Urheilu - blogi
Pika analyysi EM-kisasta; lepikkoon meni!
Taatusti surkeimmat Suomessa järjestetyt Yleisurheilun EM - kisat ovat takana. Urheilullinen saalis: yksi pronssi, yksi 6. sija. Tavoite Liitolla 2 mitalia, 5 pistesijaa! Hieman lisää: pikamatkoilla ei yhtään finaalipaikkaa, 800 metrillä alkuerän viimeinen, 1500 metrillä juoksija seilaa hölkkäkisassa kuin humalainen ja kaatuu, 5000 metrillä ei edes edustajaa, 10000 metrillä viimeinen sija 31 minuuttilla, 3000 esteissä miehissä ei edustajaa, naisissa ok 9.48,19, sijoitus 10. Se oli koko naisjoukkueemme PARAS SIJOITUS!
EI yhtään parempaa heitoissa, ei hypyissä Manniota ja Ollikaista lukuunottamatta! On aikoihin eletty, kun Liitto rakentaa tulevaa menestystä menneisyyden surkeuden synnyttäneiden ihmisten varaan! Valmennusjohtaja siirtyy toimitusjohtajaksi. Mies tuli Liittoon samaan aikaan kanssani 1986 hyppyjen päävalmentajaksi ja on täysin vastuussa nykyisestä alamäestä. Nyt tuli palkkiona ylennys koko remmin johtajaksi! Onko tässä mitään järkeä, kun hän vielä valitsi seuraajakseen valmennusjohtajaksi pika- ja hyppylajien päällikön. Tällä ratkaisulla Liitto uppoaa sisäsiittoisuudessaan yhä syvempään menestymättömyyteen! Jos se nyt yleensä on enää mahdollista?
Liiton ongelma on vastuuttomuus; kyky kantaa suoraa vastuuta urheilutuloksista. Yleisurheilu on puhdasta tulos- ja sijoitusurheilua; ne mitataan sekunneissa, senteissä ja palkintosijoituksina. Miten 4 - 5 kerroksinen organisaatio edes tietää miten, missä ja kuka tuloksen tekee. Suun piksännällä tai selityksillä ei ole sijaa tässä urheilumuodossa; tää ei oo kuntoilua, vaikka eräät Liitossa niin luulee. Jos on kerros hallintojohtajia, toinen valmennusjohtajia, kolmas lajipäälliköitä, seuraava lajivalmentajia, sitten henkilökohtaisia valmentajia ja syvimmässä kastissa itse urheilijat, niin ei ole vaikeaa ennustaa ettei firmassa SUL kukaan tiedä mitä todella pitäisi tehdä ja kuka mistäkin vastaa. Paitsi tekstariviestiin silloin tällöin.
Jos joku pitää tätä vihamielisenä purkauksena Suomen Urheiluliittoa kohtaan, hän on totaalisesti väärässä. Olen lajini suurimpia kannattajia ja sen eteen yhden elämäntyön tehnyt. Tunnen ääretöntä huolta ja murhetta Liittoni ( luit oikein ) nykytilasta ja varsinkin koko yleisurheilun tulevaisuudesta Suomessa. Minun on puhuttava, minun on julistettava totuutta. Se ei voi vahingoittaa mitään eikä ketään, tosin saattaa olla monille vaikeaa kestää.
Jos Urheiluliittossa ei heti nyt käy iso luuta siivoamassa niin henkilöstössä, asenteissa kuin toimintatavoissa, niin Liitto voi siirtyä lopullisesti kuntoilujärjestöksi, jota se todellisuudessa on enää ollutkin pitkään!
KUKA HERÄTTÄÄ TÄMÄN URHEILUKÄÄPIÖN TAKAISIN NORMAALIIN SUURUUTEENSA? KUKA PANEE RAHAT JA NIILLÄ HOMMAT JA HEMMOT TEKEMÄÄN TOSITÖITÄ JA TUOTTAMAAN MITALEJA YHDELLE MAAILMAN HUIKEIMMALLE URHEILUKANSALLE? HOMMAAN KELPAA VAIN UHKAROHKEA NÄKIJÄ, KÄRSIVÄLLINEN TEKIJÄ, JOLLA EI OLE TARVETTA TURVATA TULEVAISUUDEN PAIKKAANSA JOSSAIN MUUALLA!
