Blogi
HUHUT KUOLEMASTANI OVAT ...
vahvasti liioiteltuja ja myös ennenaikaisia, vaikka jotkut sivujeni lukijat ovat tällaisen viestin jostain saaneetkin! Osa on ehkä toivonutkin niiden olevan totta. Toisaalta aiempaa lähempänä noiden toteuma tietysti, ainakin tämän iän omaavalla on. Jotkut ovat ihmetelleet pitkää, joulukuulta alkanutta hiljaista blogikauttani. Päätin vaan pitää pitkiä pyhiä kunnioittaakseni suomalaisuuden ikiaikaisia perinteitä jouluineen, nuutteineen ja muine keskitalven hiljaiseloineen. Onpahan ollut täältä tyyneydestä aikaa tarkastella "muiden hullua menoa maailman turhuuksissa ja houhotuksissa"!
Parilla tunnetulla ihmisillä tuntuu olevan URA TAKANA - TOINEN EDESSÄ ? Tarkoitan Matti Vanhasta ja Virpi Kuitusta! Toisen tunnen,toista en. Nyt en puhu huhuista,vaan selvästi nähtävistä tosiseikoista, jotka ovat olleet huonosilmäisenkin havaittavissa jo vuoden pari. Ensin Matti! Virpistä puhun vähän myöhemmin ja ihan eri sävyssä kuin Matista, vaikka vaivoja tuntuu olevan molemmilla.
Jos ihminen joutuu vahingossa väärään ja vaativaan rakoseen, hommaan, jota ei osaa ja siinä pelkää koko ajan paljastuvansa muuksi kuin miltä haluaa ulospäin näyttää, niin huonostihan siinä lopulta käy. Hermo pettää ja änkytys alkaa, sanoisi psykiatri. Matilta petti muodollisesti polvet alta, vaikka sokea Reetakin näkee etteivät vaivat olleet polvissa vaan päässä. Matti Vanhanen on poliittinen ruumis, ollut sitä näkijöille jo pitkään. Jatkuvat henkilökohtaiset harharetket totuuden teiltä eivät oikene sen paremmin korkeimmassa kuin käräjäoikeudessakaan. Eivätkä varsinkaan valtakunnan oikeudessa vaikkei rikosta olisikaan tapahtunut, vaan takana on ainoastaan lainvastaisia toimia, ei rikoksia. HÄH? Mitä! Mitä ihmettä tämä tarkoittaa???
Kun totuus ei pala tulessakaan ja Matilla ei enää ole politiikassa muuta tulevaisuutta kuin menetetty menneisyys, niin kannattaisi suuntautua aivan uusille, ehkä todellisia kykyjään vastaavalle uralle. Miten olisi Matti Mertala, isäntärenki lintukodossa ilman helikopterikenttää ja julkisuuden paineita jossain kasvimaan kupeessa Impivaarassa, jonne kuuluisi vain kaukainen kumu etäällä jyskävästä Kauppakeskuksesta. Siellä voisi piipahtaa pimeinä iltoina maailman Iloja katsastamassa. Ihanuudessa, jonne matka kestää ja vaatii useamman hevosvoiman perille pääsyyn. Muutenhan Meidän Matti tulee toimeen omillaan! Vääntää vastan omista koivuistaan ja tiputtaa mahlan vaikka petäjästä! Tämä tasa-arvon, ikuisen liberalismin, turmeltumattomuuden ja utopian uljain esitaistelija sitten suuren esikuvansa Urho Kekkosen!
Herra meitä kuitenkin lopulta varjelee ennen lopullista tuhoa valehtelijoista, joiksi heitä ei eduskunnassamme saa kutsua. He ovat vain totuutta kitsaasti käyttäviä ministereitä ja kansanedustajia, vaikkakin tuossa viimeisen sanan osa kansan- pelkistyy valituilla parissa eduskunnassa vietetyssä viikossa pelkäksi edustajaksi! Mitä sitten edustanevatkaan ! Siispä toivotamme Matille ja hänen nuorikolleen iloisia eläkevuosia Kelan kultaisessa kodossa vai miten se nyt olikaan Matti?
