Kirkonmäeltä - blogi
Klikkaa kuva suuremmaksi
70 täyteen tiistaina
Tiistaina 12. heinäkuuta 2011 tiimalasistani valahtaa 70-vuotishiekkaa. Elämä ja ennen muuta Jumala suuressa hyväsydämmisyydessään on kohdellut minua samanaikaisesti silkkisin ja väkevin ottein. Paljon olen saanut kokea, paljon olen saanut anteeksi ja tuota kaikkea ajattelen kiitollisena! Kiitokseni tahdon tuoda myös kaikille Teille, jotka olette mukanani kulkeneet, tukeneet ja ymmärtäneet kulkurin taivaltani.
Erityisen kiitollinen olen elämäni suojelijalle, vaimolleni Liisalle, jota ilman en olisi tässä niin kuin tänään olen. Sama koskee lapsiani Juusoa ja Reetaa, nyt jo 37-vuotiata rakkaitani! Ja vielä erityisesti tähtisilmiäni 13- ja 16-vuotiaita Lunaa ja Adaa, Reetan tyttäriä ja tietysti huikeaa vävyäni, Dariota.
Mutta parempi ilman pitkiä puheita; elämä jatkuu! Työssäni eduskunnassa tarvitsen Teidän opastustanne ja valvontaanne!
Pitäkää minut kaidalla tiellä!
Pidän 70 - VUOTISVASTAANOTON ja JUHLANÄYTTELYN AVAJAISET 10. syyskuuta klo 10 - 14 Myllypuron kirkolla, Helsingissä noin 500 metriä metroasemalta kaikelle kansalle yhdessä vaimoni Liisan kanssa. TERVETULOA; ei lahjoja!
JUHLANÄYTTELYNI KESTÄÄ 10:stä syyskuusta aina Mikkelinpäivään 2:een lokakuuta saakka kirkon aukioloaikoina.
Urheiluystävät varmaan huomasivat, että 10. syyskuuta Suomi - Ruotsi-maaottelu jatkuu iltapäivällä Olympiastadionilla. Sitä ennen kalasopalle Myllypuroon oikein joukolla! Hymyä huuleen suomalaiset; meillä on juuri nyt kesä, kukat ja kärpäset!
HUOM! Tiistain ja koko viikon olen työ - ja lomamatkalla, en tavattavissa kotonani enkä kylässä!
Kirkonmäeltä: ihmeisiin uskova suomalainen
Loppiaisena meillä Myllypurossa vihittiin tehtäviinsä piiripappimme Juha Ropponen suurin odotuksin. Ettäs tiedät, kaima! Päivän evankeliumin teksti Matt. 14: 22 - 33 kertoi jakeesta 25 - " Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. " Hyvä teksti suomalaisille tänään elämän myrskyissä pelkääville ja toisaalta ihmeisiin uskovina. Selitän kantani!
Pojilla taisi olla pelko puserossa veneessään jo myrskyn, isojen tuhon aaltojen kourissa ennen " aaven " ilmestymistäkin! Pelko on ihan aito tuntemus, mutta se sekoittaa meidän päämme otteellaan usein täydellisesti. Se ahdistaa, se sumentaa ajattelun, se kylmentää, se vie lopulta toimintakyvyn, se jopa tappaa! Se tekee ihmisestä avuttoman, epätoivoisen. Hänet voi pelastaa vain ihme, jonka ei enää oikein uskota ilmestyvän, vaikka siihen turvaa viimeisillään alitajuntamme, toivomme! Raamatun mukaan myrskykin tyyntyi Jeesuksen myötä! Vai oliko se vain miesten kuvittelua?
Juha, pastorimme totesi saarnassaan meidän suomalaisten uskovan tänään suurempaankin ihmeeseen kuin vetten päällä kävelemiseen! Häh? Aivan oikein! Kun Veikkaus Oy ilmoittaa Loton jättipotin päävoiton, 7 oikein, antavan 5 miljoonaa euroa, väki ryntää lottoamaan huimia rivejä. Mitä enemmän rivejä. sitä pienempi on mahdollisuutesi voittaa! Uskomme ihmeeseen kuin vuoreen; lisää euroja lottoon, lisää utopistista varmuutta suurvoitostamme! Ei meitä kiinnosta muutamat kymmenet, sadat tai tuhannet eurot. Mehän voitamme miljoonia joka viikko!
