemmän ( kohta 4 ). Jo rimppakinttujuoksijat Keniassa tietävät ettei heillä ole mitään saumaa hurjiin loppukireihin ellei heillä ole siihen tarvittavia lihaksia. Sementtivalupuntit vesijohtotankoin kolisevat niin Serengetissä kuin Addis Abebassa! Muotoja on monia, mutta niistä ei ole voiman tuottajaksi, jos harjoitukset jäävät tekemättä, Hyvä Dalen! Voima on nopeutta! Oikein valjastettuna, arvon hiihtäjämme! Jos et usko niin voisi kuitenkin olla kokeilemisen arvoista, vaikka salaa!

Miten oli viime kautisen ylemmän johdon kontrollivastuu Dalenin toilailuista? Ei kait se ulottunut ainoastaan päävalmentajan ennen aikaisen valmentajapestin uusimiseen ennen tuloksellisuuden päätarkastelua Kanadassa! Oisko virheet huomattu jo aikaisemmin, jos ois puhuttu selvää suomea koko ajan. Tarkoitan kuin mies miehelle tai toisin päin naisille! Totuushan ei vahingoita ketään, mutta on se pirun paljon vaikeampaa kestää, kun se paljastuu vasta perseelleenmenon jälkeen. Ja jos se silloin osoittautuu pääjehun osaamattomuuden tuotokseksi!

Dalen ei puhunut julistuksessaan mitään ruoan, juoman, unen eikä seksin lisäämisestä ensi talven ohjelmaan. Siitä voisi päätellä, että vika ei ainakaan ollut niiden puutteesta, jos suksi tökkäsi useammin kuin mitä apteekkari määräsi!

Tunsin Haku - Veikon, tunnen Mänty - Eeron, Mietaan Jussin, Kulta - Kirvesniemet ja monet muut, jopa kovanlinjan suomalaiset hiihtovalmentajat aiemmilta ajoilta. Oisko ollut Dalenin syytä paremmin ja herkemmin kuulla Heitäkin eikä vain rasvamestareita? Joka tapauksessa; sulanneet on lumet, uudet tulevat ja erheistä oppii ainakin viisas. Rakastan uhkaotteisia miehiä a´la Matti Heikkinen eikä valmentaja Roposessakaan mitään moitittavaa löydy. Tai sen verran, että olisi nokittanut päävalmentajavalinnoissa Dalenia! Herrat taisivat olla asialla tässäkin hämärä kaupassa niin kuin niin usein ennenkin ja  vielä monta kertaa jatkossakin. Eläköön tyhmä diktatuuri edelleen Hiihtoliitossa! Viisautta voi huonosti rahalla itselleen ostaa, mutta hyvä olisi, jos huomaisi palkata itseään viisaampia alaisia. Siitä johtatajan erottaa pöljästä! 

PS. Mitä Magnar Dalenin julistus merkitsisi suomalaisessa kestävyysjuoksussa ? Palaan siihen myöhemmin.  Sitä sopii juoksuvalmentajien  meillä miettiä tykönään, koska herrat Liitossa ei siitä mitään piittaa ! Olympiakomiteasta puhumattakaan!

Ettei kaikki viisaus löytyisi Dalenin listalta: jotain perusteellisesti korjattavaa jäi sanomatta; viisas valitsee, tyhmä haluaa kaiken!

Ahneella on paskanen loppu, opettakaa tämä sananlasku Dalenille ja " joka kisan hiihtäville ja joka matkan voittaville utopisteille " tai pyytäkää konsulttiapua Marit Björgeniltä tai koko Ruotsin hiihdon olympiajoukkueelta!

Aiheet:  

PERUSTELTUJA VASTAUKSIA

Kiitos runsaista, usein hyvin päätellyistä vastauksistanne kysymykseen; monestiko meikäläinen on alittanut virallisen Suomen ennätyksen. Apua ei ole ollut Tilastopajan sinänsä kiitettävästä tietokannasta, koska se ei ole eikä voikaan olla aukoton tietokanta. Omalta kohdaltakin siellä ei ole edes kaikki sm - kisojen mitalisijoituksetkaan muusta kehityskaaresta puhumattakaan. Sama koskee lukuisia muita oivia kilpakumppaneitanikin. No hällä väliä!

Ensimmäisen kerran alitin SE - ajan 30.07.1968 Vuosaaren kuululla kolmosella; 1. Jouko Kuha 7.56,6 , neljäs j.v ajalla 8.01,0, mikä alitti Reijo Höykinpuron voimassa olevan ennätyksen 8.01,4 selvästi! Tuo kolmonen oli elämäni toinen, edellinen 8.53,0 vuodelta 1965.

