Blogi
Päkiä katkaisee kamelin selän?
Vanha sanonta " yksi liika oljenkorsi katkaisee kamelin selän ", ei voi olla aivan tuulesta temmattu. Sanonta " ahneella on paskanen loppu " ilmaisee saman asian hieman toisin sanoin. Jos näihin liittyy vielä " itsekeskeinen ylpeys olla omassa asiassaan aina oikeassa ", on mahdollisuus perusteiden romahtamiseen. Olkoon kuormittajan kohdalla kysymys ahneudesta vai pihiydestä saada liian paljolla tai vähällä enemmän kuin rahkeet kestää, lopputulos on taattu; täystuho!
Tässä aasinsilta pelolleni siitä, että Euroopan mestarimme, Jukka Keskisalo ilmoittaa ennen tai jälkeen Lappeenrannan jättävänsä Barceloonan EM - kisat väliin päkiävaivansa vuoksi. Korostan etten epäile hetkeäkään vaivan todellisuutta ! Mutta asian todellisia syitä voi hakea aivan muualtakin. Ennen kaikkea viime syksyn ratkaisuista; valmentajanvaihdosta, Lappidoc - bisneksistä, kuluneen kauden valmennus -, kilpailu -, huolto - ja talousvalinnoista. Vaikuttiko näihin ahneus vai pihiys vai vielä joku muu syy, ei kuulu mulle, mutta pieleen on mennyt ainakin huippu - urheilullisesti, kun vertailun suorittaa viime kauteen. Vai väittääkö joku, että Keskisalo on viime vuotisessa tuloskunnossa? Eihän hän edes siihen ilmoittanut pyrkivänsä, vaan selvästi parempaan. Niin kuin tietysti pitikin. Tähän ratkaisut tähtäsivät, vai ?
Miten kantavat sopimuksista vastuunsa tai ovat kantaneet Vierumäen Docit, Aki Hintsa ja Harri Hakkarainen vai onko hoito hoidettu virtuaalisesti tai netillä niin kuin heidän firmansa englanninkieleellä ilmoittaa asioivansa huippu-urheilijoitaan? Jukka Keskisalolla on oikeus perätä sopimuksellaan uusiutuvaa euroopanmestaruutta myös valmentaja Hämäläiseltä. Hänhän ilmoitti julkisesti epäonnistumisen Keskisalon kanssa merkitsevän itsemurhaa valmentajauralla. Läheltä liippaa jo nyt!
Jukan itsensä osalta " kamelin selän " ovat saattaneet todellisuudessa katkaista jo alkukesästä ranskalaiset estemiehet ja toisaalta heikosti sujunut talviharjoittelu, jolla hän tietää voivansa vanhalla rutiinilla juosta 8.15:n paikkeille kerran jossain muttei kahdesti reilusti sen alle Barceloonassa. Eihän Mestari lähde kisoihin enää pistesijoja haeskelemaan!
Vanha kiinalainen sananlasku sanoo, että ne totuudet, joita emme halua kuulla, ovat meille hyödyllisimmät. Totuus ei voi vahingoittaa ketään, mutta se voi olla monesti vaikea kestää. Epärehellisyys itseään kohtaan on pahinta, mihin ihminen voi sortua. Totuuden tilastaan tietää vain ja ainostaan Jukka Keskisalo itse, toivotaan, että kestää sen ja sen myötä menestyy myös urheilu - urallaan jatkossakin. Jos ei Barcelonassa, niin sitten myöhemmin isommissa kisoissa.
Muistakamme, että hän on edelleen vallassa oleva mestari, Tahri oli edellisissä kisoissa vasta kolmas. Siinä se sauma vieläkin piilee ennen seuraavia palkinnonjakoja!
PS. Vahvimmankin psyyken on usein murtanut pieni fyysinen vaiva; varsinkin pitkittyneenä ja huonosti hoidettuna! Todellisuudessa pelko epäonnistumisesta ahdistaa, kylmettää ja tappaa halun, joka päinvastoin valaisee, lämmittää ja saa luottamaan itseensä. Jukka Keskisalon ei ole syytä pelätä mitään, vähiten arvostelua. Tehkööt muut edes sen, mihin Jukka pystyy " vajaakuntoisena ".
