KOHTASIN SARASVUON UNESSA

Tämä tapahtui Otepään suurhiihtojen aikaan tammikuun kolmantena viikonloppuna, jolloin Sarasvuon kihlattu ei vielä tiettävästi ollut raskaana. Mutta hiihto vain jatkui nahkeana, kuten oli tökkinyt pariskunnan koko seurustelun ajan. Oliko nyt laitaa, että moninkertainen maailmanmestari jää kympillä, bravurimatkallaan ja -tyylillään 7 sekuntia joka kilometrillä kärjen vauhdista ja osoittautuu sprintissä pelkäksi ynnämuuksi! Tätä Trainerssien Trainer voihki minulle ja kyseli, mikä neuvoksi ettei joutuisi taluttamaan Vapun vihkiäisissä alttarille naista, jolla ei ole yhtään "omaa olympiamitalia". Unessa en pystynyt erottamaan tapahtuiko kohtaamisemme Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousalttarilla, Urhon Pubin pystiksessä vai Tallinnan laivan yökerhossa, mutta hällä väliä... hätä tuntui olevan suuri suomalaisen huomiobisneksen mahtavimman rahaniskijän sielussa. No, ymmärtäähän tuon, kún tietää, että siipan menestymättömyys Vancouverissa ei lankea kenenkään muun kuin sulhasmiehen harteille! Mene siinä sitten naimisiin puhtain jauhoin ilman ensimmäistäkään selitystä kielletyistä leikeistä ennen kisaa!

Annoin Jarille - anteeksi tuttavallinen puhuttelu - yksikertaiset neuvot, joilla Virpi Kuitunen nousisi Vancouverissa 30 kilometrin yhteislähdön voittajakorokkeelle. Reseptin toimivuus perustui yksikertaisesti Sarasvuon omaan bisnessideaan: oikeaan itsekkyyteen ja itsekeskeisyyteen! Otepään kisoista oli 39 päivää Olympiakisojen naisten 4 x 5 kilometrin viestinhiihtoon ja kaksi päivää lisää 30 kilometrille.

- Harjoiteltu on mutta rentoutta ei löydy ja väsykin on, ymmärränkö oikein Virpin lausunnot? Levolla kuntoon? Terävyys takaisin löysäämällä? Mielestäni ja kokemukseni pohjalta täysin väärä ratkaisu. Virpin ongelmia ovat nämä kolme: ikääntymisen tuoma muuttunut fysiologia, sen vaatima muutos harjoitteluun ja varmaan kohdistamaton hematologinen tila. Nyt jos koskaan pitäisi ottaa riski, ei Riskiä, tarkoitan entisiä vanhoja, jo viime vuoden lumilla sulaneita ratkaisuja. Uutta putkeen, menetettävänä on vain menestymättömyys. Ei kait Virpi mene Kisoihin vain viestin täytenaiseksi?

- Ei, ei, kerro, mitä tehdään toisin, jotta mitali tulee!

- Pitkän väsyneen tilan voittamiseen tarjoan lääkkeeksi tuon tilan muuttamisen normaaliksi suuremman väsymyksen kautta. Sillä edellytyksellä että Virpi on harjoitellut kertomansa mukaan rajusti ja pitkään! Heti huomenissa Virpi ylipitkälle, lopussa kiihtyvälle  ja syvästi uuvuttavalle maratonhiihdolle. Kestoa useampi tunti. Sitten päiväksi pariksi huippukylpylän palautushoitoihin. Sisältäen viikon rauta- ja B12 vitamiinihoidon. Milli pari päivän parin välein lihakseen. Entinen väsymystila on hetkessä muuttunut mukavaksi normaaliksi olotilaksi. Ja innostukseksi! Oma itseluottamus on tuottoisampaa kuin riuduttava rakkaus. Sekin siivittää menestykseen taustalla, oikein ohjelmoituna!

Saman aikaisesti ylös vuorille; sopeutumishiihtoa 2000 - 2200 metrin korkeudessa. Siellä veriarvot aivan optimirajoille. Hyvä sopeutuminen kymmenessä päivässä ja sitten 19 päivää kovaa harjoitusta rytmityksellä 1 kovaa, 2 teknikkaa, terävyyttä ja palautusta eli kovat 1., 4., 7., 10., 13., 16. ja 19. päivä. Harjoitusten väliin hoitoja, unta, ruokaa ja hiljaisuutta YKSIN! 

Lopuksi 10 päivää palautusta, B-ryhmän vitamiineja, pitkä vauhtihiihto ( 20 km) viikko ennen viestiä ja raju kolmonen neljä päivää ennen viestin ALOITUSOSUUTTA. Alas vasta päivä viestipäivää ennen. Viimein yhden välipäivän kautta kolmenkympin kimppuun ; siinä täydellä, hallitulla riskillä karkuun jo aiemmin kisaväsyneistä kilpakumppaneista jo 7 - 8 kilometrin välillä. Kultaa tulee, jos Virpi vain uskaltaa olla se, mikä Hän todellisuudessa on! Oma itsensä; varma, nöyrä, avoin ja viekas kuin eevojeneevan tulee ollakin! Porilaisten marssia, Yle olkaa hyvä!

Untahan tämä oli, mutta totuus on, että Virpi Kuitusen ura hiihtäjänä on Vancouverin jälkeen ohi. Toivon sydämestäni, että ura saa uljaan päätöksen. Toisaalta, jos niin ei käy, olen kiitollinen jo tähän mennessä tulleesta. Virpillä on edessään uuden uran valinta, jonka Hän tehnee yhdessä Jarinsa kanssa. Miten olisi, jos julkisuudessä aiotte pysyä, yhteinen poliittinen ura!   Ei, ei kepulaisena, ei, ei sossuna eikä kiihkokokoomuslaisena, vaan aivan luontevasti vain suomalaisena, perussuomalaisena, joka kantaa vastuun itsestään, mutta myös vähäosaisista lähimmäisistään. Soitelkaa Soinille tai soita Sinä Timo Virpille ja Jarille! Suomi voittoon ja myös lähimmäisenrakkaus kunniaan!

PS. Vaimoni kehoitti minua soittamaan unteni neuvot Jarille, mutta mikä minä olen mahtimiehelle soittamaan! Olen maalari, en enää valmentaja. Luojan kiitos, tässä tuhansien valmennustietäjien Suomessa! Varsinkin tuo Sarasvuo, ihan osingoille asti!