Ps. Eivät kuulema kaipaile Sinua edes Pohjois- eikä Etelä-Pohjanmaan keskustalaiset, kunhan nyt ovat muka muodon ja kohteliaisuuden vuoksi mielin kielin!
PALKINTO TIESI PAIKKANSA
Tuli kirjoitettua 28. syyskuuta blogillani juttu otsikolla " Jouko Kuha - uuden ajan airut ". Tarina päättyi toiveeseen, että valtio, opetusministeriö ja johtavat vaikuttajat arvostaisivat 70 vuotta täyttänyttä ME - miestämme Pro Urheilu-palkinnolla. Tänään toiveeni toteutui. Siitä kiitos juuri eläköityvälle ministeriön liikuntayksikön johtajalle Raija Mattilalle kuin myös taustavoimille Timo Haukilahti, Hannu Tolonen samasta yksiköstä. Unohtaa ei tietysti sovi asiantuntevaa valintaraadin jäsenistöä! Mattila on muuten ehdolla vuoden urheiluvaikuttajaksi Urheilugaalassa. Loistava ehdokas!
Kuten ministeri Wallin palkintojen jakotilaisuudessa korosti Jouko Kuha avasi aivan uuden jakson suomalaisessa huippu-urheilussa; maailmanennätys kestävyysjuoksussa yli kymmenen vuoden pimeyden jälkeen! Hienointa tämän päivän juhlissa oli, että palkituksi tuli myös edellinen suomalainen juoksun maailmanennätyksen tekijä vuodelta 1957; Olavi Salonen.
Tuntuu makealta olla yksi suomalaisen juoksuhistorian jäsenistä aikana, jona Suomen Urheiluliiton keskustelusivuilla puhistaan "eräiden nykyvalmentajien tai kateuden katkeroittamien spekulanttien" suulla, jotta: PITÄISI PYYHKIÄ KIRJOISTA KAIKKI ennen 1976 tehdyt tulokset, kun ne on vippaskonstein tehtyjä. Pitäisi kuulema tulla ja tunnustaa jotain sellaista, mitä kukaan urheilija ei itse tiedä tehneensä. Ei taida olla näillä kehkoajilla selvillä, millä maailman luokan huippu-urheilijaksi myöskin kestävyysjuoksijaksi tullaan. Tässä vähän taustaa omalta osaltani:
5 000 000 kiloa harjoituksissa nostettua rautaa ja 140 000 juostuja kilometrejä. Ja näistä 85 prosettia ennen uran huipennusta 1971.Tehoista en viitsi puhua mitään ettei poikasia ala pyörryttää! Leivästä oli joskus pula, vaikka nykyniilot luulee meidän eläneen anabooleilla tai "vierailla" verilätyillä! Ihmetelkää, millä toista sataa kenialaista nykyisin joka vuosi vetelee vitosen alle 70 - luvun suomalaisaikojen! Vippaskonstein vai! Urheiluliiton keskustelijoilta tuntuu mopo karanneen aivan väärille teille! Hävetkää, jos osaatte!
Ytimen asiasta eilen ja tänään tietää hän, kenen deodorantti on hiki ja vain hiki! Ette varmaankaan ihmettele, miten Jukka Keskisalo on tänä vuonna tuloksensa tehnyt? Vippaskosteinko? Älkää viitsikö! Ahkera, viisas ja viitseliäs työ palkitsee tekijäänsä tänäänkin! Eri juttu sitten on, löytyykö näitä ahertajia enää Suomesta. Meiltä kyllä, sanoo etioopialainen, kenialainen, marokkolainen jopa espanjalainen ja nykyisin jälleen myös rapakon takaa ameriikkalainen. Hyvä muistaa ettei yrittänyttä pidä laittaa länkiin!
Hyvää joulunodotusta ja EM -kisavuotta 2010, jos ei satuttaisi aiemmin tapaamaan!
EM vai OK vaiko molemmat 2012?
