Urheilu - blogi

40 vuotta sitten, OSA XI, kansanjuhlat!

Tänään illalla 40 vuotta sitten Helsingin Olympiastadionilla pidettiin vuosikymmeniin urheilun suurimmat kansanjuhlat. Kukaan mukana ollut suomalainen ei ollut sen paremmin stadionilla kuin kotitelevisioden ja radioiden äärellä köyhä, kipeä tai murheinen: illan pääkilpailun, 10000 metrin Euroopan mestaruuden voitti oma mies; Juha Väätäinen, Pohjoisen poika Piippolasta. Tätä oli odotettu kuin kuuta nousevaa jo 25 vuotta Viljo Heinon - 46 Oslon voitosta saakka!

Olen se mies. Siksi olen luvatta lainannut Suomen Kuvalehden, jonka kolumnistina aloitin lehtimiesurani myöhemmin, kuvaa nykyminästäni Eduskunnan sisärappusien edessä! Maksan lainauksen kuvaajalle asiallisesti huomenissa! Mutta kun en halunnut juoksukuvaa! Enhän enää ole juoksija, mutta juhlatuulella siinä kuin Tekin, jotka olette tapahtuneesta niin Euroopanmestaruudesta kuin kansanedustajuudestani minua onnitelleet! Oli syytä vetää juhlapuku ylle!

Olen sopinut juhlivani 70 ikävuottani, 40 vuoden takaisia Euroopan mestaruuksiani ja 10-vuotista taidemaalariuraani kaikkien halullisten kanssa kotikirkollani Myllypurossa 10. syyskuuta klo 10 - 14 ilman puheita ja lahjoja. Vain soppaa, soittoa ja seurustelua! Keittoa soppatykillä, musiikkia yllätysesiintyjiltä ja vuoden 2010 maalauksiani Lapista. Tervetuloa vaikket piukasta persoonastani pitäisikään. Läsnä on taatusti minua mukavampia muita ihmisiä, joten saatat viihtyäkin. Helsingin keskustasta perille pääsee Mellunmäen metrolla; ulos Myllypuron asemalla ja siitä suoraan uuden ostoskeskuksen läpi ja vieritse 400 metriä kirkolle!

Juhlapäivä ja paikka sopivat tilaisuuden kannalta minulle hyvin; päivä on Suomi - Ruotsi maaottelun 2. päivä ja tunnen olevani kirkkovaltuutettuna ja seurakuntaneuvoston jäsenenä oikeassa paikassa. Ensin Myllypuron kirkolla ja illalla Olympiastadionilla niin kuin joskus aiemminkin!

Joten skål på den saken! Terveydeksi itsekullekin! Sanoo perussuomalainen kansanmies!

40 vuotta sitten, OSA IX; palkitsevat tuskat!

Eilen 40 vuotta sitten pääsin Helmer Kvistin kanssa käydyn pitkän tinkaamisen jälkeen Rauman aluesairaalasta Vuosaaren kolmoselle. Oli 20. heinäkuuta. Mutta mitä oli tapahtunut sitten toukokuun 29. päivänä juostun 2 mailin Suomen ennätyksen jälkeen yli 7 viikon aikana? Paljon sekä pahaa että hyvääkin!  Miksi olin Rauman aluesaaraalan vuodeosastolla, jossa minua syötettiin vaaka-asennossa sänkyyni? Vetovaljaissa, joilla selkäni välilevyahtaumia yritettiin saada väljemmiksi. Palataanpa sinne Modestoon ja sen jälkeiseen viikkoon.

Asuin yhdessä Jorma Kinnusen kanssa ameriikansuomalaisen ystävämme kotona San Franciscossa. Mexicon jälkeen Friscon sateiset päivät kylmässä huoneessamme laukaisivat vanhat iskiasvaivat, joilta olin välttynyt lämpimässä ja kuivassa Mexico Cityssä. Lisäksi en enää saanut hierontoja niin kuin oli asianlaita ylhäällä. Seurauksena raastavat kivut jaloissani, selässäni ja käsivarsissani!  Paskahomma... tyhmyydestäni ja hempeämielisyydestäni saada suomalaisseuraa pitkään matkaputkeeni oli muodostumassa kohtalokkaat seuraamukset. Homma näkyi Berkeleyn vitosella 5. kesäkuuta: tulos 13.53 ja edellä George Young 13,32 ja myös Frank Shorter 13,35. Oikea jalkani kieltäytyi tottelemasta! Mutta Kinnunen veti maailman kärkituloksen 87.78! Ja sen muuten sain kuulla häneltä korkojen kanssa, kun taustalla oli edellisviikon tulokseton keihäskisa Modestossa! Tapana oli puhua joskus kavereiden kesken hieman isomminkin  ja suorin sanoin!

