Urheilu - blogi
Kahden onni alkoi Helsingistä
Kun puhun tässä kahdesta, tarkoitan kahta maata, joissa olen enimmän osaa elämästäni viettänyt ja joiden yleisurheilusta olen parhaiten perillä. Siis minulle niin rakasta Suomea ja elämääni myönteisesti vaikuttanutta Espanjaa. Molemmilla on ollut tai on merkittävä vaikutus eurooppalaiseen yleisurheiluun ja varsinkin menestyksen kautta eurooppalaiseen kestävyysjuoksuun. Myös merkittävästi maailman mittakaavassakin!
Suomen viimeinen mittava yleisurheilun menestysjakso alkoi Helsingistä 1971 jatkuen seuraavissa kolmissa kisoissa. Tuloksena oli 22 mitalia ( 2+10+6+4 ) EM-kisoissa. Sitä edeltäneet neljät kisat olivat tuottaneet vain 7 ( 2 +0 + 4 + 1 ). Vuosien 1971 - 1982 vertaista menestys oli ollut heti sodan jälkeisissä neljissä EM-kisoissa Oslosta 1946 Tukhomaan 1958 eli 12 + 9 + 9 +1 = 21 mitalia. Tosin Tukholma jo ennakoi tulevaa romahdusta! Tässä tarkastelussa en unohda muuta kansainvälistä menestystä, vaikka lähestyn asiaa vain Euroopan Mestaruuskisojen valossa.
Suomen menestys romahti uudelleen 80 - luvun puolivälistä tuottaen seuraavissa neljissä EM -kisoissa vain sarjan 1 + 1 + 2 + 3 eli samat 7 mitalia kuin 60 - luvullakin! Historia toisti itseään tai väärä ylpeys ja uusosaamattomuus niittivät omaa satoaan! Merkille pantavaa on 70 -luvun jakson mitaleja tarkasteltaessa, että niistä 16 tuli jalkaisin, 15 juosten, 1 kävellen. Vastaavasti 60- luvun " kuivan" jakson mitalit yhtä lukuunottamatta hypyistä, Nevala keihäästä!
Entäs se Espanja ?! Maa ei ollut saavuttanut ainokaistakaan yleisurheilun Em - mitalia Suomen viimeisimmän supermenestyksen aikoihin 1974 eikä saanut tuolloinkaan. Francon kuoltua 1974 maassa alkoivat kaikin tavoin uudet tuulet. Niin yleisurheilussakin, vaikka Mariano Haro oli ollut ajanjakson maailman paras maastojuoksija kolmella MM- kisojen hopeallaan. Muistanette Haron ja Päivärinnan komean kamppailun 1973! Seuraavat vuodet Espanja käytti oivallisesti kehittäessään maanosamme perusteellisimman, tutkituimman ( oppia mm. Suomesta ja Britaniasta ) ja toimivimman kestävyysjuoksun harjoitus- ja kilpailujärjestelmän luomiseen. Aikaan saatiin valtiollinen, kunnallinen, oppilaitostasoinen, järjestöpohjainen ja yritysmyönteinen valmennuksellinen ja niin tuloksellisesti kuin taloudellisesti palkitseva mekanisni. Niin urheilijoille kuin valmentajillekin. Seuraavissa EM- kisoissa järjestelmää ajettiin sisään kohtuullisin tuloksin 2 + 5 + 3 + 2 = 12 mitalia 1990 kisat mukaan lukien.
Mutta sitten räjähti; Helsingistä 1994 alkoi huippumenestys, jolle ei näy katkoa tänäkään vuonna. Helsingistä alkanut sarja 9 + 7 + 15 + 11 = 42 mitalia jatkuu. Ja missä lajeissa? Päävoittoisesti juoksumatkoilla 800 metristä maratooniin. Vähän niin kuin Suomi kauan sitten! Muistelkaamme tuota ikimuistoista Helsingin kesää jo Sari Essayahinkin vuoksi;
Espanjalle 800m pronssia, 1500m kultaa ja hopeaa, 5000m pronssia, 10000m kultaa ja kolmoisvoitto maratoonilla!!!