Kylläpä tyhjästä käydään turhaa kohinaa puhuttaessa vuoden 2012 yleisurheilun EM - kisoista Helsingissä ja Lontoon Olympiakisoista; tarkemmin niiden yhteensopivuudesta samalle vuodelle, liiasta urheilun tv - tarjonnasta tai urheilijoille liian rankasta kilpailuohjelmasta. Siitä, että onko Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Antti Pihlakosken ja rahastaja Vannin tärkein tehtävä ruinata Helsinkiin taloudellisesti tappiollisia EM - kisoja vai pistääkö itsensä likoon Liiton urheilullisen menestyksen nostamiseksi historiamme vaatimalle tasolle ( Rooma 1974: 10 mitalia ) , olen sitä mieltä, että jälkimmäinen on tärkeämpi. Yks´ hailee tuleeko menestys Helsingissä tai jossain muualla kunhan vain tulee!
Molemmat toteutunevat;eivät Helsingin kisat 1,5 miljoonasta kiinni jää. Eivät Pihlakoski ja Vanni kummosia bisnesmiehiä ole, jos eivät osaa ruinata puuttuvia rahoja puoluekaveriltaan Espoon suunnasta; tältä Siilijärven lahjalta Westendin lähiöön. Kyllä maratoonari Katainen auttaa tarpeessa olevia ystäviään. Onhan Hän järjestänyt jo kaikille meille yli 100 miljardin lainat ( lue 20 000 euroa velkaa / jokainen suomalainen vastasyntyneestä kuoleman kielissä olevaan ) auttaakseen rikastuvia pankkeja ja maailmalle kaahaavia jättiyrityksiämme! Pikku juttu, sano piika kun housuun pissasi, kuseehan ne ison talon emännätkin!
Mitä urheilijoihin tulee, on ihan turhaa uikutella liian suurta tarjontaa suurkisojen suhteen. Jos ei rahkeet kestä, niin ottaa vain toiset tai " fyrkkaa " vain GP - kisoista! Helsingin EM - kisat ovat 27.6 - 1.7. ja Lontoon yleisurheilu 3.8. -12.8.Väliin jää jopa viisi viikkoa, joiden aikana kestävyysjuoksija ehtii sopeutua viikon ylös vuorille, vetää kolmen viikon tehot ja palautua joko ylhäällä tai Lontoossa vielä viikon. Lyhemmälläkin kolmen viikon jaksolla homma hoituu, jos on talvensa oikein harjoitellut. Voin kertoa ettei tämä ollut ongelma edes minulle ensimmäisten EM - kisojemme vuonna.
Aloitin kauteni Modestossa uudella 2 mailin SE:llä 8.33 jo 29. toukokuuta. Varsinaisen viiden viikon ruletin aloitin 20. heinäkuuta 3000 metrin SE:llä 7.56,4 testaten kirikykyäni ( viimeinen kierros 53,4 ). Kestävyyttäni tarkistin Oulun Kalevan Kisojen kympillä 23.samassa kuussa helvetillisessä ukkosmyrskyllä, tulos SE 28.12,8. Sitten harjoitusta kolme viikkoa ja 10. elokuuta uudelleen kympin viivalle Helsingissä 27,52,8 ( varaa olisi ollut puoli minuutti kovempaan vauhtiin ) ja 12.8. vitosen alkuerä 13.47,6 ja 14.7. sitten 13.32,6 ( varaa jäi ainakin 15 senkuntia ). Kirikierrokset olivat Vuosaaren " testin " tasoa 53,9 ( 300m 38.1 ) ja 52,8 ( 37,2 ). Seuraavalla viikolla pyrähdin 3 kolmosta ja 3 vitosta voittaen ne kaikki; viimeisen Imatralla 13.42,2 ( viimeinen 400m 52,6 ). Eikä vastus ollut pilipaliluokkaa vaan maailman eliittiä Frank Shorterista lähtien. Kas näin; 13 päivää 9 starttia, 9 voittoa! Tai 34 päivään vain euroopanmestaruuksia, suomen ennätyksiä tai puhtaita kirivoittoja. Älkää siis minulle voivotelko kilpailuohjelman tiukkuudesta, vaan huonoa harjoitteluanne ja kestämätöntä kuntoanne. Te, jotka valitatte. Huippu - urheilijahan ei sitä tee! Elokuun kilometrini 800!