Toisaalla löytyy piirejä ja ihmisiä, jotka torjuvat, sulkevat silmänsä yksinkertaisilta totuuksilta vahvassa toiveessaan tai uppiniskaisessa uskossaan. Pahimmillaan ilmiö esiintyy politiikassa! Tänä keväänä tosiasiaksi osoittautuu, on jo osoittautunut, mullistus poliittisten puolueiden voimasuhteissa: vanhat jämähtäneet kärsivät rajun tappion, tilalle nousee kansantahdosta uutta toivoa, ihme, jollaiseen eivät pinttyneet kalastajat, äänten kalastajat uskoneet milloinkaan, eivät usko vieläkään, vaikka ympärillä riehuu hirmumyrsky 17 fofordin tuulella. Myrskyn loppua ei näy, siksi pelko jäytää niitä, jotka näkevät aaveita Perussuomalaisissa. He eivät usko Suomen kansan tekemiin ihmeisiin, kylläkin Lottoon! Kun ei näe pelastusta, ei tee mitään järkevää, ei äänestä EU-tuhon taltuttamiseksi, vaan antaa sen puhaltaa koko Suomiveneen nurin.
Onneksemme tämä lottokansa uskoo ilmestyneeseen ihmeeseen, kovalla maalla kävelevään, nöyrään ihmisten palvelijaan Timo Soiniin ja hänen työmiehiinsä, jotka tarttuvat airoihin ja soutavat Suomea kuivalle maalle. Siinä on ihmettä kerrakseeni; me teemme sen itse ja uskomme johdatukseen ja soutumme siunauksellisuuteen. Sallimus tulee sieltä, mihin emme voi käskyjä antaa. Siihen meidän on tyytyminen, mutta yrittänyttä ei laiteta takaisin tyhjin käsin.
Edellisen uskoo, ken tahtoo! Mikään ei ole niin ihanaa kuin tehdä mahdottomasta mahdollinen! Ihme, se piilee Sinussa. Mikset uskoisi siihen!
KAKSI ON POISSA
Toisinto Pohjanmaalta virsikirjassa 326:
Isäni, aina armostasi aivan, pois minut autoit alta vaaran, vaivan. Kätesi antoi turvan väkevän, suojele vielä halki elämän, elämän.
Haltuusi uskon koko elämäni, henkeni, voimani ja tehtäväni. Oi, siunaa työni kunniaksesi ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi.
Viime lauantaina hyvä ystäväni Pertti Purhonen ja tänään tiistaina toinen läheiseni Jorma Ojaharju saivat kutsun Taivaan Yrttitarhaan, ikuiseen eloon sen kirkkaudessa. Samalla kun olen syvästi surullinen heidän poismenostaan, iloitsen Heidän onnestaan siellä, minne itsekin olen matkalla sitten kun kutsu kuuluu.
Tunsin molemmat herrat jo 70-luvulta lähtien. Purtsin opin lopullisesti tuntemaan liike-elämän, mutta varsinkin Kriisipalvelun puitteissa. Toki tunsin hänen vauhdikkaan elämänsä Messuhallin kehistä jaTokion kisojen menestyksestä. Varsin perusteellisesti, kun sain keskustella Purtsin kanssa kirjoittaessani hänestä elämänkertaa teokseen Kultaa, Kunniaa ja Kyyneleitä. Mies koki värikkään, vaiherikkaan ja armollisen elämän, varsinkin löydettyään lopulta itsensä ja tehtävänsä täällä ajassa.