Espanja oivalsi, että muu Länsi - Eurooppa ränsistyy ajattelussaan fyysisen ja henkisen kestävyyden tarpeellisuudesta LAISKUUTTAAN ja mukavuudenhalussaan. He päättivät iskeä. Näinhän ei käynyt Suomessa ja erityisesti Suomen Urheiluliitossa. Espanjanlaiset arvostavat kaikenmuotoista urheilua aivan toisessa tasossa kuin suomalaiset. Näkyy jopa lasten päiväkerhojen toiminnan arkirutiineissa tai kylien, maakuntien ja Espanjan liiton ja seurojen mahtavana ympärivuotisena maastojuoksu-, maantie-, sisä- ja ulkoratakilpailusarjana! Euroopan johtava maa tässäkin!
Montako mitalia luulette Espanjan käärivän omista EM- kisoista tulevana suvena? Ei taida jäädä alle 10! Eikä ole pelättävissä, että menestys tyssää jatkossakaan tämän maan osalta näihin karkeloihin!
Tarjosin kaksi vuotta sitten suomalaiselle kestävyysjuoksulle panostusta seuraavaksi 2 vuodeksi tarkoituksena ottaa Barcelonan kisoista 6 - 8 juoksijan iskuryhmällä 2 - 3 mitalia. Ei ottanut tulta. Varmaankin kun mitaleja tippuu muutenkin tiuhaan. Saas nähä kuis äijän käy Katalonian illassa? Merkit ja tiedot ovat huolestuttavat edelliskisojen mestarinkin osalta! Kysyä sopii, kävisikö aiempi tarjous nyt kaupaksi seuraavia EM- kisoja silmälläpitäen nykyisille menijöillemme.
Onni alkoi aiemminkin Helsingistä! Miks` ei myös uudelleen kesässä 2012, jos Barcelonan tappioista viisastutaan! Onni tulee tehden, ei odottaen. Tarvitaan päätös, kovaa työtä, mutta ennen kaikkea uskaltavat tekijät. Mistä he löytyvät? Voittajalle huomenna on tänään, koska Hänellä ei ole aikaa häviämiseen! Näe, usko, uskalla ja toteuta asiasi nyt! Yksittäiselle urheilijalle sanoisin; älä jää odottamaan itseään syleileviä urheilujohtajia, älä epäröiviä, olosuhteita valittavia valmentajia, nirsoja rahoittajia tai itseäsi hitaampia urheilijoita. Heistä ei ole Sinulle apua. Ihmeen voit tehdä yksin ja vain Sinä yksin. Takamuksesi nuolijat tulevat perässäsi myöhemmin menestyksesi myötä, mutta heitä Sinä et tarvitse silloinkaan. He kylläkin Sinua! Aloita tänään, Sinulla ei ole aikaa häviämiseen ja odottamiseen! Mikään ei ole niin hienoa kuin tehdä mahdottomasta mahdollinen, unelmasta elävää todellisuutta. Sinä kykenet siihen! Sen ovat monet tehneet aiemminkin.
PS. Lakki päästä Holmenin ja Keskisalon edessä. Kunnia kuulukoon sille, ken on jo kyvykkyytensä näyttänyt!
En ole koskaan kokenut ristivetoa pikajuoksijoilta kestävyysjuoksijoita kohtaan tai päinvastoin. En edes keihäänheitäjien ja kestävyysjuoksijoiden kesken. Kaikki janoamme menestystä ja nautimme siitä yhdessä teekeepä sen kuka tahansa!
Älkää selittäkö minulle Suomen menestymättömyyttä elintason nousulla; luuletteko Te ettei espanjalaisella ole millä määllätä elämänsä pilalle, jos Hän niin haluaisi!
Tai ranskalaisilla, toisessa tämän ajan suuressa eurooppalaisessa kestävyysjuoksumaassa!
MITALITTOMUUS MAHDOTTOMUUS
Tänään 25. helmikuuta on Suomen naisten viestijoukkueen 4 x 5 kilometrin matkalla täysin mahdotonta jäädä ilman mitalia. Onko se kultaa vai vain pronssia on makuasia tämän päivän suomalaisen maastohiihdon kannalta; tämä mitali tulee syvään menestysnälkään eikä maku asioista kannata kiistellä!