TARJOLLA ON ELÄMÄMTYÖ! LAISKAT, LAHJATTOMAT, NÄKEMYKSETTÖMÄT ja OMAN EDUNTAVOITTELIJAT ÄLKÖÖT VAIVAUTUKO!
Â
Laiskuus ja ajanpuute vaivaa!
Olen kertonut Uuden Suomen Vapaavuorossa ja sen kautta Facebookissani eilisestä kohtaamisestani Sebastian Coen kanssa. Jos kiinnostaa niin jutun löytää sieltä. Nyt tämä Piippolan vaari keskittyy vanhimman lapsenlapseni Adan 17 - vuotisjuhliin! Saas nähdä ehdinkö edes Stadionille seuraamaan EM - kymppiä. Mitä luulette, voitetaanko kisa tänään huonommalla ajalla kuin 1971 eli 27.52,8 ?
Ei tarvittu ennustajaeukkoa!
Olin eilen olympiastadionilla; en viihtynyt! Liikaa kyläkilpaillutunnelmaa, vaikka kyseessä piti olla maanosan, Euroopan, mestaruuskisat! Meinasin nukahtaa tapahtumaköyhässä illassa ja häivyinkin vaimoni kanssa heti 5000 metrin kisan jälkeen kohti kotia. Vitosen tulokset kerroin jo aiemmissa blogeissani; jokainen tilastot ennen kisaa vilkaissut tiesi mitalikolmikon edeltäkäsin. Mitään ihmettä ei ollut odotettavissa eikä sellaista nähty! Toki nähtiin yhden miehen hieno esitys Mo Farahilta; hän hallitsee hommansa ihailtavasti ja tyynen rauhallisesti.
Oli aivan yhdentekevää, mitä muut tulisivat tekemään, Mo vain katseli "poikosten teutarointia" ja nautti hallinnastaan sekä lopuksi antoi katsojille näytteen todellisen voittajan tavasta lopettaa juoksu kiihtyvällä kirillään. Juoksu oli liki kopio 41 vuoden takaisesta EM - kisan 5000 metrin finaalista. Joka aikoina; 3000 metriä taittui nyt 4 sekuntia nopeammin kuin 1971, 4000 metriä 11.03, omassa kisassani 11.04. Loppukiihdytyksen Mo aloitti aiemmin kuin minä vuosikymmenet sitten, itse vedin viimeisen 300 metriä 1,5 sekuntia Mo nopeammin; viime tonnit 2.27 / 2.28. loppuajat samassa tasossa 13,30 / 13.32.
Ei tämän päivän juoksijat poikkea aiemmista; samasta puusta ovat voittajat veistetyt tänään kuin ennenkin. Voittajat erottuvat juoksussa, sitä ennen ja sen jälkeenkin persoonallaan! He ovat näkijöitä, tekijöitä ja huomioivat jouhevasti ystävällisyydellään myös häviäjät. Ja osaavat ottaa katsojat ja myöhemmin myös lehdistön, sähköisen median ja muut sidosryhmät, koska he ovat VALMISTAUTUNEET SIIHEN, että he voittavat!
He ovat myös tietoisia siitä ettei aina toimi ajatus " tänään minä, huomenna minä ". He ovat valmistautuneet tappiooon, koska tietävät, että sellainen tulee eteen joskus aivan odottamatta ja pyytämättä. Jos et osaa hävitä, et ole valmis myöskään voittamaan! Näin asiat olivat ennen, ovat tänään ja myös huomenna. Toiset haluavat vain enemmän, ovat valmiimpia tekemään mahdottomia sen eteen ja keräävät lopulta kypsän hedelmän!
Mikään ei ole sen ihanampaa kuin tehdä mahdottomasta mahdollista! Tämän satun tietämään ja olen sen myös kokenut! Kiitos Teille tuestanne eilen , tänään ja huomenna; en halua elää elämääni yksin, en voittajana, en häviäjänä enkä ennen muuta yhtenä tavallisista arjen ihmisistä! Nähdään!
