EDISTYMISEN EHTO: TOTUUDEN TUNNISTAMINEN

Ilman rehellistä analyysiä omista mahdollisuuksista ja ilman niiden eteen ehdoitta työskentelemisistä harvemmin syntyy mitään erityisemmän mainittavaa. Tämä koskee myös kilpaurheilua ja varsinkin sen raainta osaa, huippu - urheilua. Se jos mikään on tulosurheilua. Myöskin nyt Suomessa syvenevässä aallonpohjassa uivassa kestävyysjuoksussa. 9,99 on satasella kansainvälinen huipputulos vaikkei sillä MM - eikä Olympiakisoissa juuri palkintokorokkeelle tänään enää nousta. Sama koskee 10000 metriä; 27.30 kelpaa EM - kisoissa muttei 30.30. Tämä on hyvä lopullisesti hyväksyä vannoutuneimmankin kympin puolestapuhujan Suomessa!

On hyvä muistaa, että Nurmen, Ritolan, Salmisen ja kumppaneiden 30.15 - 30.25 tuloksilla voitettiin olympiakultaa 70 - 80 vuotta sitten. Keravan kympillä niillä ei ollut jakoa edes vaisussa PM - kisassa. Urheiluliiton keskustelupalstalla ( käväisen siellä joskus ) useimmat keskustelijat ovat kokeneita, tietäviä ja todennäköisesti, jos mahdollisuuden saisivat, myös idearikkaita ja tekeviä, mutta palstan pilaavat kaiken karvaiset realiteetteja tajuamattomat " vepakot ". Uskaltaisivat puhua paskaansa, epätotuuksiaan edes omissa nimissään kuten selkärankaisten suomalaismiesten on ollut tapana ainakin aiemmin. Mutta ei! Pitäisikö minun kertoa nimimerkin nimi, meriitit ja mittavuudet juoksijana, valmentajana, seuramiehenä ja suurena urheilu - ja taidekriitikkona, häh? Miehisty hyvä mies ja kestä totuudet. Jokainen julkiseen toimintaan lähtenyt, urheilijakin, joutuu julkisen palautteen kohteeksi. Ihailun tai parjauksen! Kehityshaluinen urheilija on perso tälle arvostelulle; eniten hän oppii virheistään ja vastoinkäymisistään. Ken ei osaa hävitä, hänestä ei ole voittajaksikaan!  

Oli hienoa lukea ArtoB:n ( ei liene salanimi, otaksun ) toteamus, että lasten, nuorten ja lopulta aikuisten on hyvä juosta paljon ja eri tavoin, ei vain muutamaa 40 - metristä tai pelkkää hölkkää. Ja että turha ulista juoksijan monipuolisuudesta, kun totuus piilee yksikertaisuudessa a´la juokseva Afriikka! Ei auta kansainvälisen tonnivitosen viivalla, vaikka olisi taitava laskettelija, koripalloilija, keilaaja tai aerobikkaaja, kun vauhti on 3.30:n luokkaa. Apua voisi olla, jos sama mies kykenisi 1.44:ään kasilla ja 7.40:n alitukseen kolmosella. Miten niihin pääsee ? Käykää kysymässä Keniasta, Marokosta tai Espanjasta. Siellä asioista on tietoa. Saattaisi tietoa löytyä jopa haikkoloilta, sinkkosilta, suhosilta tai muutamilta muiltakin suomalaisilta 70 - ja 80- luvun valmentajilta, joiden valmentamat juoksijat tuloksineen ja saavutuksineen " vepakot" asettavat kyseenalaisiksi. Mutta onhan heillä onneksi ihailtavina tämän ajan kympinkiitäjät mallia 307. Suomen kautta aikain listalla.. Tällä menolla katsomot tyhjenevät lopullisesti suomalaisista yleisurheilukilpailuista. Ei ole mitään mielekästä katsottavaa!  Voi käydä kuin Kreikan taloudessa; mikään ei enää pelasta, ei edes ja varsinkaan EU! Noutaja tulee ja lopullisesti! Mitä sitten seurataan kun suomalaiskeihäs lentää vain Järvismatin mittoihin 72 - 77 metriä, koska sekin on vielä edessä ellei Urheiluliitto suostu pikaisesti perusteelliseen tilansa, toimintamallinsa jopa ajattelunsa arviontiin. Matti oli mestari ja samaa toivon nykyheittäjistäkin. He sentään ovat osanneet vallata paikkansa systeemissä, mitä ei voi sanoa kestävyyspuolen "tekijöistä". " Liitto ei tänään eikä tulevaisuusessakaan tule panostamaan kestävyysjuoksuun ", ilmoittaa Liiton keskustelupalstan päällikkö, " koska näkymät ovat niin huonot ja kovat". Siinäpä viestiä kerrakseen!