Sitä paitsi EM - kisoissahan pärjää nykyään huonommilla tuloksilla kuin 1971, ainakin vitosella ja kympillä! Katsokaa ellette usko: 5000 metrin voittotulokset 1994 / 1998 / 2002 / 2006 / 13.36,93 / 13.37,82 / 13.38,18 / 13.44,70 ja samat 10000 metrillä 28.06,03 / 27.48,62 ( toinen 27.56,75 ) / 27.47,65 / 28.10,94. Vanha ois joutunut em-kuntoisena 1994 odottelemaan, että missä ne Dieter Baumannit ja Anton Abelit viipyvät! No vitsi vitsinä; jätkät ovat niin olympia- kuin MM - sankareita ja hyviä ystäviäni molemmat.
Ymmärrän hyvin Kari Männyn kannan siitä, kenen tulee EM - kisojen televisointi maksaa. Niiden, jotka kisat Helsinkiin haluavat, Pihlakosken, Vannin ja Euroopan Yleisurheiluliiton, ei suomalaisen tv - katsojan, eikä varsinkaan Ylen työläisten Heistähän 300 on jo nyt potkujen uhan alla! Liiasta tv - tarjonnasta ei ainakaan minulle ole murhetta. Katson kisoja vaikka joka vuosi. Ovat ne sentään aivan toista luokkaa kuin Harkimon Diili, Idolsit tai nämä ällöttävät BB - humpuukit!
PS. Oispa olleet 1971 sekä EM - kisat että Olympialaiset samana vuonna niin olisin tuplamestari molemmissa! Et usko vai mitä? Ei tarvitsekaan, mutta historian tuloskirjat viittaavat kyllä vahvasti tuohon suuntaan!
EI MÄTÄÄ TANSKANMAALLA!
Jos on joskus väitetty, että Tanskanmaalla on jotain mätää yleensä, niin eipä ollut ainakaan tänään Pohjoismaiden maastokisoissa; kolme nuorta miestä keulassa yleisellä 9 kilometrillä. Yllätyskö? Ei toki, jos luki miten voittaja ja kakkonen on viime viikot ja kuukaudet käyttänyt syksyä hyväkseen. Voitte itse todeta sen jälkikäteisesti voittaja Morten Munkholmin sivuilta: ihan puhdasta peruskuntoharjoitusta, mutta riittävästi!
Molemmat kärkimiehet ovat vaatimattoman tason mailereita 1.53,61 / 3.44,02 ja 1.53,81 / 3.47,03. Morten on juossut kolmosen 8.11 ja 2007 myös vitosen 14.43. Mutta, mutta viimeisten viikkojen määrät harjoittelussa; kilometrit 170 - 200! Jonona näin: 25 - 25 - 30 - 25 - 30 - 30 - 35.
Näyttää 70-luvun suomalaiselta! Sekaan 8 x 1000m/3.00 / 90´´ tai 4 x 2000m / 6.00 - 5.50 / 3´ vetoharjoituksena. Eihän noissa ajat päätä huimaa, mutta mukavaa pohjaa mailerille. Miten se Tahko sanoi " ei matka tapa, vaan vauhti " ja toisaalta vauhti löytyy juosten, jos on luonnetta! Pojat ovat 24 ja 21 vuotiaita, joten alkaa olla viimeiset ajat tositekoihin harjoittelussa. Malli heillä on "matinlaurimainen", jos nyt sallitte vertailun! Miesten kisan olisi todellisuudessa voittanut Norjan juniori Sondre Nordstad Moen, jos olisi tämän matkan juossut! Suomen juniorit jäivät kärjenkin osalta Moen`n vauhdissa 16 - 23 sekuntia kilometrille. Ja se on paljon!