Voisiko paremmin kuvata sitä, miten Purtsi koki elämänsä kuin lainaamalla hänen omia sanojaan elämänkerran lopussa:
" Pystyn palauttamaan mieleeni kuinka kuolemanpelkoni, fyysinen ja moraalinen krapula, epäonnistumiset, vääristynyt ylpeyteni, vastoinkäymiset ja menetykset ovat johdattaneet minut lähemmäksi Jumalaani ja sitä kautta uuteen vapauteen. Parempi päästä pelosta kuin puutteesta. Jos olin ennen kehässä antavana osapuolena, pyrin tänään päivä kerrallaan tyynesti ottamaan vastaan sen, mitä minulle annetaan ". Näin Purtsi 1970 /80 taitteessa Kertomuksessa Pugilistista saarnaajaksi.
Jorma Ojaharjun, " Jompan " kohtasin ensi kerran hänen kantakapakassaan Kosmoksessa heti 70-luvun alussa. Hän istui ystävineen pitkää lounasta, minut johdatti paikaan eräs säveltaiteen taitaja. Heitimme kättä, huultakin koko remppa. Kukin sai varmaan sieltä mitä oli hakemassa. Ruoka oli erinomaista ja tunnelma vallan kiehtova. Tiemme erosivat, kohtasivat silloin tällöin, kunnes lopulta päädyin Jompan vetämän Itäkeskuksen Fasterin Koirasmarttojen jäseneksi nelisen vuotta sitten.
Voi pojat, mikä mies ja mikä huumori piruillessaankin. Myös kovin korrekti tavoiltaan niin kuin Vaasalaislähtöisen svenska-talanden tuleekin olla. Mutta tiukkaa tuli tekstiä, jos tarvis sitä vaati. Nautit meidän kaikkien kunnioitusta myös koko pumpun pomona. Seuraasi työntyivät niin politiikot kuin taitelijat tai ne, jotka pitivät itseään nykyajan yhteiskuntakriitikkoina. Saivat ystävälliseti kuulla, jos vähillä eväillä liikkuivat, etteivät taida ymmärtää mistä on kyse. Mutta Sinä olit joviaali humoristi ja osasit taitoasi käyttää rakentavasti. Taito, jota voi aidosti kadehtia ja arvostaa!
Olit todellinen duunarin ystävä ja ymmärtäjä samalla tapaa kuin toinen suuri, Pentti Haanpää. Puolustaja! Sen sai kovin kokea moni poliittinen hännystelija suorin sanoin.Taisi Sinussa vielä piillä nyrkkeilijän, taistelijan luonnetta. Autuaanpaa antaa kuin ottaa! Tuolisi on tyhjä. Me kaipaamme Sinua! Me kiitämme Sinua! Me emme unohda Sinua! Annoit meille todella paljon sellaista, jota säilyy ikuisesti. Hyviä tuulia Sinulle, entinen seilori suurten merten ja hilpeitten satamien. Nyt Sinä olet vihdoin perillä kotisatamassa. Näkemisiin!
Huhut kuolemastani ovat ennenaikaisia ja vahvasti liioiteltuja
Kiitos sadoista huolestuneistakin yhteydenotoista ja kyselyistä; missä vika, kun ei blogi luista! Kuollut, vammautunut, " kyrpiintynyt " vai vedätkö putkessa viinaa? Eikö herralta heruisi uutta juttua; urheilusta, politiikasta tai maalaustaiteesta?
Älä pelkää, meni vaan herne sieraimeen muutamien herjaavien, haukkuvien jopa valheitten vuoksi. Herkkä nuori mies kun olen. Tuli mitta täyteen vähäksi aikaa ja toisaalta tuli Joulu, Uusi Vuosi ja aika olla vaan ilman isompia oikkuja. Itsehän olen niin sanottu ilkeä ihminen tai ainakin ajottain vaikea. Julmaksikin on joskus nimetty. Mutta Teitä lauhkeita,lempeitä ystävällisiä ihmisiä Luojan kiitos löytyy!
Haanpää - tauluni irvokas arvostelu entiseltä kotiseudultani ja parjaaminen saivat minut hiljentymään. Lopetin myös uusien taulujeni esittelyn etten näyttäisi liian itsekeskeiseltä, jota toki olen. Ajattelin samalla lopettaa itseni kehumisen painonhallinnan alalla. Loppiaiset on vietetty ja lihottukin on hieman. Edessä ovat härkäviikot. Että silleen. En aio enää millään muotoa puuttua Pentti Haanpää - taulu jupakkaan; sen hoitavat juridiikan ammattimiehet! Mutta uusia muotokuvia syntyy. Sen lupaan ja yhtä kohahduttavia kuin edellinenkin!
