Urheilu - blogi

UUDEN AIRUT; JOUKO KUHA

Ranuan ruskaan syntyi 70 vuotta sitten miehenalku, joka on myöhemmällä elämällään osoittanut, mitä merkitsee asialleen antautuminen ja tinkimätön työ. Ilman Jouko Kuhaa suomalainen kestävyysjuoksu olisi pitkään ollut pelkää harmaata syksyä! Joukoa voi kutsua varsinaiseksi perussuomalaiseksi mieheksi; oivaltava, osaava, uskaltava ja työtä kaihtamaton. Ja herroja kumartelematon! Toisaalta Jouko Kuha on täydellinen maailmanmies; kielitaitoinen, lukeva, kirjoittava, huumorintajuinen, kantaaottava ja pessimistinäkin positiivinen!

Jouko Kuha hylkäsi kutsumuksensa vuoksi leipätyönsä, maallisen mammonan, asemansa ja opiskelunsakin  antautuen valitsemalleen tavoitteelle, olla joskus juoksijana maailman paras. Tähän  itsesääliin valahtanut Suomi ei enää uskonut.  Teoillaan Kuha osoitti vääriksi "fakki-idioottien" puheet synnynnäisten, perittyjen ja vain nuoruudessa esiinpulpahtavien kykyjen merkityksestä huippu-urheilun lopullisissa saavutuksissa. Usko parempaan, uutteruus ja uudet oivallukset häivyttävät menneisyyden rasitteet. Sen Jouko Kuha todisti mittavalla karriäärillään.

Jouko Kuhan vaikutus omaan urheilu-uraani on ollut merkityksellinen. Hän aloitti valmentautumisen maailmanmatkailun, hän oivalsi korkean ilmanalan harjoittelun, hän etsi apua itseään paremmilta kunnes itse oli paras, hän osoitti ettei aiemmin tehty riitä. On etsittävä rajojaan silläkin uhalla, että tuhoutuu! Uskallus tuotti huumaavat viikot vuonna 1968:

17.07. uusi 3000 metrin esteiden ME 8.24,2 / 18.07. heti 5000 metrin SE 13,47,8 / 24.07 uusi 10000 metrin SE 29.20,6

30.07 kova 3000 metrin SE 7.56,6 / 07.08 uudelleen 10000 metrin SE 29.07,0 / 11.08 vielä 2 mailin SE 8.38,8 !

Asettakaa numerot tämän vuoden Suomen tilastoihin, niin ymmärrätte, mitä Jouko Kuha teki 41 vuotta sitten! Kuusi Suomen ennätystä mausteena maailman ennätys kolmessa viikossa.

Sain olla aikanani siirtämässä Joukon kovia lukemia uusiksi; kympin 28.53:een 1969, kaksi mailia 8.33,0:aan keväällä 1971 Modeston lämmössä ja kolmosen meille molemmille rakkaalla Vuosaaren radalla 7.56,4:ään samaisena kesänä. Suurimman ja mielyttävän yllätyksen koin talvella 1971 Mexico Cityssä soittaessani massiivisen rakennuksen ovikelloa. Rakennus osoittautui Turkin suurlähetystöksi, mutta oven avautuessa sisältä ilmestyi Jouko Kuha, tuo maailmanmies, jolta olin osoitteen saanut edelliskesänä Suomessa! Nykysuomalainen juoksija voisi saada Jouko Kuhalta enempikin kuin vaan rehdin kädenpuristuksen, jos löytyisi nöyryyttä pyytää.

Toivon Suomen yhteiskunnan, urheilujohtajien, poliittisten päättäjien ja opetusministeriön ymmärtävän, että Jouko Kuha on ansainnut teoillaan Pro Urheilu-palkinnon. Sen suoma taloudellinen lohtu on vähintä, mitä tämä mies ansaitsee. Lakki päästä koko urheileva Suomi kansallisen ikonin ja kansainvälisesti merkittävän urheilijan 70-vuotisjuhlien edessä 30.09.!

TIEDOKSI URHEILULIITON KESKUSTELURYHMÄLLE

Ystävien kehotuksesta vierailin lukemassa Urheiluliiton keskusteluryhmän kannanottoja persoonastani. Olipa kokemus! Oletettavasti aikuiset miehet piileskelevät nimimerkin suojassa purnaamassa Liiton täysin kontrolloimassa blogissa asioista, joista useimmilla ei tunnu olevan minkaanlaista todellisuustietoa, vain harhaisia mutuja. Osa latelee puhtaita valeita, osa kaunaisia muisteluitaan ja sitten osa puhuu ihan puhdasta asiaa hankkimansa tiedon pohjalta. Yksi sentään kirjoittaa asiaa omalla nimellään, mutta hän onkin Suomen menestynein pikajuoksija kautta aikain!

Jotta herrat ja narrit saisivat edes jotain asiatietoa salaperäisesta valmentajaurastani, kerron pienen yhteenvedon. Olen valmentanut viimeisen 40 vuoden aikana yli 20 urheilijaa Suomen mestariksi matkoilla 800 metristä 50 kilometriin. Yhdenkään tulokset eivät ole huonontuneet valmennuksessani. Yhteensä näille menestyjille on kertynyt suomenmestaruuksia liki puolisataa, kymmenkunta Pohjoimaiden mestaruutta ja muutama maanosan mestaruus. Suomen ennätysten määrä on melkoinen. Vain yhden urheilijan valmentajaksi olen pyrkinyt, muut ovat tulleet minulle omasta, seuransa tai Liiton pyynnöstä ja poistuneet, vuoden tai pitemmän ajan kuluttua omasta vapaasta tahdostaan. 

