Kahdelle kenkää; näköalattomia!

Suomen kisajoukkueen menestys Barcelonassa oli kaikkien aikojen huonoin pistelaskun perusteella ja mitalitaulukossa Suomi on ollut vain kerran huonompi eli 1966, jolloin jäätiin ilman mitalia. Pistesijoja tuli kumminkin 7, joista pituudessa kolme; Stenius, Pousi ja Eskola! Suomi on pääsääntöisesti sijoittunut maiden välisessä pistekisassa sijoille 10 - 12, joskus 10 - 6 mitalilla jopa sijoille 5 - 6, nyt 26. Huh!  Totuuden voit helposti tarkistaa Wikipediasta.

Pitkämäki saa suorituksestaan puhtaat paperit, vaikka suoritus ei nousekaan samaan luokkaan kuin mestareiden Holmen ja Keskisalo. Muita hyvin urakastaan selvinneitä ovat Petteri Lax, Jonathan Åstrand ja koko pikaviestijoukkue, Merja Korpela, Minna Nikkanen, Otto Kilpi ja muutama muu, osa " rimaa hipoen " malliin Eemeli Salomäki tai David Söderberg.

Epäonnistujia ei tarvitse ruveta kivittämään, vaikkakin joukkuessa näytti vallitsevan monen osalta " ilme anteeksi kun olen mukana ". Piristävimmän poikkeuksen tästä ilmeestä ja asenteesta esitti Janne Ukonmaanaho ennakkoluulottomalla juoksullaan, ennätyksellään vaikkei se ihan finaaliin vienytkään! Sairastapaukset ennen ja itse kisojen aikana on vähintäänkin kaksipiippuinen juttu. Tiedän sen omakohtaisesti. Mutta totuushan piilee siinä, että terveyden säilyttäminen on ensimmäinen perusta hyvään kuntoon ja voitokkaaseen kilpailemiseen. Tärkeintä urheilijan ja hänen valmentajansa tulevaisuuden kannalta on ettei syytä ja seurausta sotketa keskenään. Sijaa ei tule antaa pehmeille selityksille. On hyvä muistaa, että tappiossa piilee tulevan voiton siemen, jos asiansa osaa oikein oivaltaa ja ymmärtää oikeanlaisen nöyryyden tosiasioiden edessä olevan ihmisen suurinta käyttöenergiaa.

Ja sitten syyllisiin, kun heitä kuitenkin kaivataan! Melkein niin pitkään kuin muistan Suomen Urheiluliiton johtavissa  tehtävissä niin luottamusmiehinä kuin palkollisina ovat olleet niin nykyinen puheenjohtaja, entinen toimitusjohtaja Antti Pihlakoski kuin huippu - urheilujohtaja, entinen päävalmentaja Jarmo Mäkelä. Karkeasti 20 - 25 vuotta!  Ja mikä on tulos tänään! Kaikkien aikojen kehnoin liiton kannalta!  Ja edessä omat EM - kisat kahden vuoden päässä!

Mitä nämä kaksi veikkoa tekevät? Edellinen antaa lausunnon, että urheilun organisaatioita tulisi uudistaa ja toimintoja yhdistää. Eikö hän voisi aloittaa itsestään? Poistaisi itsensä tyhjäntoimittajana jahkailemaan Espoon hiihtoputkea! Tämän miehen johdolla ei taatusti nosteta Suomen yleisurheilua yhtä varmasti kuin ei nostettu Matti Vanhasen johdolla keskustan kannatusta! Matti oli rasite kepulle, Matti sai mennä! Samaa toivotan Antillekin niin jospa sitten uuden henkilön kautta...! Henkilön, jolla on Arto Bryggaren urheilutausta, intohimo lajia kohtaan, kansainvälinen ja kansallinen MYÖNTEINEN julkisuus! Ja mikä tärkeintä oikea näkemys, kokemus ja uskallus siihen, mitä huippuyleisurheilu maailmalla on. Arto kehiin päätoimiseksi puheenjohtajaksi ja liiton pääsihteeriksi! Siinä sitä yhdistämistä!

Sitten Jarmo Mäkelä; mies mukavimmasta päästä muttei johtajaksi, ei varsinkaan enää Suomen Urheiluliiton menestyksen luojaksi! Jarmo se juna meni jo vuosikymmen sitten! Ei keihäskarsinnan siirtely ole olennaisin kysymys tulevaisuuden kannalta. Lausumasi; Barcelonan tulos oli tyydyttävä, paljastaa asenteesi. Eikö sanavarastossasi ole sanoja välttävä tai heikko? Pehmeä lasku sinne, missä todellisuudessa viihdytkin, Kuortaneelle pakastevirkaan, antaa uuden sisällön elämääsi. 25 vuotta pihlakoskien ja kanervien renkinä syö miestä, hyvääkin niin kuin Sinä. Jopa lausuntojen antajana! Vaadi edes kunnon eläke kärsimyksistäsi!