Paljon kysytty; pakko vastata!
Vanhaa jaksaa ihmetyttää sivuillani kävijöiden suuri määrä ja se että, kävijöistä kolmannes on muualta kuin Suomesta! Kiitoksia kiinnostuksesta ja ennen muuta laajasta palautteesta niin kommenttien kuin sähköpostinkin kautta. Näin kesäisin kyselyt ja kannanotot kohdistyvat suurelta osin urheiluun ja erityisesti kestävyysjuoksuun. Taidesivuillani kävijöille voin vain kertoa, että nettigalleriastani uupuvat kaikki viime ja tämän vuoden työni; 40 maalausta. Esittelen ne myöhemmin, kun selviää ensivuoden juhlanäyttelyideni paikat niin Suomessa kuin maailmallakin. Niihin tarvitsen 70 maalausta eivätkä ne synny aivan hetkessä ja ilman aikaa vievää esivalmistelua. Näistä syistä en myöskään pidä Kesägalleriaani tänä kesänä Piippolan Leskelässä, Suomen Keskipisteessä. Suurin osa töistä on suurikokoisia ja maalatut Käsivarren ja Itä- Kairan Lapista ruskan ja paukkupakkasten aikoina. Olen itse tyytyväinen jälkeen; tiedä sitten taiteentuntijoiden mielipiteistä!
Politiikkaan palaan elo - syyskuun taitteessa tarkemmin. Toimin kuitenkin tiukasti asumis- , tontti- ja täydennysrakentamisen kuviossa niin AHA ry:ssä hallituksen jäsenenä ( Asumisen Hinta Alas ), Tontinvuokraajat Kansalaisliikkeessä ( vpj - pj asemassa ) ja Alakiventie 3 Asuntoyhtiössä ajamassa kahta uutta täydennyskerrosta 80 asunnon päälle. Tontinvuokraajissa ajamme kohtuullisia tonttivuokria Helsingin kaupungin vuokratonteilla oleville 160000 omistusasunnolle ja täydennysrakentamisella pyrimme kattamaan osan taloyhtiömme edessä olevien putki-, kylmätila- ja hissiremonttien kuluista ( n. 3,5 miljoonaa ). Kaikissa em. asiossa on edistytty kohtuullisesti. Parhaiten täydennysrakentamisessa, jossa kohtaavat kaikkien osapuolten ( asukkaat, kaupunki, valtio ja gynderit ) edut parhaiten. Kaikki asumiseen ja sen hintaan liittyvät asiat nousevat tulevien vaalien pääkysymyksiksi. Ja syytä onkin ! Tarvitaan ihmislähtöisiä ja kauaskantoisia malleja ja ratkaisuja, jotka ihmisten kukkarot kestävät.
Suomen ja Euroopan yleisurheilun tuleviin tapahtumiin, kansalaisten odotuksiin ja itse urheilijoiden valmentautumiseen, menestysmahdollisuuksiin ja tuloksiin palaan jo loppuviikosta ennen 69 - vuotispäiviäni 12. kuluvaa kuuta. Elämme näissä asioissa ratkaisevia ja hyvin mielenkiintoisia viikkoja. Nyt erotellaan jyvät akanoista! Viisaat eivät tee virheitä, pelokkaat tyrivät taatusti ja uuden mestarin synnyttää hallittu riskinotto. Onko suomalaisista siihen, jää nähtäväksi! Vähän epäilyttää, mutta pessimistin viisaudella penkkiurheilija ei ainakaan pety.
Suosittelin aikoinaan Urheiluliiton valmennuksenjohtajalle liiton mitalitavoitteeksi nollaa, niin kaiken sen yli tulevan hän olisi voinut laskea voitoksi. No, hänhän ajoi sinnikkäästi vuodesta toiseen yhtä mitalia ja paria pistesijaa! Ja useimmiten yksi tulikin. Onko se paljon Suomelta, jääköön Sinun päätettäväksesi. Jos mitään ei pyydä, ei mitään saakaan. Mieluummin vähän yläkanttiin kuin varman päälle, sanoi aikoinaan Arthur Lydiard tavoiteajattelustaan. Mitään suurta ei ole koskaan saavutettu pelkällä varmuudella, vaan riskinottavalla yrittämisellä, lisäsi sama mies myöhemmin.
