KAKSI PALUUMUUTTAJAA
Suomen huippu-urheilun valmentajakaartiin on viimeisen vuoden aikana ilmestynyt kaksi maailmalla työskennellyttä kovin erilaista paluumuuttajaa; Risto Ulmala ja Ismo Hämäläinen. Edellinen toimi kymmenen vuotta Coloradossa rakennusyrittäjänä, jälkimmäinen Saksan naissprinttihiihdon vastuuvalmentajana. Ulmala palasi Suomeen koko perheensä kanssa jatkaen suomalaisen suurrakentajan ulko- ja kotimaisena rakennuttajana. Ohessa hän laittoi tulokselliseen järjestykseen Jukka Keskisalon urakehityksen, joka oli tökkinyt alamäkeen viimeiset pari kesää. Ulmala teki työn omin rahoituksi saaden jälkikäteisesti pihtaillen 1300 euroa matkakorvauksia. Halvaksi tulivat Jukalle, Joensuun Katajalle ja Urheiluliitolle SE:set ja järisyttävä tuloskehitys. Ulmalan ammattiosaaminen tuli kuitenkin päivänselväksi jopa sokealle Reetalle!
Hämäläinen palasi housut kintuissa suojatyöpaikkaansa Vierumäelle; vakanssi testauspäällikkö. Saksaan hän oli tosin liukunut Hiihtoliiton naisjoukkueen valmentajapestiltä 2002 - 2006. Voitte käydä netistä vilkaisemassa 2002 ja 2006 olympiamenestystämme ja samaan syssyyn vuosien 2003 ja 2005 MM-hiihtojen tulosluetteloita, niin ymmärrätte niiden heppoisuuden valmentajan osalta. Saksasta biomekaniikan ja laboratoriofysiologian työnjohtaja joutui lähtemään samoista syistä kuin Hiihtoliitosta; heikkenevät tulokset koko saksalaisryhmältä koko valmentajaperioodin ajalta. Jopa 2003 viestikulta vaihtui 2009 hopeaan, vaikka sama runko hiihti molemmissa. Samaan aikaan Suomessa Magnar Dalen, päävalmentaja, jollaiseksi Hämäläinenkin haki, keräsi kisoista suurpotin niin miehissä kuin naisissakin. Muuten samoilla naisilla, joilla Hämäläinen oli ryssinyt menestyksen edellisinä vuosina. Ulmalaan verrattuna miehen ammattiosaaminen edes vastaavana rakennusmestarina surkea! Onhan Malvalehto Hämäläisen henkilökohtaisena suojattina nähty sentään joskus ladulla!
Tässä vähän taustaa kahdesta miehestä; toinen vastuullinen, riskit hallitseva tuloksentekijä, toinen ikävissään kotiin kaipaileva pehmoseurailija! Kummalta ostaisit käytetyn auton? Suomen Urheiluliitto ainakin osti isolla rahalla Lappdocilta formulatohtorin ja testijyrän. Turha minulle on tulla väittämään, että homma tuli halvemmaksi kuin Ulmalan palkkaaminen päivittäiseksi valmentajaksi. Urheilullinen lopputulos itse valmennettavan, Jukka Keskisalon osalta ei ole mitenkään kirkossa kuuluutettu, mutta sitähän ei totuuden nimessä edes Jukka hakenut. Bisnes ja frykka ovat usein pihin miehen ykkösmotiivit. No, Jukka sai mitä halusi. Pehmomman ja lepsumman valmentajan! Jotain täysin epäloogista Keskisalon valinnoissa on; ensin mies vaihtoi valmentajaa menestymättömyyden ja kehityksen pysähtyneisyyden vuoksi ja jo vuoden kuluttua menestymisen ja huikeasti parantuneiden tulosten myötä. Entäpä ensi kerralla?
Suomen kansa pitää päivän selvänä, että Jukka uusii helposti aiemman Euroopan mestaruutensa; eihän hän voi diplomivalmentajan ohjelmoinnilla muuta kuin parantua. Odotamme keventynein mielin 30 sekunnin parannusta vitoselle ja minuutin kevennystä kympille. Ne nimittäin tarvitaan, jos mieli parantaa kolmosta 7.35 - 7.39:ään. Ilman tuota parannusta ei esteissä ole odotettavissa 8.00 - 8.05 tuloksia. Eurooppa liikkuu näissä lukemissa jo nyt parinkin juoksijan voimin!
