Oma etu, väärä kiitollisuudenvelka?

Ystävät, tutut ja tuiki tuntemattomat ovat soitelleet tiuhaan tahtiin viimeisen vuorokauden kuluessa.  Takinhihasta pysäyttelijöitä on riittänyt, jos nyt ei ihan vaivaksi asti niin eipä paljon puutukaan. Blogini päivittäiskävijämäärä pyörii toki aina muutamasta sadasta tuhanteen, mutta viime viikkoina vielä hurjemmin ja kommenteissa löytyy. Miksikö?  Siksi, että olen esittänyt heidän mielestään rehellisiä ja oikeaan osuvia arvioita suomalaisen ja eurooppalaisen yleisurheilun tilasta, itse urheilijoista ja heidän taustoillaan liikkuvista ihmisistä ja ilmiöistä. Olen kiitollinen kommentein kuin myös sähköpostitse tulevasta palautteesta ja pahoillani etten voi vastata kaikkiin lähestymisiin enkä edes julkaista kommentteja niiden mairittelevuuden vuoksi.

Muutamat näistä ihmisistä ovat kuulema myös Suomen Urheiluliiton Keskusteryhmän lukijoita tai keskustelijoita, joita on ihmetyttänyt viimeisestä blogikirjoituksestani " Kahdelle kenkää; näköalattomia " keskusteluryhmässä esitetty ajatus siitä, että olen ehdottanut SUL:n puheenjohtajaksi ja pääsihteeriksi Arto Bryggarea ja huippu - urheilujohtajaksi Jukka Härköstä siinä toivossa, että saisin em. henkilöiltä siitä hyvästä jotain hyvää, ehkäpä aseman tai viran itselleni. Päivän paras vitsi; pyrskähdin väätäismäiseen hirnuntaan tuon kuultuani, hah - hah, hoh - hoh ja heh.

Ensinnäkin en ole koskaan ehdotuksestani ja sen sisällöstä keskustellut sen paremmin Arton kuin Jukankaan kanssa. Mutta tunnen heidät ja heidän kykynsä, taitonsa ja mahdollisuutensa nostaa Suomen yleisurheilu sen rotkon reunalta, josta ei ilman heitä nousta enää koskaan.

Toiseksi en henkilökohtaisesti tarvitse urheilusta enkä muutenkaan enää yhtikäs mitään. Olen ollut urheilussa kerran Euroopan paras, maailman huipulla, saanut valméntaa Euroopan ja maailman mestareita, kahteen otteeseen tehdä päätoimisesti töitä Urheiluliitossa ja olen tällä hetkellä täystyöllistetty taidemaalarina sekä kaiken kukkuraksi hyvin ansaitulla eläkkeellä.  En ole kiitollisuudenvelassa valtiolle, en urheilujärjestöille, en puolueille, en kunnille enkä millekään muillekaan " piireille ", jotka odottaisivat vastavuoroista takaisinmaksuani. Minua ei voi ostaa, ei lahjoa, päätökseni eivät ole muutettavissa henkilökohtaista hyvää tai etua tarjoamalla! Ehdotukseni Bryggaresta ja Härkösestä tein vilpittömästi urheilun hyväksi, mutta Suomi on niin " mädäntynyt ", että hemmot näkee kaikessa vain oman eduntavoittelun. Mikä pahinta, ne taitaa pitää sitä hyväksyttävänä kaikilla yhteiskunnan aloilla. Ainakin omalta kohdaltaan! Oi aikoja, oi tapoja!

Olen aina pitänyt kiinni vapaudestani ja riippumattomuudestani niin ettei " käsiäni, ajatuksia ja ilmaisuja " ole päässyt vaimentamaan tai sitomaan " mikään ylempi taho tai heidän palvelunsa minulle ". Kammoan näitä sidonnaisuuksia a´la HOK - Elanto / poliitikot tai SUL / Kanerva, kokoomus / IAAF:n hallitus.  Yhteyteni Suomessa ja maailmallakin ovat toimivat ja kuulun  " miehiin, joka tätä kautta tietää liikaa " Turpaani eivät ole tukimassa tämänkaltaiset yhteydet!  Siksi olen aina ollut ja tulen olemaan vaarallinen henkilö niille, jotka eivät liiku oikeat eväät laukussa, vaan omanedun asialla. Niitä muuten riittää tässä maassa, myös urheilussa. Näitä kyvyttömiä, mutta umpi kieroja tai sellaisia, jotka eivät enää erota oikeaa väärästä ja korruptioetua ansaitusta palkasta!

Eli en odota Artolta enkä Jukalta itselleni yhtikäs mitään. En edes aio keskustella asiasta heidän kanssaan puhumattakaan,että pistäisin itseni heidän suhteen kiitollisuudenliekaan!

PS. Jossain siellä SUL:n keskusteluryhmässä on niinkin tietoviisas hemmo, joka väittää minulla olevan maksamattomia laskuja SUL:lle. Eiköhän olisi parasta PITÄÄ SUUTA VÄHÄN SUPUMMALLA ettei käy kalpaten. Se on totta etten pitänyt eräiden muiden päälliköiden tapaan vuoden tärkeimpänä tuloksena sitä paljonko Liitolta jäi käyttämättä urheilijoille valmennukseen tarkoitettuja varoja. Ylityksia tuli, mutta myös tuloksia. Liiton kokonaistalous ei horjunut! Pienenä muistutuksena väitteille ettei Väätäisen aikana tehty tuloksia seuraavassa vuoden 1989 miesten kärkitulokset. Vuosi oli todellisuudessa viimeiseni, koska Tapani Ilkka kehotti minua hakeutumaan parempaan paikkaan, "missä sinua ymmärretään, täällä heitä ei ole, minäkin lähden pian ".

800m 1.44.10 Suhonen / valm. Suhonen. 1500m  3.38,03 Venäläinen / valm. Poikolainen. 2000m  5.00,51 Siivonen / valm. Väätäinen

3000m  7.47,09 Siivonen.  5000m 13.32,06 Ulmala / valm. Lipsonen.  10000m 28.00,73 Hänninen / valm. Honkanen

Hyväksi lopuksi Päivi Tikkasen sarja tuolta kesältä: 2.06 / 4.08 / 8.43 / 15.15 / 33.13 / 2.28,45 aviopuolisonsa Esan valmentamana.

Ken tahtoo aliarvioida noita vuosia, urheilijoiden tuloksia ja kehua nykyistä tyhjyyttä, käyköön katsomassa tuon vuoden kymmenen keskiarvoja eri matkoilta vaikkapa 800 metriltä, 1.47,88. Varjelinko ja valvoinko päävalmentajana urheilijan parasta, voitte käydä kysymässä vapaasti niin urheilijoilta kuin valmantajiltakin. Ehkä sieltä löytyisi totuus muutenkin!

Sille tietohemmolle sellaisia terveisiä, että hanki SUL:n vuosikirjat ja käy ne läpi vaikka vuosilta 1987 -1990 ja vertaa niitä nykyisiin. Totuus tuntuu olevan Sinulle vaikea kestää. Tai hyppää remmiin ja pistä valmentajana paremmaksi; rata on vapaa Sinunkin näyttää kykysi aikaansaajana valmennuksessa! Nimimerkin takaa huutavat vain pelkurit. Tässäkin asiassa Bryggare on myönteinen poikkeus!