Sinänsä minusta kannattaa hyvin harjoitelleena pyytää " isoa kalaa, kun tietää sen myös saavansa " eikä niin kuin ennen sanottiin, " vaikkei sitä saisikaan ". Vissi ero asenteissa ja sitä myöten myös tekemisissä sisältyy edellä lausumaani. Nöyrällä tekijällä ei ole leuhkoja eväitä, vaan koetun kautta tieto tulevasta hyvästä! Sen tietävät jo nyt Barceloonan uudet Euroopan mestarit! Tietääkö sen Suomessa edes keihäänheittäjä? Toivotaan ja uskotaan niin!
PS: Vanhassa vara parempi; Espanjan, pitkäaikaisen kotimaani valmentajat eivät ole koskaan poikasia, ei myöskään Vicente del Bosque, liki 60 vuotta, viisas,mutta nuorukaisen rohkeudella pelin suunnitteleva valmentaja! Edeltäjä, Luis Aragon oli vielä iäkkäämpi, mutta rohkea ja nuorekas myös suustaan! Espanjassa pelataan jalkapalloa; ei potkuja, vähän varoituksia. Paljon malttia, sydäntä ja kuntoa. Samaa saadaan odottaa Barceloonan EM - kisoistakin. Niillä tehdään rutosti mitaleita niin radalta kuin kentältäkin!
USKALIAITA MIEHIÄ RANSKASTA
Tieto Ranskanmaalta antaa toivoa muillekin eurooppalaisiin juoksijoihin uskoviin. Ja itse juoksijoille tietysti. Täältä tullaan Afriikka ! Onnea virkistävän viinin maahan !
Päivä vaihtui tätä kirjoittaessani juuri heinäkuun ensimmäiseksi; toivon ja sadonkorjuun kuukaudeksi. Odotan orastusta Barcelonasta tänne Suomeenkin. Työ tekijäänsä kiittää! Ajatelkaa esteissä 1500 metrin väliaika 3.50:n pinnassa! Näin käy kun ihminen tohtii ja tekee kovaa työtä! Ei ole aikaa häviämiseen!
HURJIA NUO RANSKAN ESTEMIEHET
Tulihan se sieltä! Tieto Reimsista klo 23 kesäkuun viimeisenä 2010: Mekhissi - Benabbad vetäisi uuden maailmanennätyksen 2000 metrin esteissä ! Millä ajalla 5.10,70! Kaksi saman maan miestä rikkoi liki peräkkäisinä päivinä maailmanennäyksen. Ei tee mitään, että matka on harvoin juostu. Käsittämättömän kovia aikoja. Suomessa harva juoksee matkan tuohon aikaan ilman esteitäkään! Väliajaksi 1500 metrille tulee 3.52,85. Huh huh!
Sopii siinä Kenian poikienkin haroa hiuksiaan. Vakava varoitus esteiden vallanvaihdosta tulee Ranskasta kahden miehen voimin! Homma ei varmaan jää tähän. Ken elää juoksu - urheilussa sielullaan, hän näkee uutta toivoa eurooppalaisille juoksijoille. Aika on koittamassa. Missä viipyy Suomi - poika ? Tahtoo nähdä!
Ranskalainen vs. toinen ranskalainen
Käväisin iltapäivällä, 30.06. Tapiola Gardenissa tapaamassa maaottelukaveriani 1960 - luvulta, nykyistä maailman luokan monitoimi manageri Kenth Anderssonia. Mies on elänyt jo liki 20 vuotta sekä Belgradissa että Malmössä. Olipa mukava sopia syksyn " yhteisleiristä " Hesassa ja enteillä ensivuoden " suursynttäreitäni " ( 70 tulee lasiin ja 40 Em - karkeloista Olympiastadionillamme ). Potrassa oli gubbe kunnossa!