Missä nyhjäävät suomalaiset mailerit? Vedetäänkö lonkkaa vai verrytelläänkö 100 kilsan viikkoja. Jos kehittyä aikoo, on ajanjakso syys - joulukuu käytettävä rajusti hyödykseen. Tuossa jaksossa pystyy EDISTYMÄÄN yhtä paljon kuin kokonaisessa vuodessa, jos hommansa hoitaa hyvin. Taakseen voi vaivattomasti jättää 2500 - 3000 kilometriä kehittävää kestävyysharjoitusta laadusta tinkimättä. Viikkoon mahtuu mainiosti kaksi vetoharjoitusta muttei sataviisikymppisinä. Mikään ei estä ottamasta myöskään kahta voimaharjoitusta juoksun lomaan, tekeepä sen sitten punteilla, liiveillä, kuntopiirinä tai mäissä loikkien!
Kyllä ois Perniössä tarvittu Risto Ulmalan valmentamia juoksijoita! Keskustelin hänen kanssaan syksyn mittaan pariin otteeseen niin Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Samoin olen tavannut mailereiden ( 6 + 6 ) valmentajista pari, puhunut muuten parin kanssa ja pari urheilijaakin olen tavannut. Ristolla oli selvä näkemys siitä, miten Hän tekisi Niclas Sandellsista menestyvän juoksijan; päälle vitosen harjoitusohjelma; kisaohjelma uusiksi; ylhäälle jo syksyllä ja säännöllisesti myös jatkossa. Niin kuin Risto sanoi " jos jätkä on juossut vähän harjoitellen tai harjoittelematta 1.48 / 3.40, niin kykyhän Hän on ja kyllä tuollaisista raameista ensi kesäksi 3.36 - 3.37 ja 13.30 - 13.45 juoksijan tekee, jos jannu vain itse haluaa.
Oiskohan tuosta tanskalaisten harjoitusohjelmasta ja PM-voitosta mitään oppimista? Oikeaoppisella syysharjoittelulla pitää pystyä kehitysvaiheessa olevan juoksijan rikkomaan Uuden Vuoden tietämissä edellisen kesän ennätyksensä. Siitä on hyvä vetää uusi neljän kuukauden kestävyyspätkä huhtikuun loppuun ja käydä sitten käsiksi varsinaiseen tulostyöhön ja kilpailemiseen seuraaviksi kuukausiksi.
Kyllä siellä Urheiluliiton seurustelupalstalla jaksetaan lätistä liikaa perimälahjakkuudesta. Näillä juoksijoilla, lahjakkuuksia tai ei, on elettävä, muita ei ole eikä heitä voi tuulesta temmata. Korostaa tulee työlahjakkuutta ja luovaa uskallusta rikkoa pitkään juurtuneita pelkoja kovasta harjoittelusta. Ei kestävyysjuoksussa menestytä polvennostosätkytyksillä, ei kaiken maailman koordinaatiokotkotuksilla eikä ujoudella omasta itsestään. Töihin, töihin, lausui Lapatossu! Soittakaa hyvät miehet ja naiset, niin juoksijat kuin valmentajatkin Ristolle ja pyytäkää apua ennen kuin se on liian myöhäistä! Hyvästä kannattaa maksaa! Ristohan ei ole helppoheikki, vaikka Urheiluliitossa niin luultiinkin. Liekö alennusmyyntipalkkiot olleet jo pitkään Liiton tapa? Päinvastoin kuin politiikkojen eläkkeet viihteestä Arkadinmäellä varhaisnuoruudessa! Eläköön Vihreä 4000 euron Eläke alle 40-vuotiaalle!
Oisko syytä tarkistaa Liiton luopumiseläkkeen mahdollisuus nykyjengille etteivät luutuneet ajatukset ja homehtuneet käytännöt pilaisi tulevienkin sukupolvien kestävyysjuoksijoita. Teille ja poluille, ei laboratorioihin ja vaimennuskeskuksiin!
USKALLUSTA JUOKSIJAT JA VALMENTAJAT!