Olisi muuten muistissa hersyvämpiäkin juttuja siitä mitä villin Pohjolan pojat länsirannikolla touhusivat, mutta mitäpä noista, kun nykyurheilijat ja vellihousuvalmentajat eivät " pieninä pyhäkoulupoikina " uskoisi niitä tosiksi kumminkaan! Uskallus elää täysillä on nykyään kovin heikkoa!

Viikon reissulla Suomeen tein sopimuksen hierojani Esko Pesosen kanssa 6 viikon reissusta Ranskan Pyreneille, Font Romeuhun. Diiliin kuului 4000 markan palkka, täysylöspito ja 5 Pernoota per ilta  " Viimeisiä omia ja  varastettuja " pennosia vietiin, mutta sain takuun hyvästä hoidosta ylhäällä 2000 metrissä merenpinnalta. Piti saada punasolumassaa, hb:tä ja hkr:ää nousemaa EM - kisoja varten optimi lukuihin. Lensimme ensin Ateenaan, jossa minun piti alittaa kisaraja 29.10, kun edellisvuotinen 28.19,6  tuli juostua päivä liian aikaisi kelvatakseen Helsingin kisaan elokuulla.

Huonosti kävi Ateenassa; oikea puujalkani kieltäytyi täysin toimimasta! Seppo Tuomisen kiitäessä 28.40 kieppeillä, Väätäinen raahautui maaliin ajassa 29.30 ! Mutta pojat hyvät, EI ITKU AUTA MARKKINOILLA! Vaihtoehdot olivat vähissä: paluu Suomeen eli luovu unelmastasi tai se pelaa, joka ei pelkää!

Lensimme Pariisiin ( järjestäjien rahoilla, omia ei enää ollut ), sieltä Perpignaniin ja taksilla 100 kilsaa Font Romeu`un, jossa odotti seuraava yllätys: lumi maassa ja s....nan kylmä ja vetoiset huoneet urheilulyceen tornitalossa. Mutta nyt ei sijaa valittamiseen; ratkaisu oli tehty ja sen mukaan oli elettävä!

Ohjelma ensimmäiseltä viikolta selvä: joka aamu 20 kilsaa rauhallista juoksua eli 8 kiekkaa 2,5 kilsan lenkillä, jossa oli 800 metriä raakaa nousua jäähallilta Lyseolle. Pidin saman vauhdin niin ylä- kuin alamäkiinkin. Teki muuten kutaa reisille vetää nousut hyvällä rytmillä. Samaa ohjelmaa toteutin myös seuraavilla kolmella tehoviikolla, tosin vain neljänä aamuna. Kahtena muuna vain kymppi, koska iltapäivällä vedin raakaa vetoharjoitusta ja sunnuntaiaamuisin normaalin 35 kilsaa. Ensiviikon iltapäivät pimputtelin satasia, kaksiasatoja 10 - 12 kilsan verran. Sisäänajoa ylhäällä harjoitteluun. Esko hieroi, venytti ja vanutti jalkojani, selkääni ja nappasi iltaisin Pernoonsa, jotka Colette Besson, olympiavoittaja 400 metriltä Mexicosta laittoi minun juomiksi lausahtamalla persoonastani: Kyllä tunnen miehen; juoksi päivisin kuin hullu, ryyppäsi iltaisin kuin ruhtinas ja rakasteli öisin kuin casanova. Täyttä puppua: juoksin järkevästi tavoitteeni kannalta, join joskus lasin viiniä iltaruokailun kanssa ja yöni nukuin omassa sängyssäni yksin. Sen myönnän, että olin poikkeava. Työrytmini ja määräni poikkesi muista paikalla viipyilevistä. Heillä ei ollut tavoitteenaan kahta kolmea Euroopan mestaruutta muutaman viikon päästä. Kunhan juoksentelivat ja odottivat, jos onni suosisi. Mutta onni suosii rohkeaa ... eikös niin sanota laulussakin!