Tuli samassa morjestettua toista suurta manageria, Jukka Härköstä, jolloin puhe kääntyi keskenämme Tahriin ja Mekhissi - Benabbadiin, noihin Ranskan estehirmuihin, heidän asenteeseensa, harjoitteluunsa ja ennen muuta tapaansa kilpailla. Oli siinä paikalla pari muutakin alan Osaajaa. Odottelemme kaikki illan tuloksia Reimsista, kun viime mainittu Mekhissi käy Tahrin juuri juokseman 2000 metrin esteiden Me - ajan 5.13,47 kimppuun. Jäniksen Langat on kisaan junaillut juuri Jukka. Pitäisi kuulema olla parempi kuin Tahrille Chelimo ja vedon kestää 1500 asti ajassa alle 3.54!
Tuli siinä joristua muutakin muttei siitä kai kannata kertoa, kun se ei ollut ihan mairittelevaa suomalaisen yleisurheilun kannalta. Niin ja puhetta en johtanut minä, vaan nämä maailmanmiehet. Kuuntelin vain, kysellyt en, vastauksia sateli heidän itsensä esittäminä siihen, missä menet Suomen juoksu ja mitä pitäisi muuttaa, jos mieli menestyä. Kuuntelisivatkohan heitä myös Urheiluliiton herrat ja narrit? Eivät varmaan; hehän tietävät ja osaavat kaiken paremmin kuin nämä maailman valioita pitkään huipulla valmentaneet ja kriittisille kilpailujenjärjestäjille mestareita menestyksellä myyneet ! Uskoisiko heitä yksikään suomalaisjuoksija? Epäilen sitäkin mutten ole enää ihan varma parista mailerista ! Voisivat kääntääkin kelkkansa kohti menestystä ainakin omiin Euroopan mestaruuskisoihin 2012 ?! Vai näenkö vain iltapäiväunia ? Menetettävänä ei juoksijoillamme nykytilanteesta eteenpäin ole kuin vain kurjuutensa ! Sekin vain rajuilla ratkaisuilla. Se ei pelaa joka pelkää!
Mitäkö hyvää sataa Leppävaarasta suomalaisen yleisurheilun laariin ? Ei juuri mitään, sanon näin klo 17 eli ennen kisoja enkä ole pessimisti, vaan inhorealisti! Mutta yrittänyttä ei laiteta lakanoihin eikä lälläreistä ole pohjalaisiin häihin. Turpiin vaan ja onnea ! Olisi mukava olla arvioissaan joskus perin väärässä, mutta ... tyhjästä on huono nyhjästä edes Leppävaaran radalla.
Maailma yleisurheilee tänään huipulla muualla kuin Suomessa; ei niinkuin ennen: Maailmankisoissa Helsingin Olympiastadionilla kaksi päivää! Vuonna 1965 kisojen parhaana urheilijana palkittiin eräs ranskalainen Michel Jazy hänen lyötyään kierroksen kirillään sateisessa säässä maailman juoksuhistorian hirmut Kipchoge Keinon ja Ron Clarken ajallaan 13.25 . Silloin kilpailtiin vielä mies miestä vastaa, ei jäniksillä kellojen kanssa! Ja kansaa riitti katsomoihin, vaikka lama oli silloinkin suomalaisjuoksun kiusana. Muttei kauan, kuten kirjoista voi lukea. Jotkut tekivät parannuksen, hylkäsivät mittättömyytensä ja aloittivat uuden elämän, uskolla, työllä ja kurilla, joilla nykyisyyskin muutetaan, arvon juoksija!
PS. Ei oo muuten ylikäynyttä Vermon keskiviikkoravien; täällä mennään eikä meinata ja makkaratkin ovat parempia kuin ihmisraveissa ! Tänne vaan kaikki suomalaismiehet ja kauniit naiset katsomaan kuinka suomalaisvalmentajien ja ohjastajien hevoset ravaavat kilpailun hurmasta. Samat hevot kelpaavat myös maailman radoille aina Pariisiin, Milanoon kuin Tukholmaankin saakka, usein jopa voittaen ! Miks´ei vielä joskus myös ihmisjuoksijammekin?
- « ensimmäinen
- ‹ edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