Seuraava alitus tapahtui elokuun lopulla 1969 Haapaveden kympillä ajalla 28.53,0, joka alitti Kuhan edellisvuoden SE:n 29.07,0. Tulokseen liittyy koomisia piirteitä. Olisin halunnut ja tosiasiallisesti sopinut valmennuspäällikkö S. Nuuttilan kanssa juoksevani matkan Suomi - Norja maaottelussa Helsingin Olympiastadionilla, mutta kun en ollut mukana Kalevan Kisoissa rankan leiritykseni vuoksi Liiton herrat päättivät rangaista niskuroijaa; matkan juoksivat Hesassa Ossi Bäckmand ja Seppo Tuominen. Kerrankin minun onneni, hyvät herrat! Kun minä porhalsin maaliin Haapavedellä, Pohjoismaiden ennätysmies tältä matkalta Arne Risa aloitteli viimeistä kierrostaan Stadionilla. Hävisi voitollaan 29,56,8 kairanmaan miehen ajalle yli minuutin! Tulostani ei noteerattu SE - ajaksi; juostu piirikunnallisissa, mutta kutaa teki, kun Stadionilla kuulutettiin suoralla puhelinyhteydelläni SE - aikani, suomalaisen ensimmäinen 29 minuutin alitus hitaampien pinnistellessä vielä viimeisiä metrejään maaottelussa. Kiusa se on pienikin, mutta kutitus kova, kun herroja saa kyykyttää! Paransin ennätystäni vain 2 minuuttia!

Kolmas alitus tapahtui seuraavana kesänä Marskin Kisoissa. Olin tehnyt kisojen vetäjän Nisse Hagmanin kanssa "markkinointisopimuksen " eli Hän tiedotti lehdille, että jos Julma Juha ei alita vitosella ennätystään 13.50 niin mies lupaa kävellä Ouluun ilman hilkunkaan matkarahaa. No, kertomatta jätettiin toinen puoli sopimuksestamme; jos alitan aikani saan x markkaa, jos  alitan 13.49 saan sen tuplana, jos alitan 13.48 nelinkertaisena, jos 13.47 kahdeksankertaisena, jos ...aina tuplaten sekunti kerrallaan ilman kattoa. Nisse laski ettei julmakaan mies Kuhan SE:tä 13.47,8 yksin alita tai jos niin kymmenyksiin jää. Oli käydä köpelösti; hyvän alkuvauhdin jälkeen kolmosen väliajaksi ilmoitettiin 8.27. Siis noin 14.05 enteilyä ja minulle 600 kilometrin kävelymatkaa Ouluun! Mutta sitten mentiin; Julma edellä ja Mikko Vilkastus liiveissä roikkuen. Loppusuoralla Mikko kiri ohitseni kirjauttaen SE - luvut 13.42,8. Hyvä kakkonen J.V ajalla 13.43,2. Osaatteko laskea matkarahan oikean kertoimen? Se ei pelaa, joka pelkää! Katsomossa oli muuten 17000 hihkujaa!

Lisää seurasi 27. samaa kuuta Oulussa Ranskaa vastaan; 10000 metriä 28,19,6 ( Tuomisen vappuna juoksema oli 28.51,8 ) Kuulutuksen tullessa; ... maailman kärkiaika, selkäpiissäni kulkivat ihanat kylmät väreet; maailman paras!!! Siitä oli hyvä suunnistaa kesään 1971, varsinkin kun tuli yksinään vedettyä viimeinen vitonen 13.58.

Viides alitus tapahtui varhain keväällä 1971 Modestossa 2 maililla, joka sekin oli mennä plörinäksi; eka puolisko 4.29. Löin tallan pohjaan ja näin syntyi 8.33,0, mikä kaatoi Vuorisalon ja Kuhan ennätyksen 8.38,8. Jälkimmäinen puolisko 4.04 on parempi kuin mailin ennätykseni. Hävisin kuitenkin Norjan Arne Kvalheimille.

Kuudes, seitsemäs ja kahdeksas syntyivät neljässä päivässä. Ensin kolmonen Vuosaaressa 20. heinäkuuta 7.56,4 hurjalla 500 metrin kirillä, joka todistettavasti vei vain 66 sekuntia, nelisatanen 52,5. Sitten jälleen kotikaupungissani kymppi 28.12,8 ja väliaikana 6 mailia 27.18,0. Tuomisen SE - aika edellisvuodelta sai mailimatkalla kyytiä 44 sekunnilla.

Loput kaksi ovat sitten yleisurheilun suurta historiaa Helsingin EM - kisoista muutam viikko myöhemmin. Alituksia löytyy siis kymmenen, mikä sopii hyvin pyöreitten numerojen friikille!

Taisi tulla turhaakin tarinaa, mutta näitä ja varsinkin näitä hurjempia harjoitus - ja huvittelusessioita löytyisi aivan rutosti. Enkä ole ollut niissä yksikseni. Uskaltavia veljiä ja joskus siskojakin on aina löytynyt!  Mutta mitäpä noista!

Nopein oikein vastannut löytyi ripeästi. Hetki blogini jälkeen 11.05 klo 17.25 vastaus tuli nimimerkiltä " Omatoimijuoksija", joka ei ollut edes syntynyt ennätysteni aikoihin.   Taulu " Yksi juoksi yli epäuskon " matkaa Sinulle heti, kun saan oikeat postitiedot. Samaa odotan arvonnan kautta onnistuneilta T. Halonen ja OP, joille lähetän numeroidun kopion  Solo Tu ja Taitaja huipussaan. Löytyvät nettigalleriasta.  Kiitos kaikille!

Julkaise syötteitä