Ajankohtaista - blogi
SYVÄLLINEN VALINTA
Suomi on saamassa uuden arkkipiispan. Valinta on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti! Valitsijat, hieman yli tuhat maallikkoa ja kirkonmiestä ja naista joutuu tukeutumaan vaihtoehtoisesti joko puhtaan uskon puolustajaan, yliopistoprofessori Miikka Ruokaseen tai liberaalihallintomies Kari Mäkiseen. Valinta on puhdas linjavaali sanokoon muut mitä hyvänsä. Kirkkomme on joko uskon, armon, sovituksen ja anteeksiannon koti tai seinätön, kaiken siunaava, vapaa-ajattelijoiden hallinto - / byrokraattiverkosto valtion vastaavan kupeessa ja myötäilijänä.
Molemmat ehdokkaat osaavat varmasti kirkon toiminnan koko skaalan; ammattiukkoja, niin olen ymmärtänyt. Toista eli Kari Mäkistä en tunne henkilökohtaisesti, mielipiteensä, kannanottonsa julkisuuden kautta. Miikka Ruokasen tunnen hyvinkin niin "pärstätasolta" kuin tekojen ja näkemysten osalta, mutta ennen kaikkea tekevän uskon osalta. Tiedän hänet hyvin moderniksi, uudistusmieliseksi ja samalla nöyräksi lähimmäisen palvelijaksi ennen muuta Tuomasmessun kautta. Siksi pidän häntä aikaamme sopivana ja tarvittavana pelastussanoman julistajana, jollainen " Suomen paavin " eli tulevan arkkipiispan tulisi olla. Kansainvälisestikin osaavana ja uskaltavana. Elämä kumpuaa arvoista, ei väistelyistä! Minun valintani olisi Miikka, silloin mitenkään väheksymättä Karin osaamista!
Jumala suuressa armossaan poikansa Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden kautta ja Pyhän Hengen johdattamana antakoon valitsijoille näkemystä, voimaa ja uskallusta valita kahdesta vaihtoehdosta oikean. Siinä valinnassa ei minulla ole yhtään ääntä. Mutta mielipiteenilmaisuun kyllä! Herra siunatkoon valitsijat!
PS. Pidin aikoinaan nykyistä arkkipiispaa, Jukka Paarmaa, virkamiestyyppinä. Väärässä olin. Tutustuttuani häneen löysin miehestä herkän uskovan ja vallan mainion seuramiehen, joka kantaa aitoa huolta kirkon uskon peruspilareiden säilymisestä ajan myllerryksessä, mutta ennen kaikkea jokaisen tavallisen ihmisen pelastustiestä.
KOHTASIN SARASVUON UNESSA
Tämä tapahtui Otepään suurhiihtojen aikaan tammikuun kolmantena viikonloppuna, jolloin Sarasvuon kihlattu ei vielä tiettävästi ollut raskaana. Mutta hiihto vain jatkui nahkeana, kuten oli tökkinyt pariskunnan koko seurustelun ajan. Oliko nyt laitaa, että moninkertainen maailmanmestari jää kympillä, bravurimatkallaan ja -tyylillään 7 sekuntia joka kilometrillä kärjen vauhdista ja osoittautuu sprintissä pelkäksi ynnämuuksi! Tätä Trainerssien Trainer voihki minulle ja kyseli, mikä neuvoksi ettei joutuisi taluttamaan Vapun vihkiäisissä alttarille naista, jolla ei ole yhtään "omaa olympiamitalia". Unessa en pystynyt erottamaan tapahtuiko kohtaamisemme Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousalttarilla, Urhon Pubin pystiksessä vai Tallinnan laivan yökerhossa, mutta hällä väliä... hätä tuntui olevan suuri suomalaisen huomiobisneksen mahtavimman rahaniskijän sielussa. No, ymmärtäähän tuon, kún tietää, että siipan menestymättömyys Vancouverissa ei lankea kenenkään muun kuin sulhasmiehen harteille! Mene siinä sitten naimisiin puhtain jauhoin ilman ensimmäistäkään selitystä kielletyistä leikeistä ennen kisaa!
Annoin Jarille - anteeksi tuttavallinen puhuttelu - yksikertaiset neuvot, joilla Virpi Kuitunen nousisi Vancouverissa 30 kilometrin yhteislähdön voittajakorokkeelle. Reseptin toimivuus perustui yksikertaisesti Sarasvuon omaan bisnessideaan: oikeaan itsekkyyteen ja itsekeskeisyyteen! Otepään kisoista oli 39 päivää Olympiakisojen naisten 4 x 5 kilometrin viestinhiihtoon ja kaksi päivää lisää 30 kilometrille.