Milläkö perustelen väitteeni? Kas ettekö tunne Kuitusta ja Saarista? He ovat tarpeeksi ärsytettyinä äärettömän kovia mimmejä heikomminkin harjoitelleena ja Roponen on elämänsä kunnossa samasta syystä. Siis ärsyyntyneenä !!!!Heikoinpana Murasella on riittävästi paineita kestää ne. Ja Venäjä on nykyisin heikko, Ruotsilla on terveysongelmia ja Norjalla heikot osuutensa. Vahvin vastustaja lienee Saksa!
Jos tämä ilta ei tuo mitaleja, on toivo mennyt, mutta siihen en jaksa uskoa. Homman voi ryssiä vain väärillä osuusratkaisuilla! Kiekkomitali on selviö!
Onnea Suomineidoille koko sydämestäni! Myös Poutiaiselle! Jospa nuo yhdistetyn jätkätkin ryhdistäytyvät mimmien myötä!
Julma Juha
EM vai OK vaiko molemmat 2012?
Kylläpä tyhjästä käydään turhaa kohinaa puhuttaessa vuoden 2012 yleisurheilun EM - kisoista Helsingissä ja Lontoon Olympiakisoista; tarkemmin niiden yhteensopivuudesta samalle vuodelle, liiasta urheilun tv - tarjonnasta tai urheilijoille liian rankasta kilpailuohjelmasta. Siitä, että onko Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Antti Pihlakosken ja rahastaja Vannin tärkein tehtävä ruinata Helsinkiin taloudellisesti tappiollisia EM - kisoja vai pistääkö itsensä likoon Liiton urheilullisen menestyksen nostamiseksi historiamme vaatimalle tasolle ( Rooma 1974: 10 mitalia ) , olen sitä mieltä, että jälkimmäinen on tärkeämpi. Yks´ hailee tuleeko menestys Helsingissä tai jossain muualla kunhan vain tulee!
Molemmat toteutunevat;eivät Helsingin kisat 1,5 miljoonasta kiinni jää. Eivät Pihlakoski ja Vanni kummosia bisnesmiehiä ole, jos eivät osaa ruinata puuttuvia rahoja puoluekaveriltaan Espoon suunnasta; tältä Siilijärven lahjalta Westendin lähiöön. Kyllä maratoonari Katainen auttaa tarpeessa olevia ystäviään. Onhan Hän järjestänyt jo kaikille meille yli 100 miljardin lainat ( lue 20 000 euroa velkaa / jokainen suomalainen vastasyntyneestä kuoleman kielissä olevaan ) auttaakseen rikastuvia pankkeja ja maailmalle kaahaavia jättiyrityksiämme! Pikku juttu, sano piika kun housuun pissasi, kuseehan ne ison talon emännätkin!
Mitä urheilijoihin tulee, on ihan turhaa uikutella liian suurta tarjontaa suurkisojen suhteen. Jos ei rahkeet kestä, niin ottaa vain toiset tai " fyrkkaa " vain GP - kisoista! Helsingin EM - kisat ovat 27.6 - 1.7. ja Lontoon yleisurheilu 3.8. -12.8.Väliin jää jopa viisi viikkoa, joiden aikana kestävyysjuoksija ehtii sopeutua viikon ylös vuorille, vetää kolmen viikon tehot ja palautua joko ylhäällä tai Lontoossa vielä viikon. Lyhemmälläkin kolmen viikon jaksolla homma hoituu, jos on talvensa oikein harjoitellut. Voin kertoa ettei tämä ollut ongelma edes minulle ensimmäisten EM - kisojemme vuonna.
Aloitin kauteni Modestossa uudella 2 mailin SE:llä 8.33 jo 29. toukokuuta. Varsinaisen viiden viikon ruletin aloitin 20. heinäkuuta 3000 metrin SE:llä 7.56,4 testaten kirikykyäni ( viimeinen kierros 53,4 ). Kestävyyttäni tarkistin Oulun Kalevan Kisojen kympillä 23.samassa kuussa helvetillisessä ukkosmyrskyllä, tulos SE 28.12,8. Sitten harjoitusta kolme viikkoa ja 10. elokuuta uudelleen kympin viivalle Helsingissä 27,52,8 ( varaa olisi ollut puoli minuutti kovempaan vauhtiin ) ja 12.8. vitosen alkuerä 13.47,6 ja 14.7. sitten 13.32,6 ( varaa jäi ainakin 15 senkuntia ). Kirikierrokset olivat Vuosaaren " testin " tasoa 53,9 ( 300m 38.1 ) ja 52,8 ( 37,2 ). Seuraavalla viikolla pyrähdin 3 kolmosta ja 3 vitosta voittaen ne kaikki; viimeisen Imatralla 13.42,2 ( viimeinen 400m 52,6 ). Eikä vastus ollut pilipaliluokkaa vaan maailman eliittiä Frank Shorterista lähtien. Kas näin; 13 päivää 9 starttia, 9 voittoa! Tai 34 päivään vain euroopanmestaruuksia, suomen ennätyksiä tai puhtaita kirivoittoja. Älkää siis minulle voivotelko kilpailuohjelman tiukkuudesta, vaan huonoa harjoitteluanne ja kestämätöntä kuntoanne. Te, jotka valitatte. Huippu - urheilijahan ei sitä tee! Elokuun kilometrini 800!