Poikkeus on Reima Salonen, jolle soitin syksyllä 1981. Tapasimme Helsingin Asemaravintolassa, toinen sai valmistumisjuhlista hankittuun krapulaansa 8 senttiä koskenkorvaa ja aterian jälkeen olimme vakuuttuneita päämäärämme toteutumisesta. Kymmenen kuukautta myöhemmin Reima voitti 50 kilometrin Euroopan mestaruuden. Väliin jäävä 10 kuukautta ei kuulu kellekään muulle, mutta se oli kovaa aikaa ja raakaa työtä. Siksikö on niin, että Reima on edelleen TUL:n ainut yleisurheilun Euroopan mestari! Me, niin kuin muutkin valmennettavani, paria lukuunottamatta olemme hyviä ystäviä edelleen ja kunnoitamme toistemme vastakkaisiakin mielipiteitä kuin omiamme. Meidän deodoranttimme oli väkevä hiki!

Jos joku Teistä vielä ihmettelee, että mistä näitä mestaruuksia noin pirusti on kertynyt, niin tässä valaistusta yhden juoksijan osalta:Jari Matinlauri vuodet 2001- 2004 saavutti 7 suomenmestaruutta, 2 pohjoismaiden mestaruutta ja juoksi vaikeasta sairaudestaan huolimatta ( astma, iho-, ruoka- ja ilmastoallergikko ) luvallisella kortisoonilääkityksellä komean sarjan: 1.50 / 800m, 3.42 / 1500m, 7.50 / 3000m, 13,49 / 5000m ja 29.13 / 10000m. Homma jäi kesken, ei Jarin tai minun kyvyttömyydestä, vaan vakavasta tervesuhasta johtuen. Tämän suostun kertomaan vain siksi, että siellä Teidän jorinoissanne pysyttäisiin edes jossain tolkussa. Vai mitä Rauno Harju " väätäisen ei kannattasi ottaa mitään kantaa valmennukseen ". Sanoisin ettei Sinun kannattaisi "ottaa enää ollenkaan", minäkin lopetin "sen " ottamisen jo viime vuosituhannella! Kaikella ystävyydellä!

Toisen veikon, tämän itseään kukkahattutoimittajaksi tituleeraavan Labanin, Lauri Lex Hollon, joka omien tekstiensä mukaan lässyttää ( spekuiloi ) loputtomiin mahdollisimman monesta asiasta ymmärtämättä siitä yhtään mitään tai että jutussa olisi totuutta edes siteeksi, olisi parempi toimia juorutoimittajana. Hänhän kuulema myy nämä juttunsa henkensä pitimeksi! On tainnut jäädä Hänellekin poikavuosien juoksumuistot aivoihin päällimmäisiksi. Herää jo! Ryhdy tekemään Suomen, Euroopan tai maailman mestareita valmentajana, äläkä levitä ympärillesi potaskaa! Tekoja, näyttöjä, ei vaan pelkkiä sepustuksia.

Sinulle PeJL tiedoksi etten ole rakentanut ja kustantanut kotisivujani blogia" kaikkien sekopäisten" vapaasti käytettäväksi. Tällöin en vältämättä tarkoita Sinua! Vääristä kommentaista joutuu Suomen lain mukaan vastuuseen, ellet satu tietämään. Sitä paitsi kommentteja sataa päivittäin niin paljon etten ehdi niitä edes kaikkia lukemaan! Blogissani pääsee kyllä eriävät mielipiteet läpi, jos minä tiedän kuka ne kirjoittaa. Pimeästä, nurkan takaa huutavia on aivan liikaa Suomessa! Minuuttasi osaan kyllä suojella.

Haluan kiittää Teitä ryhdikkäät kirjoittajat Risto Ulmalan tukijat. Ymmärrätte että tässä käydään raakaa peliä suomalaisen kestävyysjuoksun tulevaisuudesta, urheilijan optimimahdollisuuksista ja valmentajien työn arvostuksesta. Keskinäinen kateus ei vie pitkälle tässäkään asiassa. Työmies = valmentaja on palkkansa ansainnut!

Risto Ulmalalla on nyky - Suomessa viisi heikkoutta, joita Hän luuli hyveiksi: 1) Hän on rehellinen, 2) Hän luottaa ihmisiin, 3) Hän tuntee vastuunsa, 4) Hän tekee työtä nurkumatta ja 5) Hän toimii avoimesti. Hän ei tajunnut palattuaan USA:sta etteivät nuo piirteet ole enää kuuluneet Suomessa viime vuosina edes kansanedustajille tai ministereille. Miten näitä asioita kunnioitettaisiin sitten Suomen Urheiluliitossa.  Kanervasta kaikki alkoi ja tähän on tultu!

Järjestän Teille myönteisen veikkauskisan: Montako mitalia Espanja kahmii Barceloonan EM - kisoista? Palkintona antoisa Espanjan matka. Suomi saa ainakin yhden kävelystä! Vastauksenne julkaisen blogissani, jos uskaliaita löytyy.