- Harjoiteltu on mutta rentoutta ei löydy ja väsykin on, ymmärränkö oikein Virpin lausunnot? Levolla kuntoon? Terävyys takaisin löysäämällä? Mielestäni ja kokemukseni pohjalta täysin väärä ratkaisu. Virpin ongelmia ovat nämä kolme: ikääntymisen tuoma muuttunut fysiologia, sen vaatima muutos harjoitteluun ja varmaan kohdistamaton hematologinen tila. Nyt jos koskaan pitäisi ottaa riski, ei Riskiä, tarkoitan entisiä vanhoja, jo viime vuoden lumilla sulaneita ratkaisuja. Uutta putkeen, menetettävänä on vain menestymättömyys. Ei kait Virpi mene Kisoihin vain viestin täytenaiseksi?
- Ei, ei, kerro, mitä tehdään toisin, jotta mitali tulee!
- Pitkän väsyneen tilan voittamiseen tarjoan lääkkeeksi tuon tilan muuttamisen normaaliksi suuremman väsymyksen kautta. Sillä edellytyksellä että Virpi on harjoitellut kertomansa mukaan rajusti ja pitkään! Heti huomenissa Virpi ylipitkälle, lopussa kiihtyvälle ja syvästi uuvuttavalle maratonhiihdolle. Kestoa useampi tunti. Sitten päiväksi pariksi huippukylpylän palautushoitoihin. Sisältäen viikon rauta- ja B12 vitamiinihoidon. Milli pari päivän parin välein lihakseen. Entinen väsymystila on hetkessä muuttunut mukavaksi normaaliksi olotilaksi. Ja innostukseksi! Oma itseluottamus on tuottoisampaa kuin riuduttava rakkaus. Sekin siivittää menestykseen taustalla, oikein ohjelmoituna!
Saman aikaisesti ylös vuorille; sopeutumishiihtoa 2000 - 2200 metrin korkeudessa. Siellä veriarvot aivan optimirajoille. Hyvä sopeutuminen kymmenessä päivässä ja sitten 19 päivää kovaa harjoitusta rytmityksellä 1 kovaa, 2 teknikkaa, terävyyttä ja palautusta eli kovat 1., 4., 7., 10., 13., 16. ja 19. päivä. Harjoitusten väliin hoitoja, unta, ruokaa ja hiljaisuutta YKSIN!
Lopuksi 10 päivää palautusta, B-ryhmän vitamiineja, pitkä vauhtihiihto ( 20 km) viikko ennen viestiä ja raju kolmonen neljä päivää ennen viestin ALOITUSOSUUTTA. Alas vasta päivä viestipäivää ennen. Viimein yhden välipäivän kautta kolmenkympin kimppuun ; siinä täydellä, hallitulla riskillä karkuun jo aiemmin kisaväsyneistä kilpakumppaneista jo 7 - 8 kilometrin välillä. Kultaa tulee, jos Virpi vain uskaltaa olla se, mikä Hän todellisuudessa on! Oma itsensä; varma, nöyrä, avoin ja viekas kuin eevojeneevan tulee ollakin! Porilaisten marssia, Yle olkaa hyvä!
Untahan tämä oli, mutta totuus on, että Virpi Kuitusen ura hiihtäjänä on Vancouverin jälkeen ohi. Toivon sydämestäni, että ura saa uljaan päätöksen. Toisaalta, jos niin ei käy, olen kiitollinen jo tähän mennessä tulleesta. Virpillä on edessään uuden uran valinta, jonka Hän tehnee yhdessä Jarinsa kanssa. Miten olisi, jos julkisuudessä aiotte pysyä, yhteinen poliittinen ura! Ei, ei kepulaisena, ei, ei sossuna eikä kiihkokokoomuslaisena, vaan aivan luontevasti vain suomalaisena, perussuomalaisena, joka kantaa vastuun itsestään, mutta myös vähäosaisista lähimmäisistään. Soitelkaa Soinille tai soita Sinä Timo Virpille ja Jarille! Suomi voittoon ja myös lähimmäisenrakkaus kunniaan!
PS. Vaimoni kehoitti minua soittamaan unteni neuvot Jarille, mutta mikä minä olen mahtimiehelle soittamaan! Olen maalari, en enää valmentaja. Luojan kiitos, tässä tuhansien valmennustietäjien Suomessa! Varsinkin tuo Sarasvuo, ihan osingoille asti!