Sitä paitsi EM - kisoissahan pärjää nykyään huonommilla tuloksilla kuin 1971, ainakin vitosella ja kympillä! Katsokaa ellette usko: 5000 metrin voittotulokset 1994 / 1998 / 2002 / 2006 / 13.36,93 / 13.37,82 / 13.38,18 / 13.44,70 ja samat 10000 metrillä 28.06,03 / 27.48,62 ( toinen 27.56,75 ) / 27.47,65 / 28.10,94. Vanha ois joutunut em-kuntoisena 1994 odottelemaan, että missä ne Dieter Baumannit ja Anton Abelit viipyvät! No vitsi vitsinä; jätkät ovat niin olympia- kuin MM - sankareita ja hyviä ystäviäni molemmat.
Ymmärrän hyvin Kari Männyn kannan siitä, kenen tulee EM - kisojen televisointi maksaa. Niiden, jotka kisat Helsinkiin haluavat, Pihlakosken, Vannin ja Euroopan Yleisurheiluliiton, ei suomalaisen tv - katsojan, eikä varsinkaan Ylen työläisten Heistähän 300 on jo nyt potkujen uhan alla! Liiasta tv - tarjonnasta ei ainakaan minulle ole murhetta. Katson kisoja vaikka joka vuosi. Ovat ne sentään aivan toista luokkaa kuin Harkimon Diili, Idolsit tai nämä ällöttävät BB - humpuukit!
PS. Oispa olleet 1971 sekä EM - kisat että Olympialaiset samana vuonna niin olisin tuplamestari molemmissa! Et usko vai mitä? Ei tarvitsekaan, mutta historian tuloskirjat viittaavat kyllä vahvasti tuohon suuntaan!
EI MÄTÄÄ TANSKANMAALLA!
Jos on joskus väitetty, että Tanskanmaalla on jotain mätää yleensä, niin eipä ollut ainakaan tänään Pohjoismaiden maastokisoissa; kolme nuorta miestä keulassa yleisellä 9 kilometrillä. Yllätyskö? Ei toki, jos luki miten voittaja ja kakkonen on viime viikot ja kuukaudet käyttänyt syksyä hyväkseen. Voitte itse todeta sen jälkikäteisesti voittaja Morten Munkholmin sivuilta: ihan puhdasta peruskuntoharjoitusta, mutta riittävästi!
Molemmat kärkimiehet ovat vaatimattoman tason mailereita 1.53,61 / 3.44,02 ja 1.53,81 / 3.47,03. Morten on juossut kolmosen 8.11 ja 2007 myös vitosen 14.43. Mutta, mutta viimeisten viikkojen määrät harjoittelussa; kilometrit 170 - 200! Jonona näin: 25 - 25 - 30 - 25 - 30 - 30 - 35.
Näyttää 70-luvun suomalaiselta! Sekaan 8 x 1000m/3.00 / 90´´ tai 4 x 2000m / 6.00 - 5.50 / 3´ vetoharjoituksena. Eihän noissa ajat päätä huimaa, mutta mukavaa pohjaa mailerille. Miten se Tahko sanoi " ei matka tapa, vaan vauhti " ja toisaalta vauhti löytyy juosten, jos on luonnetta! Pojat ovat 24 ja 21 vuotiaita, joten alkaa olla viimeiset ajat tositekoihin harjoittelussa. Malli heillä on "matinlaurimainen", jos nyt sallitte vertailun! Miesten kisan olisi todellisuudessa voittanut Norjan juniori Sondre Nordstad Moen, jos olisi tämän matkan juossut! Suomen juniorit jäivät kärjenkin osalta Moen`n vauhdissa 16 - 23 sekuntia kilometrille. Ja se on paljon!