Jarmon paikan ottakoon, SUL kutsukoon, kovin suomalainen alallaan, Jukka Härkönen! Kansainvälisessä urheilumaailmassa kannuksensa hankkinut ja pärjännyt valmentaja - manageri! Siinä koko kilpailu - ja huippu - urheilun uudistaja yhdessä Bryggaren kanssa! Pari, jolla on särmää, näyttöä, tarvittavaa intohimoa ja keskinäistä kilvoittelua ennen kaikkea kahdeksi seuraavaksi vuodeksi vetämään Suomi suosta. Tavoitteena Helsingistä 6 - 9 mitalia! Ihan totta! Jos siitä toteutuisi Mäkelän määritteellä Barceloonasta " tyydyttävä " eli kolmesta tavoitellusta toteutui yksi, niin tuloksena olisi 2 - 3 mitalia. Kolmikko pystyy kyllä Mäkelää tuottoisempaan lopputulokseen eli 4 - 6 mitaliin!

Mistä urheilijat noille mitaleille? Näistä! Pikajuoksuporukka Ala - Huokuna, Hämäläinen, Rautanen, Taavitsainen ja Åstrand. Mitali tai jopa kaksi! Kestävyysporukka Eriksson, Bergdahl, Sandells, Räsänen, Keskisalo ja Ukonmaanaho. Mitali! Pituusmiehet Evilä, Lax, Kilpi, Kivinen, Ollikainen ja Pimiä. Ja taas mitali! Seiväsjengi Salomäki, Bergius, Kivioja, Nikkanen ja Vandy. Mitali kotiin! Moukarikerho Karjalainen,Söderberg, Kauppinen, Seppänen ja Korpela. Metallia tulee! Keihäs Pitkämäki, Wikkala, Mannio, Haatainen, Ruuskanen ja joku muu. Mitaleja tulee! Vielä irrallisina toivoina kävelijä Kinnunen ja ottelija Halvari, joka Eestin miesten " kööriin ".

Joka ryhmänjäsenelle 25000 vuodessa ja ryhmille päätoiminen valmentaja kunnon palkalla ja täydellä vastuulla. Kukin kuusi ryhmää saisi tällä tavalla laskettuna 200 000 - 250 000 euroa vuodessa eli koko homma maksaisi maksimissaan 1 500 000 euroa vuodessa. Tähän summaan mahtuvat 10000 euron vuosikorvauksella myös henkilökohtaiset valmentajat. Urheiluliiton vuosibudjetista yli 7 milliä ei esittämäni summa ole kohtuuton, kun se tuo Liiton päätavoitteen = tuottaa Suomelle kansainvälisesti menestyviä huippu - urheilijoita!

Sama summa junioriryhmiin ( 18 - 22v ) jaettuna 10000 euron panostuksina antaa mahdollisuuden rakentaa 2 + 4 vuoden ohjelmalla aivan uuden menestyjäpolven niin urheilijoina kuin valmentajinakin. Jos Ykkösryhmässä on 30 - 40 " riistettävää " niin jäkimmäisen koko on tupla!

Seuraavaksi edellisten yhteenlaskettu määrä euroja tuottavan seuratoiminnan, koulutuksen, valmennuksen, markkinoinnin ja johtamisen kehittämiseen. Keulaan mies mallia nuori Tapani Ilkka apunaan säihkyvät kouluttaja! Loput rahansa Liitto voikin pistää hallinnointiin ja muihin " juokseviin " kuluihin. Raha ei Liitolta lopu muuten kuin nykyisen menon jatkuvuudella eli alamäellä. Suomen Urheiluliitto on totisen paikan edessä; se kamppailee olemassaolostaan johtavana urheilujärjestönä. Ollaan viimeisillä viivoilla, hyvät herrat ja rouvat hallituksessa ja liittovaltuustossa. Muistakaan, mitä Jukka Uunila uskalsi tehdä 40 vuotta sitten ja mitä se uskallus toi tullessaan. Nyt on Teidän vuoronne!

Minun on vaikea antaa Teille anteeksi, jos jatkatte entiseen malliin. Uskallatteko katsoa minua suoraan silmiin kesäkuussa 2012 Helsigin Olympiastadionilla? Minun ei silloinkaan ole tarvis kääntää katsettani alas, entäs Sinun?

PS. Valtion yhtiössäkin vaihdetaan hallituksen puheenjohtajaa ja toimivaa johtoa, jos tulos jää kolmannekseen tavoitteestaan niin kuin kävi SUL:lle Barcelonassa. Miksei näin tehdä myös Suomen Urheiluliitossa, joka nauttii sitäpaitsi valtion tukea! Wallin ja Katainen, olisko leikkaamisen paikka?