Ainut asia, jonka tässä oikaisen, on että taideteosten tekijänoikeudet eivät aina kosketa valokuvia. Niitä koskee lähioikeus, joka vanhenee 50 vuodessa. Silloinkin valokuvan tulee täyttää ensiksi teoskynnys. Tätä ei muunmuassa ylittänyt Tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaan vuodelta 2003 Paavo Nurmesta otettu kuva " Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen 1952: ei ylitä valokuvana teoskynnystä!
Paavo oli sentään Paavo ja tapahtuma ainutlaatuinen maailman historiassa! Tavallista julkista kamaa! Kunnioituksesta Pentti Haanpäätä ja hänen persoonaansa, elinympäristöään ja Eero Trobergiä kohtaan syntyi taulu " Pentti ja Kairanmaan maisema. Oliko pahasti tehty? Olisiko pitänyt maalata Pekka Korpinen taulu, jossa ei ole kasvoja, ei taustaa. Hienoksi kehuttu ja hintakin sopivasti 25000 euroa! Käykää katsomassa molempia, ihmiset hyvät, niin ammattimiehet kuin kuin kylän naiset! Minä vaan maalaan, muut kadehtivat! Omat kuvani Pentistä sain hänen kustantajaltaan, jotka se oli tilannut moniin eri käyttötarkoituksiin. Kiitos Otavalle!
Urheiluun palaan ajan myötä; Tanja se vaan porskuttaa!
Politiikkaan, niin kirkko -, kunta- kuin valtakunnan sellaiseen palaan myös ajallaan, mutta sen rohkenen sanoa ettei mene kuin kuukausi pari, kun Portugalin ja Espanjan ja sitä myöten koko Euroopan talous on kuralla. Claro, claro! Ja Suomen talousnerot vaan pyörittelevät peukaloitaan ja hallitus laatii leikkauslistojaan. Rahat ja palvelut pois kurjilta ja köyhiltä! Huh hellettä, sano jänis pakkasella! Uusia ja ehompia galluplukuja odotellessa merkitsen itseni palvelijaksesi myös kevään eduskuntavaalien jälkeen! Mikä puolue, no mutta, perussuomalainen, niin kuin Soinikin, joka on ollut ennustaja jo kauan ennen Eu:n persmäkeä! Kyllä kansa tietää, missä ongelma ja ketkä siihen Suomen veivät! Ruottalaisetkin äänestävät huhtikuussa Soinia pääministeriksi! Vi vet alla!
Klikkaa kuva suuremmaksi
Torstaiblogi: 101 päivää, 100 yötä, Sitkistyy, pitkistyy ja tiivistyy!
Vuosi lähestyy loppuaan, niin myös minun määräaikainen painonpudotusohjelmani. Takana on 11 viikkoa ja jäljellä vielä 3 sitkulaista lisää. Pudotusvauhti sen kuin sitkastuu, pudotustulos pienentyy ja lopputulos etenee kauemmaksi tavoitteestaan 15 kiloa alkuperäisestä 86 kilosta alas. Nyt olen 74,7 kilon lukemissa. Kirittävää tuntuu olevan tuskallisen paljon kolmeksi viime viikoksi! Mutta Liisan, valmentajani ohjeistuksella menen. Hän sallii mulle jo enenevästi " vääriä hiilihydraatteja ", vaikka itse olisin sitä mieltä, että raaka peli vaan! Armotonta puristusta puritaanisesti! Valmentajaa on kuitenkin kuuleminen, jos aikoo saman katon alla asua vielä tulevanakin vuonna!