Missä nyhjäävät suomalaiset mailerit? Vedetäänkö lonkkaa vai verrytelläänkö 100 kilsan viikkoja. Jos kehittyä aikoo, on ajanjakso syys - joulukuu käytettävä rajusti hyödykseen. Tuossa jaksossa pystyy EDISTYMÄÄN yhtä paljon kuin kokonaisessa vuodessa, jos hommansa hoitaa hyvin. Taakseen voi vaivattomasti jättää 2500 - 3000 kilometriä kehittävää kestävyysharjoitusta laadusta tinkimättä. Viikkoon mahtuu mainiosti kaksi vetoharjoitusta muttei sataviisikymppisinä. Mikään ei estä ottamasta myöskään kahta voimaharjoitusta juoksun lomaan, tekeepä sen sitten punteilla, liiveillä, kuntopiirinä tai mäissä loikkien!
Kyllä ois Perniössä tarvittu Risto Ulmalan valmentamia juoksijoita! Keskustelin hänen kanssaan syksyn mittaan pariin otteeseen niin Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Samoin olen tavannut mailereiden ( 6 + 6 ) valmentajista pari, puhunut muuten parin kanssa ja pari urheilijaakin olen tavannut. Ristolla oli selvä näkemys siitä, miten Hän tekisi Niclas Sandellsista menestyvän juoksijan; päälle vitosen harjoitusohjelma; kisaohjelma uusiksi; ylhäälle jo syksyllä ja säännöllisesti myös jatkossa. Niin kuin Risto sanoi " jos jätkä on juossut vähän harjoitellen tai harjoittelematta 1.48 / 3.40, niin kykyhän Hän on ja kyllä tuollaisista raameista ensi kesäksi 3.36 - 3.37 ja 13.30 - 13.45 juoksijan tekee, jos jannu vain itse haluaa.
Oiskohan tuosta tanskalaisten harjoitusohjelmasta ja PM-voitosta mitään oppimista? Oikeaoppisella syysharjoittelulla pitää pystyä kehitysvaiheessa olevan juoksijan rikkomaan Uuden Vuoden tietämissä edellisen kesän ennätyksensä. Siitä on hyvä vetää uusi neljän kuukauden kestävyyspätkä huhtikuun loppuun ja käydä sitten käsiksi varsinaiseen tulostyöhön ja kilpailemiseen seuraaviksi kuukausiksi.
Kyllä siellä Urheiluliiton seurustelupalstalla jaksetaan lätistä liikaa perimälahjakkuudesta. Näillä juoksijoilla, lahjakkuuksia tai ei, on elettävä, muita ei ole eikä heitä voi tuulesta temmata. Korostaa tulee työlahjakkuutta ja luovaa uskallusta rikkoa pitkään juurtuneita pelkoja kovasta harjoittelusta. Ei kestävyysjuoksussa menestytä polvennostosätkytyksillä, ei kaiken maailman koordinaatiokotkotuksilla eikä ujoudella omasta itsestään. Töihin, töihin, lausui Lapatossu! Soittakaa hyvät miehet ja naiset, niin juoksijat kuin valmentajatkin Ristolle ja pyytäkää apua ennen kuin se on liian myöhäistä! Hyvästä kannattaa maksaa! Ristohan ei ole helppoheikki, vaikka Urheiluliitossa niin luultiinkin. Liekö alennusmyyntipalkkiot olleet jo pitkään Liiton tapa? Päinvastoin kuin politiikkojen eläkkeet viihteestä Arkadinmäellä varhaisnuoruudessa! Eläköön Vihreä 4000 euron Eläke alle 40-vuotiaalle!
Oisko syytä tarkistaa Liiton luopumiseläkkeen mahdollisuus nykyjengille etteivät luutuneet ajatukset ja homehtuneet käytännöt pilaisi tulevienkin sukupolvien kestävyysjuoksijoita. Teille ja poluille, ei laboratorioihin ja vaimennuskeskuksiin!
USKALLUSTA JUOKSIJAT JA VALMENTAJAT!