Noihin lukemiin ei mennä vieläkään aivan vähäisellä harjoittelun tehostamisella, vaan raa´lla kestävyysharjoittelulla. Laboratoriot eivät ole ennenkään hyväksi osoittautuneet. Miten se olikaan; tiede on hyvä renki, mutta huono isäntä! Kestävyysjuoksijan apuvälineet ovat kilometrit, kello ja levollinen uni. Toki tosimies kaipaa myös hellää ja ymmärtävää naisseuraa. Ja olenpa kuullut eräitten aiempien mestareiden rentoutuneen ajottain suomalaisen railakkaasti. Tosikoistahan tähän hommaan ei ole!
Mutta me kaikki, jotka kestävyysjuoksua rakastamme, toivotamme kaksikolle antoisaa ensi vuotta ja odotamme Lontoota suu messingillä; kultaa tulee, jos hämäläisiä on uskominen! Annetaan poikain tehdä rauhassa töitään ja odotellaan ,mitä tuleman pitää! Samaa siunausta muillekin Urheiluliiton suojatyöpaikkalaisille! Surku vaan käy noita kestävyysjuoksun pers`aukisia lajivalmentajia; työtä vuorotta näkkileipäpalkalla ja tulosta pitäisi syntyä! Kunhan seurailette Kaksikon vanavedessä maksumiehinä! Tai tehkää tuloksillanne Ulmalat niin saatte SUL:lta potkut!
Kommentit
paluumuuttaja
Painavaa tekstiä ja varmasti totta. Viime vuosina eri huippu- urheilulajeja seurattua ja aikoinaan myös itse jonkun verran urheiltua suomen urheilun nykyinen tila ja järjestelmät ihmetyttävät. Usein oma urheiluliitto on pahin jarru urheilijan kehitykselle ja näin käy valitettavan monessa lajissa. Yleensä tyhmin valitaan valmentamaan ja pikku johtajaksi, tietenkin sitten "pikkunappuloita" on helppo ohjailla. Näillä nykysysteemeillä suomesta kestävyysurheilu huipputasolla tulee loppumaan kokonaan.
Suomalainen on tottunut tinkimään usein kaikesta ja elämään nuukasti, vaikkapa aurinkolomalla kun etsii ruokapaikkaa, ravintolaksi voi kelvata kanarian saarten halvin grilli. Jos huippu-urheiluun satsattaessa on sama filosofia, voittoja ei voi tulla. Laatu valitettavasti maksaa.
Suomessa totuuden puhujalla ei ole jalansijaa, kun totuuden sekaan kylvetään sopivasti valhetta, tuleekin siitä melkoinen eksytys.
Suomalaisesta kestävyydestä
On selvästi käynyt ilmi, kuinka nuorison ja varttuneemmankin väen kunto rapistuu. Nuorison heikko yleiskunto on helposti todettavissa myös armeijassa suoritettujen Cooperin testien mukaan. Testissähän taivalletaan 12 minuutissa niin pitkä matka, kuin kunto antaa myöten, joko juosten tai kävellen. Kun vuonna 1979 testin keskiarvo oli 2760 metriä, niin vuonna 2004 se oli pudonnut jo 2434 metriin, eli pudotusta peräti 11.8 %. (Matti Santtila, puolustusvoimat).
Jos nuorison heikko yleiskunto on tuollaisessa tilassa, niin ei meillä voi ollakaan enää samanlaisia urheilukenttien ja latujen sankareita, kuin ns. kultaisina aikoina. Nuorten kestävyysliikunta on ainoa vaihtoehto tilanteen kuntoon saattamiseksi. Tarvitaan kuitenkin toimeenpanijoita, sillä toiminta ei puheilla parane.
Ihan oikiasti sanon; nykyinen nuorten joukko homehtuu kohta! Pienten kuntien ja kaupunkien yhteiskuntaelämä ei kerta kaikkiaan voi unohtaa näitä lahjakkaita nuoria! Heillä on meidän tulevaisuus!
Kari Turunen
Pohjois-Pohjanmaan Yleisurheilu ry.
urheilu
Kuten Juha sanoi: kestävyysjuoksija tarvitsee kilometrejä eli työtä, työtä ja työtä.Siinä ei paljon laboratoriot ja pehmovalmentajat auta.
Toivotaan nyt kuitenkin Jukalle onnea tuleville kausille.
Kai sieltä jotain jäi muistiin Ulmalan Riston opeista(toivottavasti).
Kirjoita uusi kommentti