Kesäkuun 29. juoksin iltaharjoitukseksi 25000 metrin virallisen kilpailun radalla( Ranskan liitto järjesti pyynnöstäni ). Sattui taas paskakeli; lämpöä 5 - 6 astetta ja vesitihkua. Halusin testata kestävyyspohjaani ja juoksun lopuksi kirikykyni säilyvyyttä pitkäkestoisessa suorituksessa. Aikatauluksi suunnittelin 1.21 eli tuollaista 32.30 kympille. Laskentaperuste oli tuolloin, että ylhäällä 2000 metrissä juostuna se vastaisi merenpinnalla 31.00. Jos pystysin tuon vauhdin yksín pitämään, tulos vastaisi merenpinnan tasolla 1.17.30. Suomen ennätys oli tuolloin Erkki Koskisella 1.18,09. Eka kymppi vei 33 minuuttia, toinen 32 minuuttia, sitten muutin rytmin 3.00 - 3.02 per kilometri. Ja luisti ihan hyvin,. Katsojiakin useita satoja! Viimeisen kilsan ajaksi saatii 2.35 ja viimeinen kierros 57 sekuntia, jolloin loppuajaksi tuli 1.19,42. Merenpinnan ajaksi laskin 1.16,00!  ME oli muuten Euroopan maratonmestarilla vuodelta 1969 eli Ron Hillilla 1.15,22. Kyllä tiesin olevani hyvällä tiellä. Tyytyväinen olin eritoten kirikykyyni. Yksin itseäni vastaan! Juoksin kisan raa´an tehoharjoittelun seassa! Niissä vuorottelin 15 x 400m / 64 - 60 / 200m tai 2 x 3000m / 8.30 - 8.20 / 15´ tai 30 x 200m / 28 - 26 / 200m. Välillä tein tietysti tuttuja tahdinmuutosharjotteita = 5 x 600m / 50 / 50 / löysää / täyttä / 600m. Iltaisin löysin itseni ennen saunaa juoksentelemassa radalla jäähallin valaistuksessa extraa kymppiä " tartan totutteluna "! Kilometrejä syntyi 220 - 240 viikossa!

Vaikka Esko hoiti iskiastani hieronnoin, kävi lopulta ilmi, että minun oli palattava Helmerin hoitoon Raumalle aioittua paluutani aiemmin. Viimeisen harjoitukseni vedin 30 - vuotispäivänäni 12.7. ja sekin harjoitus piti vetää tiivistettynä ukkoskuuron uhassa. Mutta olipa harjoitus! 60 / 59 / 58 / 57 / 56 / 55 / 54 / 53 /  ja sitten alkoi raekuuro ... mitähän olisi tullut seuraavaksi, nyt kaljuuni iskeytyi peukalonpään kokoisia rakeita. Jäi päälle tuo 53 sekuntia neloselle! Ja mukava maku, vaikka iskias särky oli saatanallinen! Lyseon johtaja, lääkäri muuten ja Ranskan joukkueen johtaja myöhemmin Hesassa kysyi minulta läksiäisillallisella, että milloin  juoksen maailmanennätyksen, kun edes Ron Clarke ei ole harjoitellut täällä noin hurjasti? Vastasin, että viis ennätyksistä, ne rikotaan aina uudelleen, mutta mulla on kiikarissa pari Euroopan mestaruutta!

Palataanpa jutun alkuun:

Olin siis maannut Rauman aluesairaalassa viikon verran vetokoneissa, tulehduskipulääkityksessä ja vuodepotilaana, jolle Helmer antoi oikeuden juosta päivittäin sen verran " kuin herra Euroopan mestaruuksiinsa tarvitsee " ! Huikeaa luottamusta kykyihini! Juoksin aamuin illoin Sorsapuistossa. Sitten halusin kokeilla kilpailukuntoani Vuosaaren kolmosella. Sain lopulta luvan ehdolla, että jos polveen, selkään, iskiakseen sattuu, niin radalta heti pois! Lupasin niin tehdä! Siispä itse kisaan! Paikalla oli koko Suomen kerma ja niinpä homma meni kyttäilyksi, kunnes kuuluttaja totesi puolitoista kierrosta ennen loppua ettei tänään päästä lähellekään Kuhan SE - aikaa 7.56,6 vaan jonnekin 8.10 korville! Sitten mentiin! Viimeinen 500 metriä kuin tuli olisi polttanut persuuksissa 66.5 sekunnissa ja 400 metriä 52,5! Tulihan siitä Suomen ennätys vaikkakin niukasti 7.56,4! Ja Mikko Vilkastus alias Alaleppilampi 7.57,0! Voi sitä Mikkoa, mikä olikaan parhaimmillaan kirimiehenä !

Kun palasin aamuksi vuoteelleni syötettäväksi ja vetokoneisiin Raumalle, paikalle purjehti saman osaston potilaslähetystö jalka-amputoidun herran johdolla kukkakimppuineen. Mies loihe lausumaan lopuksi: " ... joka tapauksessa eilinen juoksu oli meidän mielestämme ihan kohtuullinen vuodepotilaalta! " Voiko tuon ytimekkäämmin sanoa.  Edessä olivat Kalevan Kisat Oulussa, 10000 metriä varmasti ja 5000 metriä myös, jos Helmer antaa luvan kympin jälkeen. Toivossa oli nyt hyvä elää, kun takana oli kohtuullinen kolmonen vuodepotilaalta! Saas nähä miten Oulussa kävi!