Â
Se on helppoa kun sen osaa,
sanoi maratoonari kun tuli voittajana maaliin! Multa tosimaraton jäi juoksematta, mutta helppoa voittaminen oli lyhemmilläkin matkoilla kunnossa olevalle. Asian voi ilmaista mestari juoksija Risto Ulmalan ( 7.44 / 13.22 / 27.53, 2.13 ) sanoin: " kyllä pojat asia niin on, että kympin juokseminen oli mulle vaikeampaa 30 minuuttiin kuin 28 minuuttiin, olinhan puolentunnin kunnossa todella huono ja heikko; vaikeeta oli, mutta helpotti ihmeellisesti kunnon kohottua alle 28.00:n!
Tapasin tänään kaupungin vastaanotolla suuren joukon joutoväkeä, mutta myös aimo parven entisiä Euroopan mestareita ja muiden kisojen sankareita. Oli hymyilevää Nina Holmenia, harmoonista Pentti Nikulaa, solakkaa Irina Szewinskaa, karhumaista Valeri Borzovia, tietysti kuivan käpräkkää Lasse Vireniä ja monia, monia muita. Kaikki tyyni hymyilevän hyvässä elämän vireessa, erityisesti aina pilkesilmässä liikkuva Erki Nool. Oli " vanha jengi " koolla taas! Mutta oli mukava vaihtaa kuulumiset myös Jukka Uunilan, Rolf Haikkolan, Tapio Korjuksen ja muiden entisten työtovereiden kanssa.
Tosi koitokset alkavat keskiviikkona hieman huterissa odotuksissa. Poisjääntejä on paljon. Se helpottaa suomalaisten menestyssaumoja pituudessa, seipäässä, todellisissa mitallin mahdollisuus lajeissamme. Keihään taso on mikä on, myös maailmassa, hymistelevät entivanhaset heittäjät , mutta ainahan keihäs on ollut pienen harrastajakunnan laji. Kun muutamalla kyntää, se antaa mahtavat saumat " huonommillekin heittäjille " . Menkää muuten itse repäisemään edes tuollainen seitenkymppinen kaari! Kuitenkin keihäsmiehet ovat kovia vasta kun lähestytään 90 rajaa, voittajia sen ylittäjät. Tai olivat ainakin ennen, vai mitä meinaavat Kinnuset, Nevalat, Rädyt, Siitoset, Paragit, Hanishit, Wolfermannit, vain muutamia hajanimiä mainitakseni!
Oli miten oli, niin voittaja on aina voittaja, kakkossija aina hävitty, prossi saavutettu, loput kisaajat seisovat nurmikolla tai selittävät huonoa onneaan kaljan kera pubissa.Tilastoihin jäävät voitot, millä numeroilla, sillä ei ole suurta merkitystä. Voihan käydä jopa niin, että 10000 metrin kisan 2012 voittaja viipyy matkalla kauemmin kuin vuoden 1971 voittaja. Niin tai näin, niin rohkenen ennakoida, oli matkavauhti mikä vaan, ettei tulevan lauantain tämän matkan voittaja alita viimeisellä kierroksella juoksemaani aikaa. Kas kun Mo Farah voittaa vain vitosen! Vai väitätkö tosin?
PS. Mitalejako? No, mutta hyvät miehet ja kauniit naiset! Tietysti, mutta kelle? Suuryllätykseen on suuret saumat eräässä suomalaisten menestyksellisessä hyppylajissa! Hah!
Helsinki 1971, 1994, 2012
Tulevana tiistaina 26.6. avataan Yleisurheilun Euroopan Mestaruuskisat Helsingin Senaatintorilla klo 20. Itse kisat alkavat seuraavana päivänä, jolloin ohjelmassa on myös suoraa loppukilpailuna 5000 meriä. Vuonna 1971 kyseinen matka hölkyteltiin aina 4000 metriin, jopa viimeiseen 300 metriin saakka kympiäkin hitaammalla vauhdilla. Väliaika 4000 kohdalla ( 11.04 ) lupasi 13.50 loppuaikaa! Viimeinen 300 mentiin osaltani 37.2 pimputuksella, viime 400 m 52,8 ja tonni 2.28 ja viime 1500m 3.48. Loppuaikanikin jäi vaatimattomaan 13.32:een. Tänään se ei riitä vauhtijuoksussa kympin väliajaksi!