Kahdeksan vuotta sitten Jari Matinlauri voitti ensimmäisen Pohjoismaiden maastomestaruutensa 11.11. Perniössä, jossa jälleen juostaan samoista mestaruuksista, kai samoilla radoilla ja matkoilla, miehet 9 kilometriä. Useimmat pitivät mestaruutta suurehkona yllätyksena. Olivathan vastassa mm. Claes Nyberg, EM-maastokakkonen ( 7.56 / 13.35 / 28.24 ) ja Tanskan Denis Jensen ( 7.52 / 13.25 / 28.08 ) Jarin juostua kesällä1.50 / 3.43 / 30.56. Kympin juoksutin hänellä testinä Turussa 16. syyskuuta päästäkseni selville parin viime kuukauden aikana luodusta kestävyydestä.
Jari oli tullut valmennukseeni maaliskuussa samana vuonna omasta pyynnöstään Malagan kuukauden leirillä, jonka hän sai vastikkeena perhekunnalleen juoksustaan Julman Juhan Juoksussa edelliskesänä. Siinä hän hävisi Kenian pojille useita minuutteja 5 kilometrin matkalla. Tulin tuolloin todenneeksi hänelle ja valmentajalleen ettei tuollaisella pohjalla ole mitään asiaa parempiin tuloksiin millään matkalla. Harjoitusta oli jopa 300 kilometriä kuussa! Jos kiinnostusta löytyy ottakaa yhteyttä ... ja niin ottivat!
Parin kuukauden harjoittelulla keväällä pistin Jarin Vehkalahden SM-maastoihin 12 kilometrille, josta loksahti pronssia! Kesä temppuiltiin terveysongelmien ( vaikeat allergiat ) kanssa, mutta syksyllä ei koivu sen paremmin kuin heinätkään kuki, joten syys - lokakuussa Jari veti 750 - 800 kilometrin kuukaudet hyvillä sisällöillä ja olimme viikko kaksi ennen Perniötä varmoja menestyksestä, jonka Jari itse ilmoitti Turun Sanomien haastattelussa; vain mestaruus kelpaa!
Itse kisassa seisoskelin maastokierroksen alimmassa notkossa. Juoksun kolmannella kierroksella Jari nosti etusormensa pystyyn ja virnisti minulle mairealla naamalla, jolloin tiesin mitä tuleman piti. Loppukaarroksella ei muilla ollut mitään jakoa! Sillä voitolla oli suuri merkitys keskinäiselle yhteisymmärryksellemme! Ei ole muita rajoituksia kuin ne, jotka olet itse itsellesi rakentanut! Niitä ei voi kukaan muu Sinulta poistaa, jos Sinulla ei ole omaa halua niiden voittamiseen!
Jari voitti jatkossa niin 4 kuin 12 kilometrin SM-maastot ja uudelleen PM:n ja kepitti lopulta 2003 Kalevan Kisoissa itsensä Janne Holmenin vitosella 13,49. Viikko myöhemmin 3000 metrin ennätys niitattiin Olympiastadionilla 7.50:een. Vielä viikko ennen Kalevan Kisoja Jari "tukehtui" allergioissaan Lappeenrannan vitosella liki 14.40:een, mutta sai sitten vihdoin luvan oikeisiin lääkkeisiin puolentoista vuoden taistelun jälkeen ( kiitos Allergiasairaalan ylilääkäri Tari Haahtelan ) ja kuuden päivän pienen korttisoonikuurin jälkeen mies oli liki niin kuin kuka tahansa terve = henki ja juoksu kulki!
Se tosiseikka ettei Jari Matinlaurista tullut Euroopan tai maailman mestaria on sitten toinen tarina. Terveys ja sairaus eivät ole hyvästäkään henkilökohtaisesta halusta kiinni. Valitettavasti! Jos näin olisi, Jari Matinlaurissa olisi ollut ainekset korkeimmalle kansainväliselle tasolle. Omilla kyvyilään ja oikealla ohjelmalla, joka perustuu raakaan realismiin siitä, mitä tulee tehdä ollakseen suuri juoksija. Onko kenestäkään suomalaisesta juoksijasta ja valmentajasta tälläiseen totuuteen tänään, en tiedä. Toivon kovasti, että Te olette olemassa! Onnea ja uskallusta!
Ps. Jos matka Perniössä on sama kuin 2001, on mielenkiintoista nähdä suomalaisten ajat; Jarilla se oli 26.50.
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- seuraava ›
- viimeinen »
