KAKSI ON POISSA

Toisinto Pohjanmaalta virsikirjassa 326:

Isäni, aina armostasi aivan,  pois minut autoit alta vaaran, vaivan. Kätesi antoi turvan väkevän, suojele vielä halki elämän, elämän.

Haltuusi uskon koko elämäni, henkeni, voimani ja tehtäväni. Oi, siunaa työni kunniaksesi ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi.

Viime lauantaina hyvä ystäväni Pertti Purhonen ja tänään tiistaina toinen läheiseni Jorma Ojaharju saivat kutsun Taivaan Yrttitarhaan, ikuiseen eloon sen kirkkaudessa. Samalla kun olen syvästi surullinen heidän poismenostaan, iloitsen Heidän onnestaan siellä, minne itsekin olen matkalla sitten kun kutsu kuuluu.

Tunsin molemmat herrat jo 70-luvulta lähtien. Purtsin opin lopullisesti tuntemaan liike-elämän, mutta varsinkin Kriisipalvelun puitteissa. Toki tunsin hänen vauhdikkaan elämänsä Messuhallin kehistä jaTokion kisojen menestyksestä. Varsin perusteellisesti, kun sain keskustella Purtsin kanssa kirjoittaessani hänestä elämänkertaa teokseen Kultaa, Kunniaa ja Kyyneleitä. Mies koki värikkään, vaiherikkaan ja armollisen elämän, varsinkin löydettyään lopulta itsensä ja tehtävänsä täällä ajassa.

Voisiko paremmin kuvata sitä, miten Purtsi koki elämänsä kuin lainaamalla hänen omia sanojaan elämänkerran lopussa:

" Pystyn palauttamaan mieleeni kuinka kuolemanpelkoni, fyysinen  ja moraalinen krapula, epäonnistumiset, vääristynyt ylpeyteni, vastoinkäymiset ja menetykset ovat johdattaneet minut lähemmäksi Jumalaani ja sitä kautta uuteen vapauteen. Parempi päästä pelosta kuin puutteesta. Jos olin ennen kehässä antavana osapuolena, pyrin tänään päivä kerrallaan tyynesti ottamaan vastaan sen, mitä minulle annetaan ". Näin Purtsi 1970 /80 taitteessa Kertomuksessa Pugilistista saarnaajaksi.

Jorma Ojaharjun, " Jompan " kohtasin ensi kerran hänen kantakapakassaan Kosmoksessa heti 70-luvun alussa. Hän istui ystävineen pitkää lounasta, minut johdatti paikaan eräs säveltaiteen taitaja. Heitimme kättä, huultakin koko remppa. Kukin sai varmaan sieltä mitä oli hakemassa. Ruoka oli erinomaista ja tunnelma vallan kiehtova. Tiemme erosivat, kohtasivat silloin tällöin, kunnes lopulta päädyin Jompan vetämän Itäkeskuksen Fasterin Koirasmarttojen jäseneksi nelisen vuotta sitten.

Voi pojat, mikä mies ja mikä huumori piruillessaankin. Myös kovin korrekti tavoiltaan niin kuin Vaasalaislähtöisen svenska-talanden tuleekin olla. Mutta tiukkaa tuli tekstiä, jos tarvis sitä vaati. Nautit meidän kaikkien kunnioitusta myös koko pumpun pomona. Seuraasi työntyivät niin politiikot kuin taitelijat tai ne, jotka pitivät itseään nykyajan yhteiskuntakriitikkoina. Saivat ystävälliseti kuulla, jos vähillä eväillä liikkuivat, etteivät taida ymmärtää mistä on kyse. Mutta Sinä olit joviaali humoristi ja osasit taitoasi käyttää rakentavasti. Taito, jota voi aidosti kadehtia ja arvostaa!

Olit todellinen duunarin ystävä ja ymmärtäjä samalla tapaa kuin toinen suuri, Pentti Haanpää. Puolustaja! Sen sai kovin kokea moni poliittinen hännystelija suorin sanoin.Taisi Sinussa vielä piillä nyrkkeilijän, taistelijan luonnetta. Autuaanpaa antaa kuin ottaa!  Tuolisi on tyhjä. Me kaipaamme Sinua! Me kiitämme Sinua! Me emme unohda Sinua! Annoit meille todella paljon sellaista, jota säilyy ikuisesti. Hyviä tuulia Sinulle, entinen seilori suurten merten ja hilpeitten satamien. Nyt Sinä olet vihdoin perillä kotisatamassa. Näkemisiin!