Noina aikoina ei saanut juoksuja "jänistää " eikä hommaa juuri harrastettukaan! Kysyttäessä ilmoitin kykeneväni tuon hetkisellä kunnollani juoksemaan paraatimatkani 27.20, 13.10 ja tonnivitosenkin 3.35:n pintaan tai maratonin 2.08. Juoksematta jäivät, mutta hälläkö väliä; ennätykset rikotaan, uusia tulee, mutta voittoja ei vie sulta kukaan! Siksikö lienen ensi viikolla kansainvälisen median eniten haastattelema suomalainen. Tosin yhtään suomalaista ei jonossa näy!!! Sanoisko Luojan kiitos, koska urheilujournalismi on Suomessa laskenut alaspäin kuin lehmän häntä. Koulutuksen taso ja ammattitaito eivät riitä entisaikojen tasolle, kansainvälisestä tasosta nyt puhumattakaan! Helppoheikit lerputtavat huuliaan ja kirjoittavat joutavan päiväisiä tienesteistä ... ei urheilusta!
Vitosen vauhdista ja voitosta huolehtii keskiviikkona Suuri Sälli Britanniasta, Mo Farah juostaanpa kisa lujaa alusta asti tai vasta viimeisten kierrosten tultua! Kaikki on selvää niin kuin oli jo minun aikanani vitosen osalta; muut katselevat voittajan kantapäitä jo edeltä käsin. Päävastustajani vitosella 1971, Jean Waddoux, 1500:n EE- mies 3.34 ja Harald Norpoth, 2000:n ME-mies 4.57, omasivat ennen ja jälkeen kisojen minua paremmat ennätykset 800 metristä 5000 metriin joka matkalla, mutta olivat täysin ilman voiton mahdollisuutta itse EM-vitosella kahdesta ratkaisevasta syystä.
Ensinnäkin kestävyysjuoksussa voittaa kyttäyskisankin ylivoimaisimman kestävyyden omaava juoksija; ja se oli mulla, pojat olisivat hävinneet minulle kympillä minuutin puolitoista. Viimeisen kierroksenkin kiri vedetään kestävyydestä 11 ratakierroksen jälkeen, eihän 12,5 sekunnilla ole mitään tekemistä todellisen nopeuden kanssa!
Toiseksi hallitsin Stadionin ilmakehää suvereenisti 10000 metrin voittoni kautta ja katsomon siivittämänä; eihän kukaan järkevä katsomossa uskonut kehenkään muuhun kuin omaan poikaan, vai väittääkö joku jälkiviisas jotain muuta!? Jean oli ollut hyvä ystäväni jo vuosia, tunsimme toistemme hyvät ja huonot puolet juoksuharjoituksista viinankestokykyyn. Olemme perheystäviä edelleen, niin kuin olen kaikkien muidenkin pahimpien kilpakumppaineideni kanssa; olemme samaa maata ja verta ajatusmaailmassamme!
Tapasin Jeanin ilta ennen vitosen kisaa yhdessä ihailemani Michel Jazy kanssa. Kerroin Jeanille toivovani, että jos jostain käsittämättömästä syystä en voittaisikaan vitosen kisaa, että voittaja olisi hän. Muistutin häntä yhteisistä harjoituksistamme Pariisin metsiköissä; sieltä saattaisi löytyä ainut sauma lyödä minut. Vetäessämme ranskalaisryhmällä 2500 metrin vetoja me kaksi erottauduimme aina muista loppukireissä ( raakaa kilpailua harjoituksissa ). Jos kiri aloitettiin kiihdytyksellä viime tonnille, Jean pakkasi hyvällä tonnivitosen välityksellään lyömään minut metrillä parilla. Mutta jos kiri jäi tuosta puoleen, karkasin AINA tahdinmuutoskyvylläni rentoon lentoon voittaen 4 - 5 metrillä! Näin ystävät puhelivat minun aikoinani ennen kisaa; taisi siinä mennä ohessa lasillinenkin, miten lie tänään?
Ensi viikolla ei Olympiastadionilla suomalaiset juhli paraatimatkoillani, eivät myöskään ex-valmennettavani, vuoden 1994 Euroopan mestari Sari Essayahin matkalla. Juhlivatko yleensä missään lajissa, mene ja tiedä häntä. Aika näyttää, mutta onnea putkeen itsekullekin yrittäjälle!
Â
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