HUHUT KUOLEMASTANI OVAT ...
vahvasti liioiteltuja ja myös ennenaikaisia, vaikka jotkut sivujeni lukijat ovat tällaisen viestin jostain saaneetkin! Osa on ehkä toivonutkin niiden olevan totta. Toisaalta aiempaa lähempänä noiden toteuma tietysti, ainakin tämän iän omaavalla on. Jotkut ovat ihmetelleet pitkää, joulukuulta alkanutta hiljaista blogikauttani. Päätin vaan pitää pitkiä pyhiä kunnioittaakseni suomalaisuuden ikiaikaisia perinteitä jouluineen, nuutteineen ja muine keskitalven hiljaiseloineen. Onpahan ollut täältä tyyneydestä aikaa tarkastella "muiden hullua menoa maailman turhuuksissa ja houhotuksissa"!
Parilla tunnetulla ihmisillä tuntuu olevan URA TAKANA - TOINEN EDESSÄ ? Tarkoitan Matti Vanhasta ja Virpi Kuitusta! Toisen tunnen,toista en. Nyt en puhu huhuista,vaan selvästi nähtävistä tosiseikoista, jotka ovat olleet huonosilmäisenkin havaittavissa jo vuoden pari. Ensin Matti! Virpistä puhun vähän myöhemmin ja ihan eri sävyssä kuin Matista, vaikka vaivoja tuntuu olevan molemmilla.
Jos ihminen joutuu vahingossa väärään ja vaativaan rakoseen, hommaan, jota ei osaa ja siinä pelkää koko ajan paljastuvansa muuksi kuin miltä haluaa ulospäin näyttää, niin huonostihan siinä lopulta käy. Hermo pettää ja änkytys alkaa, sanoisi psykiatri. Matilta petti muodollisesti polvet alta, vaikka sokea Reetakin näkee etteivät vaivat olleet polvissa vaan päässä. Matti Vanhanen on poliittinen ruumis, ollut sitä näkijöille jo pitkään. Jatkuvat henkilökohtaiset harharetket totuuden teiltä eivät oikene sen paremmin korkeimmassa kuin käräjäoikeudessakaan. Eivätkä varsinkaan valtakunnan oikeudessa vaikkei rikosta olisikaan tapahtunut, vaan takana on ainoastaan lainvastaisia toimia, ei rikoksia. HÄH? Mitä! Mitä ihmettä tämä tarkoittaa???
Kun totuus ei pala tulessakaan ja Matilla ei enää ole politiikassa muuta tulevaisuutta kuin menetetty menneisyys, niin kannattaisi suuntautua aivan uusille, ehkä todellisia kykyjään vastaavalle uralle. Miten olisi Matti Mertala, isäntärenki lintukodossa ilman helikopterikenttää ja julkisuuden paineita jossain kasvimaan kupeessa Impivaarassa, jonne kuuluisi vain kaukainen kumu etäällä jyskävästä Kauppakeskuksesta. Siellä voisi piipahtaa pimeinä iltoina maailman Iloja katsastamassa. Ihanuudessa, jonne matka kestää ja vaatii useamman hevosvoiman perille pääsyyn. Muutenhan Meidän Matti tulee toimeen omillaan! Vääntää vastan omista koivuistaan ja tiputtaa mahlan vaikka petäjästä! Tämä tasa-arvon, ikuisen liberalismin, turmeltumattomuuden ja utopian uljain esitaistelija sitten suuren esikuvansa Urho Kekkosen!
Herra meitä kuitenkin lopulta varjelee ennen lopullista tuhoa valehtelijoista, joiksi heitä ei eduskunnassamme saa kutsua. He ovat vain totuutta kitsaasti käyttäviä ministereitä ja kansanedustajia, vaikkakin tuossa viimeisen sanan osa kansan- pelkistyy valituilla parissa eduskunnassa vietetyssä viikossa pelkäksi edustajaksi! Mitä sitten edustanevatkaan ! Siispä toivotamme Matille ja hänen nuorikolleen iloisia eläkevuosia Kelan kultaisessa kodossa vai miten se nyt olikaan Matti?
Ps. Eivät kuulema kaipaile Sinua edes Pohjois- eikä Etelä-Pohjanmaan keskustalaiset, kunhan nyt ovat muka muodon ja kohteliaisuuden vuoksi mielin kielin!