Kahdeksan vuotta sitten Jari Matinlauri voitti ensimmäisen Pohjoismaiden maastomestaruutensa 11.11. Perniössä, jossa jälleen juostaan samoista mestaruuksista, kai samoilla radoilla ja matkoilla, miehet 9 kilometriä. Useimmat pitivät mestaruutta suurehkona yllätyksena. Olivathan vastassa mm. Claes Nyberg, EM-maastokakkonen ( 7.56 / 13.35 / 28.24 ) ja Tanskan Denis Jensen ( 7.52 / 13.25 / 28.08 ) Jarin juostua kesällä1.50 / 3.43 / 30.56. Kympin juoksutin hänellä testinä Turussa 16. syyskuuta päästäkseni selville parin viime kuukauden aikana luodusta kestävyydestä.
Jari oli tullut valmennukseeni maaliskuussa samana vuonna omasta pyynnöstään Malagan kuukauden leirillä, jonka hän sai vastikkeena perhekunnalleen juoksustaan Julman Juhan Juoksussa edelliskesänä. Siinä hän hävisi Kenian pojille useita minuutteja 5 kilometrin matkalla. Tulin tuolloin todenneeksi hänelle ja valmentajalleen ettei tuollaisella pohjalla ole mitään asiaa parempiin tuloksiin millään matkalla. Harjoitusta oli jopa 300 kilometriä kuussa! Jos kiinnostusta löytyy ottakaa yhteyttä ... ja niin ottivat!
Parin kuukauden harjoittelulla keväällä pistin Jarin Vehkalahden SM-maastoihin 12 kilometrille, josta loksahti pronssia! Kesä temppuiltiin terveysongelmien ( vaikeat allergiat ) kanssa, mutta syksyllä ei koivu sen paremmin kuin heinätkään kuki, joten syys - lokakuussa Jari veti 750 - 800 kilometrin kuukaudet hyvillä sisällöillä ja olimme viikko kaksi ennen Perniötä varmoja menestyksestä, jonka Jari itse ilmoitti Turun Sanomien haastattelussa; vain mestaruus kelpaa!
Itse kisassa seisoskelin maastokierroksen alimmassa notkossa. Juoksun kolmannella kierroksella Jari nosti etusormensa pystyyn ja virnisti minulle mairealla naamalla, jolloin tiesin mitä tuleman piti. Loppukaarroksella ei muilla ollut mitään jakoa! Sillä voitolla oli suuri merkitys keskinäiselle yhteisymmärryksellemme! Ei ole muita rajoituksia kuin ne, jotka olet itse itsellesi rakentanut! Niitä ei voi kukaan muu Sinulta poistaa, jos Sinulla ei ole omaa halua niiden voittamiseen!
Jari voitti jatkossa niin 4 kuin 12 kilometrin SM-maastot ja uudelleen PM:n ja kepitti lopulta 2003 Kalevan Kisoissa itsensä Janne Holmenin vitosella 13,49. Viikko myöhemmin 3000 metrin ennätys niitattiin Olympiastadionilla 7.50:een. Vielä viikko ennen Kalevan Kisoja Jari "tukehtui" allergioissaan Lappeenrannan vitosella liki 14.40:een, mutta sai sitten vihdoin luvan oikeisiin lääkkeisiin puolentoista vuoden taistelun jälkeen ( kiitos Allergiasairaalan ylilääkäri Tari Haahtelan ) ja kuuden päivän pienen korttisoonikuurin jälkeen mies oli liki niin kuin kuka tahansa terve = henki ja juoksu kulki!
Se tosiseikka ettei Jari Matinlaurista tullut Euroopan tai maailman mestaria on sitten toinen tarina. Terveys ja sairaus eivät ole hyvästäkään henkilökohtaisesta halusta kiinni. Valitettavasti! Jos näin olisi, Jari Matinlaurissa olisi ollut ainekset korkeimmalle kansainväliselle tasolle. Omilla kyvyilään ja oikealla ohjelmalla, joka perustuu raakaan realismiin siitä, mitä tulee tehdä ollakseen suuri juoksija. Onko kenestäkään suomalaisesta juoksijasta ja valmentajasta tälläiseen totuuteen tänään, en tiedä. Toivon kovasti, että Te olette olemassa! Onnea ja uskallusta!
Ps. Jos matka Perniössä on sama kuin 2001, on mielenkiintoista nähdä suomalaisten ajat; Jarilla se oli 26.50.