Jos jään jonnekin 72 ja 73 kilon välimaastoon Liisan ohjeistuksella Uuden Vuoden punnituksessa, ei tulos ole ihan huono. Mutta, mutta, sittenhän mulla on tilaisuus tehdä oma ohjelma uudeksi 101 päiväksi ja 100 yöksi. Sen taidan tehdäkin vedettyäni ensi viikon henkeä Loppiaiseen tavallisena sortuvana syöjänä! Taitaa määränpää ajoittua tuolla laskennalla huhtikuun 17. päivään. Merkitykselliseen ajankohtaan yhteiskunnallisesti Suomessa. Eduskuntavaalien äänestyspäivään! Olen tuossa äänestyksessä ehdolla Helsingin vaalipiirissä Perussuomalaisten ehdokkaana. Päätös oli tiukassa omalla kohdallani, mutta tein sen yhdessä puolueen puheenjohtajan Timo Soinin kanssa lukuisten ihmisryhmien pyynnöstä ja esityksestä.
Minkä asetan tavoitteeksi huhtikuun vaaleissa; tietysti tulla valituksi uuteen eduskuntaan. Äänimäärätavoite on silloin oltava tuhansia ja taas tuhansia. Yksittäinen ehdokas tullee valituksi aiempien tulosten perusteella 12500 - 13500 äänellä. Valituksi tulemisen lähtökohtana ovat puolueen saamat äänet, joita tarkastellaan sitten ensimmäisen, suurimman äänisaalistajan kohdalta osalta sellaisenaan, sitten seuraavien osalta jaettuna kahdella, kolmella, neljällä ja niin edelleen. Kisa on siis pitkälle myös puoluekisa. Perussuomalaisten mahdollisuudet Helsigissä liikkuvat ainakin gallupien valossa 2 - 4 kansanedustajassa, mutta se vaatii ankaraa työtä ja kansalaisten halua luopua vanhasta puoluehapatuksesta. Helsingissä lähinnä kokoomuksen, vihreiden ja demareiden vuosikymmenisestä tavasta riistää keski- ja pienituloisia kansalaisiaan. Meitä on helsinkiläisistä 80 prosenttia. Valta kuuluu Sinulle. Jos olet tyytymätön nyky menoon, äänestä muita kuin vanhoja valtapuolueita. Siinä Sinun mahdollisuutesi ja voimasi! Toivottavasti ankara vaalityö vie myös elokilojani!
PerusS on kohdallani ainut mahdollinen valinta, vaikka voin avoimesti tunnustaa, että kimpussani ovat syksyn kuluessa olleet lukuisat puolueet ja puoluejohtajat laidasta laitaan aina pääministeri Mari Kiviniemeä myöten. Kuunnellut olen auliisti, mutta olen jo vuosia ollut Perussuomalaisten jäsen ja Kontulan paikallisosaston aktiivinen toimija, joten pysyn omimmassa porukassani, perin juurin keskiluokkaisena ja keskituloisena helsinkiläisenä. Olen aina ollut sinut työtätekevien ja ahertavien ihmisten kanssa. He minut Euroopan mestariksikin työnsivät, eivät herrat! On tullut minun vuoroni kantaa korteni kekoon yhteiseen hyvinvointiin ja parempaan arkeen. Juhlat ovat olleet aina minulle hieman vieraita; Linnan juhliinkaan en ole ehtinyt enkä kyllä kaivannutkaan edes nuoruuden huumassa. Tanssikoot siellä pintaliitäjät ja korujen kuningattaret! Rahvas juhlii töissä, jos sellaisia heille vielä Suomessa löytyy!
Palaan vaaleihin myöhemmin, kun aika koittaa! Viikon kuvaksi valitsen uudelleen Maalaukseni Pentti Haanpää ja Kairanmaan maisema, kooltaan 152 x 112cm. Miksikö? Siksi, että Pentti oli aina heikomman ihmisen puolella, työn ja tuskan tuntija, kynän ja sanan mestari. Tunnen suurta rakkautta Hänen ajamiinsa asioihin ja lähtökohdiltani, juuriltani olen saman maiseman poikia, vaikka olen " maailman meriä pitkään seilannut "! Nyt jo aito helsinkiläinen niin ajatuksiltani kuin näytöiltäni vuosikymmeniä.
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- seuraava ›
- viimeinen »
